Esimerkkejä Urpo Huhtasen suunnittelemista julisteista
Giuseppe Verdi
Macbeth, ooppera
Loppiaisaatto
Dr. Faustus
Charles Gounod
Maailman mittakaavassa merkittäviä julistenäyttelyitä on mm.
Toyamassa, Japani
Varsovassa, Puola
Brnossa, Tsekki Chaumont'ssa, Ranska
Colorado State Universityssa, USA
Mexico Cityssä, Meksikko
Helsingissä ja Lahdessa
Pompeiji
litografia
Henri de Toulouse-Lautrec
Pierre Bonnard
Maila-Katriina Tuominen:
Juliste tarraa tajuntaan
Juliste on käyttötaidetta. Se on visuaalinen viesti, joka toimii kuin punainen liikennevalo ympäristössään. Se pysäyttää, tarttuu tajuntaan ja ohjaa toimintaa.
Parhaimmillaan juliste on iskevä, selkeä ja esteettisesti tehoava. Se viittaa aina johonkin. Sillä on suhde sekä katsojaan että ympäristöön. Se ilmentää aikansa arvoja ja ideologioita.
Juliste on julkinen. Se on tehty katsottavaksi kaduilla, toreilla, teiden varsilla, se erottuu ympärillään olevasta visuaalisesta hälystä. Se ärsyttää, ilahduttaa ja ennen kaikkea tiedottaa.
Juliste on siis monikerroksinen käyttötaiteen tuote. Mutta sen on toimittava niin yksinkertaisin keinoin, että pikaisinkin silmäys riittää sen sisällön hahmottamiseen.
Jalan liikkuva pystyy vastaanottamaan usean sanan ja monimutkaisenkin kuvan vuoropuhelun. Autolla kiitävä erottaa vain olennaisimman: selkeän kuvamuodon ja harkitut iskusanat.
Julisteen historia on pitkä, pidempi kuin modernin käyttögrafiikan. Painotuotteeksi miellettyä julistetta edelsivät huutomainokset, joilla tiedotettiin tilaisuuksista ja tuotteista. Pompeijista on löydetty taidokkaita ammattikuntatunnuksia ja liikekylttejä, jotka edelsivät julisteita.
Roomalaisten tiedetään maalanneen valkoisille muuripinnoille punamultaisia tiedonantoja esimerkiksi gladiaattoritaisteluista. Nämä tiedotteet toimivat paljolti julisteiden tavoin: ne erottautuivat ympäristöstään, ne olivat julkisia visuaalisia viestejä, jotka oli tarkoitettu kaikille lukutaitoisille...
(Kuitenkin) julisteesta ja julistetaiteesta nykyaikaisessa merkityksessä voidaan puhua vasta 1700-luvun lopulta lähtien. Tuolloin kehittyneen litografian ansiosta voitiin samasta laatasta tuottaa useita kymmeniä, jopa satoja vedoksia.
Eurooppalaisen julistetaiteen historiaan kytkeytyvät monien maalaustaiteen puolella kunnostautuneiden tekijöiden nimet: Jules Chéret, Alphonse Mucha, Henri de Toulouse-Lautrec, Pierre Bonnard, Teophile Steinlen.
He tekivät julisteita tilaustöinä ravintoloille, kabareille, teattereille. Tavoitteena oli yleisön kiinnostuksen virittäminen tiettyä tapahtumaa kohtaan.
futurismi
kubismi
venäläinen avantgard
bauhaus
He kehittivät muusta kuvailmaisusta poikkeavan julistekielen, joka tietenkin heijasti 1880-luvun jälkipuoliskon kuvataiteen muotoja ja esteettisiä ihanteita.
Tärkeää oli kuitenkin kuva-aineksen pelkistäminen ja yksinkertaistaminen. He karsivat kuvasta kaiken liian, maiseman, perspektiivin, vaikeatajuisen symboliikan.
Teksti, usein kiemuraisin koristekirjaimin tehty, oli kuvan rinnalla yhtä keskeisessä asemassa.
Julistetaiteen pioneerille japanilainen puupiirrostaide, sen ilmaperspektiivi, niukat ääriviivaiset muodot ja pintamainen kuvasommittelu antoivat herätteitä...
Julistetaide kytkeytyy koko kuvataiteen historiaan. Se ei ole irrallinen, sattumoisin kaltaisekseen muotoutunut ilmiö. Julistetaiteen vaiheisiin kuuluvat jugendin kiharat kaaret, futurismin ja kubismin muodot, venäläisen avantgarden systematiikka, Bauhaus-koulun konstruktivistinen järjestelmällisyys tai fotomontaasin mahdollisuudet.
Leonardo da Vinci
Rafael
Nykyjuliste pelaa merkkisysteemeillä ja kerroksisilla viittaussuhteilla. Ne edellyttävät katsojalta mutkikkaiden koodiainesten hallintaa.
Kun taide viittaa omaan historiaansa ja perinteeseensä, se reflektoi itseään. Kuvatradition tuntemus on edellytys monen aikamme julisteen merkityksien avautumiselle. Tutuimpia ovat julisteet, joissa kohdataan milloin Leonardon Mona Lisa, milloin Rafaelin Sikstiiniläismadonnan jalkojen juuressa tarkkailevat enkelit.
Jos juliste pelaa niin monimutkaisilla merkityksillä, että ne edellyttävät kuvahistorian syventäviä opintoja, ei viesti mene perille.
Juliste toimii kuin mikä muu viesti tahansa. Olennaista siinä on kuvan ja sanan dialogi. Kun varhaisimmat julisteet sisälsivät pitkiä, kertovia tekstiblokkeja, ovat 1980-luvun julisteet ennen muuta visuaalisen merkin varassa toimivia. Tutuin merkki kytkeytyy ihmisen omaan vartaloon; käsi, suu, jalka tai silmä.
Teksti, joka kuvaan liittyy, vahvistaa joko tuotekuvaa tai merkin merkityssisältöä.
Julistetta ei pidä sekoittaa mainokseen, vaikka kummassakin on yhteisiä elementtejä. Mainos on aina kaupallisuuden ja tavaramaailman renki. Se on myös maksettu ja useimmiten se julkaistaan jossakin tiedotusvälineessä tai suoramainoksena mahdollisimman suurelle kuluttajaryhmälle.
Julisteetkin kertovat mainonnan tavoin tuotteista, mutta tuotteet ovat muutakin kuin tavaraa: teatteriesitys, saastuminen, sota tai vaikka aids. Juliste samoin kuin mainos manipuloi katsojaa ja suuntaa hänen toimintaansa. Juliste ei selviä kuitenkaan joukkotiedotusvälineissä. Tyypillisimmin se on julkisella paikalla, torin tai kadun varrella, julistevitriinissä tai varta vasten rakennetussa julistelieriössä. Juliste toimii itse tiedotusvälineen tavoin. Julisteen käyttöala on laajempi kuin mainoksen. Se vetoaa ihmisen eettiseen minään ja siihen sisältyy myös korkeamoraalisia kasvatuksellisia tavoitteita. Tätä ei voi sanoa mainoksesta.
Suomalainen on julisteen katsojana noviisi. Julisteet eivät näy ympäristössämme. Suomessa juliste mielletään kaupan tarjousplanssiksi, jossa tärkeintä ovat tuotteen hinta ja tuotenimi.
Kun julistetaide on muualla maailmassa kasvanut fyysisesti kooltaan samassa suhteessa kuin muukin kuvataide, on suomalainen juliste ujoillut pienellä koollaan. Se ei erotu, ei tartu silmään eikä hierrä tajuntaa. Meillä ei voida puhua kadun galleriasta ja viitata julistetaiteeseen.
Lahden VIII julistebiennalen luettelo, Esan kirjapaino Oy, Lahti 1989
(Tilaisuus pohtia mainoksen ja julisteen/yhteiskunnallisen informaation eroja! Ovatko julisteet mahdollisesti muuttuneet 1990-luvulla verrattuna edelliseen vuosikymmeneen? MK)
English translation Tiina Aro
The Poster takes Hold of Your Imagination
The poster is a form of applied art. It is a visual message. Like red traffic light, it stops you, takes hold of your imagination and directs your activities.
At its best the poster is impressive, ecplicit and aesthetically impressive. It always refers to something. It is an expression of the values and ideologies of the time.
The poster is public. It is designed to be looked in the streets, in market places and on the roadsides. It irritates, delights, but, above all, informs.
In other words, the poster is a product of applied art with many layers. But its contents must be understood at a quick glance.
A pedestrian can receive a dialogue of several words and a complicated image. A motorist in his car can only catch the most essential message of the poster; its explicit visual form and carefully calculated catch phrases.
The modern poster is designed for the people on the move. It is more compact than its predecessors a hundred years ago.
The history of the poster is long, longer than that of modern applied graphics. The poster, a printed product, was preceded by oral advertisements for announcing various events and products. Elaborated guild emblems and shop signs, predecessors of posters, have been founded in Pompeii.
The Romans used to paint notices of e. g. gladiator contests on white brick with red ochre. The notices were like posters in several ways; they stood out clearly from their environment, they were public visual messages for all literate people...
Poster an poster art in its modern sense begins, (however), towards the end of the 18th century. Thanks to the developed of lithography techniques dozens, even hundreds of posters, could be made with the same plate ever since that time.
The history of European poster art is closely connected with several distinguished painters: Jules Chéret, Alphonse Muncha, Henri de Toulouse-Lautrec, Pierre Bonnard, Teophile Steinlen.
They made posters to order for restaurants, cabarets, theaters. The aim was to draw the attention of the general public to a certain event.
They developed a poster language different from other means of visual expression, a language that naturally reflected the forms and aesthetic ideas of the latter half of the 19th century.
The essential thing was, however, to reduce and simplify the pictorial material. The artists left everything superfluous out of the picture; landscape, perspective, complicated symbolism.
The text, often decorative letters, was equally important as the picture.
The art of Japanese woodcut, its aerial perspective, reduced outlines and superficial pictorial composition inspired the pioneers of poster art...
Poster art is connected with the entire history of visual art. It is not a separate, random phenomenon. The curves of Art Noveau, the forms of futurism and cubism, the systematics of Russian avant-garde, the constructivist method of the Bauhaus School or the applicability of photomontage are all woven together in the history of poster art.
The modern poster plays with semiotic systems and multi-layered references which require a knowledge of these complicated code systems of the viewer.
When art refers to its own history and tradition, it reflects itself. A knowledge of pictorial tradition in an essential prequisite to understand the meaning of several posters of our time. Most familiar examples of this phenomenon are posters with Mona Lisa by Leanardo or angels at the foot of the Madonna in the Sistine chapel by Rafael.
If the poster plays with such complicated symbols that they demand a thorough knowledge of art history of the viewer, the message fails to reach its goal...
The poster functions like any other message. The essential thing about it is the dialogue of picture and word. The earliest posters contained long, narrative texts whereas the posters of the 1980´s rely above all on a visual symbol. The most familiar symbol is connected with the human body: hand, mouth, foot or eye.
The text attached to the picture either reinforces the product image or the semiotic content of the symbol.
The poster must not, however, be confused with an advertisement although the two have certain elements in common. The advertisement is always a servant of commercialism. It has also been paid for and is most often published in a mass medium or direct mail advertisement to rearch the maximum number of potential consumers.
Posters also publicize products but the product can be more than just articles: theatre performances, pollution, war or even Aids. The poster, like the advertisement, manipulates the viewer and directs his attention.
The poster is, however, not spread by mass media, it is most often placed in public, in market place or a street, in a show-case or a specially constructed cylinder. The poster functions like a mass medium.
The scope of the poster is wider than that of the advertisement. It appeals to a man´s ethical ego and always contains educational goals with high morals. This can not be said of advertisements
The Finn is a novice as a poster viewer. In Finland the poster is experienced as a special offer plate with price and brand name with its most important content.
While poster art has grown physically in size in the same proportion s other form of visual art elsewhere in the world, Finnish posters have continued to be modestly small. They do not stand out, catch the eyes or stimulate one´s imagination. We cannot refer to a street gallery in connection with poster art in Finland.
©Internetix/Markku Kääriäinen1997