Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Tavoitteena integraatio


1960-luvulla käyty tasa-arvokeskustelu ja mielenkiinto vähemmistöjen asemaan heijastuivat myös vammaisten yhteiskunnallisen aseman arviointiin. Vammaiset itse olivat keskustelun käynnistäjiä. He kokivat olevansa yhteiskunnan ulkopuolella toisen luokan kansalaisia sekä erilaisten järjestelyjen, toimenpiteiden ja palvelujen kohteita. 1970-luvun toimintalinjaksi tulivat normalisoinnin ja integraation periaatteet. Niiden mukaisesti

1. vammaiset pyritään saamaan mukaan (integroimaan) yhteiskunnan eri toimintoihin
2. vammaisille tarkoitetuista erityispalveluista tulisi mahdollisimman pitkälle luopua ja vammaisten tulisi voida käyttää ensisijaisesti yhteiskunnan normaalipalveluja
3. vammaisten odotetaan osallistuvan työelämään, koulutukseen ja itsensä kaikinpuoliseen kehittämiseen.

1980-luvulla integraatiota toteutettiin mm. laajentamalla palveluja, jotka tukevat vammaisten itsenäistä asumista ja osallistumista. Tärkein uudistus oli vuoden 1987 vammaispalvelulaki. Vammaispalvelulain mukaisia tuen muotoja ovat

- kuljetuspalvelut
- tulkkipalvelut
- kuntoutusohjaus
- sopeutumisvalmennus.

Lisäksi voidaan korvata henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvia menoja sekä muita tarpeellisia palveluja. Palvelut on tarkoitettu kaikille vammaisille henkilöille. Vammaispalvelulakiin sisältyy myös joitakin taloudellisia etuja.

Kehitysvammaisten erityishuoltoon on kiinnitetty huomiota viime vuosikymmeninä. Kehitysvammahuoltoa annetaan vuonna 1978 säädetyn lain mukaisesti henkilölle, jonka kehitys ja henkinen toiminta on häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi. Lisäedellytyksenä on, että kehitysvammainen ei voi saada tarvitsemiaan palveluja muun lain perusteella. Kehitysvammahuoltoa annetaan silloin, kun tavalliset terveydenhuollon, lastenhuollon ja koululaitoksen palvelut eivät riitä. Kehitysvammahuoltoon kuuluvia palveluja ovat

- päivähoito
- harjaantumisopetus
- suojatyö
- perhehuolto
- asumishuolto
- avohuolto
- laitoshuolto.

Erityishuollon tarkoituksena on opettaa huoltoa saavia suoriutumaan itse päivittäisistä toiminnoistaan, avustaa heitä itsenäisen toimeentulon hankkimisessa ja yhteiskuntaan sopeutumisessa sekä turvata heidän tarvitsemansa opetus, hoito ja muu huolenpito.

1980-luvulta peräisin olevissa YK:n vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevissa yleisohjeissa korostetaan vammaisten henkilöiden oikeutta elää ja toimia samoissa elinympäristöissä kuin muutkin kansalaiset. Valtaväestön asenteet kuitenkin vaikuttavat siihen, ettei tasa-arvoa olla täysin saavutettu asumisessa, työnsaannissa, koulutuksessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Asenneilmapiirin muuttamiseksi oikeaan suuntaan vammaiset ihmiset voivat parhaiten vaikuttaa arkipäivässä toimimalla, näkyvillä olemalla ja vaikuttamalla yhteiskunnalliseen päätöksentekoon oman elämänsä asiantuntijoina.

Toisen maailmansodan jälkeen solmittujen ihmisoikeussopimusten lähtökohtana on välttää tekemästä erotteluja ja edellytetään valtion turvaavan nämä oikeudet kaikille kansalaisilleen eli ihmisoikeudet kuuluvat myös vammaisille. Suomessa ei ollut ennen vuoden 1995 perustuslain muutosta suoranaisia vammaisten oikeuksia ja syrjintää koskevia perustuslaintasoisia säädöksiä. Uudistetun hallitusmuodon 5. §:n 2 momentissa sanotaan mm., että ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Myös syyskuussa 1995 voimaan tullessa rikoslaissa tuomitaan syrjintä mm. terveydentilan perusteella. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien suhteen vammaiset henkilöt ovat tätä nykyä tasavertaisia muun väestön kanssa. Myös vammaisten henkilöiden kielelliset oikeudet laajenivat perustuslain uudistuksessa, kun hallitusmuotoon tuli erityinen säännös, jolla turvattiin viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet.

©Internetix, Nettiradio Mikaeli / Heikki Myyryläinen 1999