ŠInternetix


Talouspolitiikka


Suhdannevaihtelut

Suhdannejakson vaiheet:
nousu-,
korkea-,
lasku- ja
matalasuhdanne

Taloudellinen kasvu ei ole ole tasaista, vaan tuotannon kasvuvauhti vaihtelee johtuen kokonaiskysynnässä tapahtuvista muutoksista. Kasvuvauhdissa tapahtuvia muutoksia kutsutaan suhdannevaihteluiksi. Suhdannejakso muodostuu nousu-, korkea-, lasku- ja matalasuhdanteesta. Suhdanteet ovat seurausta lyhytaikaisen kokonaiskysynnän muutoksista. Niitä pyritään tasoittamaan taloudellisen epävarmuuden sekä talouden häiriötilojen poistamiseksi.  

Talouspolitiikan välineet

Keskeiset talouspolitiikan välineet:
finanssi-,
raha-,
tulopolitiikka

Talouspolitiikalla pyritään korjaamaan talouden häiriötiloja, kuten työttömyyttä ja inflaatiota. Talouspoliittiset tavoitteet saattavat vaihdella eri puolueiden ja etujärjestöjen välillä, mutta muutamista keskeisistä pyrkimyksistä ollaan varsin yksimielisiä. Sellaisia tavoitteita ovat täystyöllisyys, vakaa taloudellinen kasvu, vakaa rahan arvo sekä vaihtotaseen tasapaino. Erimielisyys koskee lähinnä politiikan toteutusta. Toteutusongelma ei koske pelkästään poliittisia päättäjiä, vaan myös taloustieteilijät kiistelevät talouspolitiikan keinoista.

Talouspolitiikan keskeisiä välineitä ovat perinteisesti olleet finanssi-, raha-, valuutta- ja tulopolitiikka. Lisäksi työvoima-, kauppa-, teollisuus- ja aluepolitiikalla pyritään luomaan yleisiä edellytyksiä vakaalle talouskehitykselle.

Finanssi- eli budjettipolitiikkaa harjoittavat hallitus ja eduskunta päättäessään budjetista. Valtion menojen ja tulojen säätelyllä vaikutetaan kokonainaiskysyntään, ja sitä kautta tuotannon määrään, työllisyyteen, hintatasoon ja ulkomaankaupan tasapainoon. Nykyaikaisen finanssipolitiikan isänä pidetään englantilaista John Maynard Keynesiä. Keynesiläisen finanssipolitiikan mukaan valtion tulee taloudellisesti hyvinä aikoina hillitä kokonaiskysyntää keräämällä varoja menoja supistamalla tai veroja kiristämällä. Matalasuhdanteen aikana valtion tulee vastaavasti kasvattaa kysyntää menoja lisäämällä tai veroja laskemalla. Keynesiläisen finanssipolitiikan mahdollisuuksia kokonaiskysynnän tasaajana on kuitenkin epäilty. Varsinkin ns. monetaristien mielestä talouselämän monimutkaisuus vaikeuttaa suhdanteita tasoittavien keinojen löytämistä ja ajoittamista.

Rahapolitiikalla Suomen Pankki vaikuttaa taloudessa kiertävän rahan määrään. Kokonaiskysyntää hillittäessä rahan määrää taloudessa vähennetään, jolloin korkojen nousu hillitsee kulutusta ja edistää säästämistä. Rahan tarjontaa lisäämällä korot laskevat, jolloin kokonaiskysynnän uskotaan kasvavan.

Valuuttakurssipolitiikkaa käytettiin aikaisemmin aktiivisesti suhdannepolitiikan välineenä. Markan ulkoista arvoa säätelemällä voitiin vaikuttaa kokonaiskysynnän tasoon. Aktiivisesta valuuttakurssipolitiikasta on pyritty eroon. Lisäksi mahdollinen siirtyminen yhteiseen valuuttaan Euroopan unionissa tulee poistamaan valuuttakurssipolitiikan keskuspankkien keinovalikoimasta.

Tulopolitiikalla työmarkkinajärjestöt ja usein myös hallitus vaikuttavat palkkakehitykseen ja sitä kautta kokonaiskysyntään.

Työttömyys

Työttömyys on kansantaloutemme pahin ongelma

Täystyöllisyys on talouspolitiikan keskeisiä tavoitteita, mutta sitä ei ole missään talouksissa koskaan saavutettu. Käytännössä täystyöllisyytenä voidaan pitää tilannetta jossa työttömien osuus työvoimasta on 2 - 4 prosenttia. Suomessa työttömyysaste on 1990-luvun laman seurauksena noussut OECD-maiden korkeimpiin.

Työttömyydestä seuraa monia ongelmia. Työttömälle itselleen työttömyys merkitsee tulojen pienentymisen lisäksi sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia. Kansantaloudellisesti työttömyys merkitsee käyttämättä jääviä resursseja ja saamatta jääviä hyödykkeitä. Yhteiskunnalle työttömyys merkitsee vähentyneitä verotuloja ja kasvavia sosiaali- ja työttömyysmenoja.

Työttömyyden vähentämiseksi käytetään erilaisia menetelmiä. Suhdannetyöttömyyteen pyritään vaikuttamaan suhdannepolitiikalla. Koulutuksella ja työvoiman liikkuvuutta edistävillä toimilla pyritään helpottamaan ns. rakennetyöttömyyttä. Tulopolitiikalla voidaan vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn ja sitä kautta niiden mahdollisuuksiin työllistää ihmisiä. Valtiot ja kunnat ovat työllistäneet työttömiä työllisyysmäärärahojen turvin. Lisäksi työttömyyden torjumiseksi on esitetty erilaisia toimenpiteitä, joiden vaikutuksista työllisyyteen vallitsee kuitenkin erimielisyyttä. Tällaisia keinoja ovat mm. työajan lyhentäminen ja joustavat työajat.

Inflaatio

Inflaatio = yleinen hintatason nousu

Inflaatiolla tarkoitetaan yleistä hintatason nousua, jota kuvataan erilaisilla hintaindekseillä. Aikaisempina vuosikymmeninä Suomen hintataso nousi nopeammin kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Heikon kokonaiskysynnän vuoksi viimeisten lamavuosien aikana inflaatio on pysynyt kurissa. Yleistä hintatason laskua, eli deflaatiota ei kuitenkaan Suomessakaan ole ilmennyt.

Epävarmuus hintakehityksestä vaikeuttaa taloudellista päätöksentekoa. Lisäksi inflaatio syö säästöjen ja palkkojen ostovoiman. Hintojen muutos ja odotukset hintojen kehityksestä vaikuttavat myös korkotasoon. Odotettu inflaation nousu nostaa korkoja, koska sijoittajat haluavat positiivista reaalikorkoa sijoituksilleen. Korkojen nousu puolestaan vähentää kokonaiskulutusta ja lisää siten työttömyyttä. Hintatason nousu heikentää myös ulkomaankauppaa käyvien yritysten kilpailukykyä.

Hintatason nousu voi olla seurausta liian suuresta kokonaiskysynnästä, jolloin puhutaan kysyntäinflaatiosta. Jos hintojen nousun taustalla ovat kasvaneet tuotannontekijäkustannukset, puhutaan kustannusinflaatiosta. Monetaarisesta inflaatiosta puhutaan, jos liikkeellä oleva rahan määrä on liian suuri suhteessa markkinoilla olevien hyödykkeiden määriin. Myös ihmisten tulevaisuutta koskevat odotukset vaikuttavat hintatasoon. Jos hintojen odotetaan nousevan, voivat kuluttajat suorittaa tulevaisuuteen suunnittelemansa ostopäätökset nyt, jolloin kokonaiskysyntä ja samalla inflaatioriski kasvaa.

Suomen Pankin keskeinen tavoite on markan ulkoisen arvon säilyttäminen vakaana. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi se pyrkii estämään hintojen nousua lähinnä korkopolitiikan avulla. Suomen Pankin keinovalikoimaan on tähän saakka kuulunut myös valuuttakurssipolitiikkaa. Eduskunnan ja hallituksen keino inflaation torjuntaan on finanssipolitiikka, joka on kuitenkin osoittanut tehottomaksi inflaation hillitsijäksi. Myös tulopolitiikalla vaikutetaan hintakehitykseen. Sopiessaan palkoista ja työehdoista työmarkkinajärjestöt vaikuttavat tuotantokustannuksiin ja sitä kautta inflaatioon. Hintatason vakauteen pyritään myös edistämällä taloudellista kilpailua, koska kilpailu on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi pitää hinnat kurissa.

* Tehtävä:

Millaisia talouspoliittisia tavoitteita nykyinen hallitus on itselleen asettanut? Selvitä eri tietolähteistä, kuinka se on tavoitteissaan onnistunut.

Linkkejä:

Hallitusohjelma
ETLA
Työttömyyskone