Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Juutalaiset


Juutalaisia on vainottu antiikin ajoilta saakka, koska he ovat uskonnollisista syistä olleet haluttomia sekaantumaan muihin kansoihin. Kristinuskon voitto merkitsi juutalaisille sorron sekä vainon aikoja. Juutalaisten elämää ja uskonnon harjoittamista on pyritty rajoittamaan erilaisin keinoin. Koska he ovat kaikkialla vähemmistönä ja heiltä puuttuu oma valtioalue, ovat he altistuneet vainolle samalla tavalla kuin romanit. 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa juutalaisten asemaa alettiin parantaa useimmissa Euroopan maissa.

Ruotsi-Suomeen juutalaisia alkoi tulla 1700-luvun lopulla. Ensimmäisten juutalaisten annettiin asettua asumaan Ruotsiin vuonna 1774. Vuonna 1775 kuningas Kustaa III antoi juutalaisille luvan asettua Suomeen perustamiinsa kolmeen kauppalaan, Heinolaan, Tampereelle ja Kuopioon. Muutaman vuoden kuluttua Kustaa III kuitenkin poisti kokonaan Suomen paikkakunnat juutalaisille sallittujen joukosta. Venäjään vuosien 1721 ja 1743 rauhoissa liitetyssä Vanhan Suomen alueella juutalaiset kuitenkin saivat asua. Esimerkiksi Haminaan heitä asettui 1700-luvun lopulla.

1850-luvulla Suomessa oli noin 300 juutalaista. Venäjällä annettiin vuonna 1858 ukaasi, jonka mukaan täysin palvelleet sotilaat saivat jäädä entiselle asuinpaikalleen. Vaikka juutalaisia ei erikseen ukaasissa mainittu, sen määräykset koskivat myös heitä. Suurin osa Suomen juutalaisista onkin tänne 1800-luvulla asettuneiden Venäjän armeijassa palvelleiden sotilaiden jälkeläisiä. Juutalaisia asui eniten varuskuntakaupungeissa. Vuoteen 1870 mennessä juutalaisten määrä Suomessa oli noussut 700:aan.

Suomen ensimmäinen synagooga perustettiin 1830-luvulla Suomenlinnaan ja ensimmäinen rabbi tuli Helsinkiin vuonna 1867. Vuonna 1869 annetun kauppaa ja ammatteja koskevan keisarillisen asetuksen mukaan juutalaiset saivat hankkia elatuksensa myymällä taidekäsitöitä. Lisäksi he saivat myydä kaupungeissa leipää ja muita leipomotuotteita, marjoja ja hedelmiä, sikareita, savukkeita, tulitikkuja, käytettyjä vaatteita ja kenkiä ynnä muuta. Tämän seurauksena vielä vuonna 1940 kolme neljäsosaa Suomen työikäisistä juutalaisista ansaitsi elantonsa kauppiaina. Nykyään suurin osa Suomen juutalaisista on toimihenkilöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia, kuten lääkäreitä tai lakimiehiä.

Juutalaisilla ei Suomessa ollut kansalaisoikeuksia ennen Suomen itsenäistymistä. Ruotsissa juutalaisille myönnettiin täysi kansalaisuus vuonna 1870 ja osa Suomen juutalaisista muutti sinne. Venäjällä 1880-luvulla alkaneet juutalaisvainot lisäsivät juutalaisten määrää Suomessa. Pakolaisia tuli lähinnä Puolasta ja Liettuasta. Vuonna 1889 Suomen senaatti lähetti kenraalikuvernöörille ja kaikille maaherroille kirjeen, jossa sanottiin, että juutalaiset ja heidän perheenjäsenensä saivat jäädä Suomeen toistaiseksi asumaan vartavasten osoitettuihin paikkoihin. Kirjeen tarkoituksena oli rajoittaa yksilökohtaista asuinpaikan valintaa ja estää juutalaisperheiden lukumäärän kasvu. Juutalaisten lapset eivät saaneet jäädä Suomeen, jos he muuttivat pois vanhempiensa kodista, menivät naimisiin tai jos heidät kutsuttiin asepalvelukseen. Määräyksen seurauksena 1890-luvulla Venäjälle karkotettiin tai muutti naimisiin menon tai asepalveluksen johdosta neljännes Suomen noin tuhannesta juutalaisesta. Osa muutti Ruotsiin.

Yhtenä Euroopan viimeisimmistä maista Suomi muutti juutalaisille kansalaisoikeudet 12.1.1918. Suomen juutalaisten Magna Chartaksi sanotun lain ensimmäisessä luvussa määrätään, että myös juutalaista uskoa tunnustaville voidaan myöntää Suomen kansalaisuus, ja että elleivät juutalaiset ole Suomen kansalaisia, heitä tulee joka suhteessa kohdella kuten muitakin ulkomaalaisia.

Suomeen asettuneista perheistä merkittävä osa ruotsalaistui asuessaan ruotsinkielisen väestön parissa Helsingissä ja Turussa. Viipurissa asuneet juutalaiset puolestaan omaksuivat suomen kielen äidinkielekseen. Ruotsinkielinen juutalainen koulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1893. Se liitettiin vuonna 1918 osaksi suomalaista koulujärjestelmää. Vuodesta 1932 koulun kieleksi vaihdettiin asteittain suomi koulun valtionavun saamisen turvaamiseksi. Nykyään suurin osa juutalaisista on suomen kielisiä. Juutalaisten äidinkieltä, jiddishiä, koulussa ei koskaan opetettu, joten sen taito on lähes kokonaan hävinnyt. Toisen maailmansodan jälkeen juutalaisväestö on kokonaan integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Juutalaisten pyrkimystä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan heijastaa heidän äidinkielensä vaihtuminen, mikä koettiin välttämättömänä omien elinmahdollisuuksien turvaamiseksi. Vuonna 1979 valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran juutalainen, Ben Zyskowicz.

Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli noin 2 000 juutalaista. 1930-luvun lopulla ja sodan aikana Suomi vastaanotti juutalaispakolaisia noin 500 henkeä. Suurin osa heistä siirtyi asumaan johonkin kolmanteen maahan. Loput työikäiset juutalaispakolaiset internoitiin työleireille. Elokuun 22. päivänä vuonna 1938 evättiin noin 60 juutalaispakolaista kuljettaneelta m/s Ariadnelta pääsy Suomeen. Nämä Suomesta käännytetyt juutalaispakolaiset on opittu tuntemaan "Kekkosen juutalaisina", sillä tuolloin sisäministerinä toiminut Urho Kekkonen kantoi viime kädessä vastuun tapahtuneesta. Vuonna 1942 Suomen valtiollinen poliisi luovutti Saksaan kahdeksan juutalaispakolaista, joista vain yksi jäi henkiin. Osaa heistä syytettiin rikollisesta toiminnasta. Suomen juutalaiset olivat kuitenkin erikoisasemassa Saksan rinnalla toisessa maailmansodassa taistelleissa maissa. Toisen maailmansodan aikana juutalaisia tuhottiin Saksassa ja sen miehittämissä maissa noin 6 miljoonaa. Juutalaisten tuhoamisprosessi ei koskaan ulottunut Suomeen ja Suomi oli ainoa Saksan eurooppalainen liittolainen, jota ei kertaakaan edes painostettu luovuttamaan juutalaisiaan. Suomen juutalaiset osallistuivat niin talvi- kuin jatkosotaankin sekä sotilaina että lottina kuten muutkin suomalaiset. Syvärillä toimi jatkosodan aikana jopa kenttäsynagooga.

Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 1 400 juutalaista. Suurin osa heistä asuu Helsingin ja Turun seuduilla, missä sijaitsevat maamme kaksi juutalaista seurakuntaa. Pohjoismaissa asuu kaikkiaan noin 30 000 juutalaista. He ovat kaikki vaarassa sulautua valtaväestöön. Välittömin uhkatekijä on seka-avioliitot. Suomen juutalaisilla on kuitenkin vilkasta kulttuuritoimintaa ja Helsingissä juutalainen koulu antaa lapsille opetusta juutalaisesta uskonnosta ja perinteestä. Lisäksi Suomen juutalaisten seurakuntien piirissä toimii päiväkoti, sairaala, urheiluseura, juutalainen laulukuoro, kielikerho, sairasapukassa, hautausyhdistys ja Suomen juutalaiset sotaveteraanit -yhdistys. Helsingin juutalainen seurakunta julkaisee lehteä, joka sisältää juutalaisten asioita käsitteleviä artikkeleita, uutisia ja ilmoituksia. Erityisongelmana Suomen juutalaisten kulttuuriperinnön säilymisessä oli vuosina 1987-96 se, että seurakunnat olivat ilman rabbia. Vuonna 1996 ne kuitenkin saivat uuden rabin.

Vaikka juutalaisia kohtaan tunnetut ennakkoluulot ovat toisen maailmansodan jälkeen hävinneet huomattavasti, niin antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta on esiintynyt viime vuosinakin juutalaisten hautojen häpäisynä ja pienimuotoisten rotuoppeja markkinoivien julkaisujen levittämisenä. Yleisesti ottaen Suomen juutalaiset kuitenkin ovat saaneet olla rauhassa, koska he eivät erotu juuri lainkaan valtaväestöstä.

©Internetix, Nettiradio Mikaeli / Heikki Myyryläinen 1998