Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Lääketiede ottaa naisen hallintaansa


Raskaus muuttui 1700-luvun lopulta lähtien tabuksi. Naisen piti peitellä raskauttaan, ja kun nainen huomasi olevansa tässä "mielenkiintoisessa tilassa", tuli hänen pysytellä kotonaan. Tästä alkoi raskauden ja synnyttämisen vieraantuminen normaalista arkielämästä.

Synnyttäminen medikalisoitui: luonnollinen asia alistettiin lääketieteestä riippuvaiseksi, eikä kätilöiden, hoitajien ja lastenhoitajien kokemusta hoitotyössä otettu enää huomioon. Vain varakkailla oli mahdollisuus käyttää lääkärin palveluita. Kätilöt hoitivat suurimman osan synnytyksistä, köyhimmät menivät sairaaloihin. Ensimmäinen synnytyssairaala perustettiin Pariisiin. Port Royalin sairaala valmistui vuonna 1794, mutta niin siinä kuin monissa muissakin sairaaloissa olivat lapsi- ja äitikuolleisuusluvut suuret: 10 ja 20 prosentin välillä. Syynä tähän oli huono hygienia ja köyhistä olosuhteista kotoisin olevien äitien heikko kunto. He sairastivat usein tuberkuloosia.

Naiset joutuivat elämään ja hoitamaan lapsiaan mitä surkeimmissa olosuhteissa. Yli viisivuotiaiden tyttöjen ja naisten kuolleisuus oli suuri ongelma Länsi-Euroopassa, ja se vain paheni 1800-luvun loppua kohden etenkin Ranskassa ja Belgiassa. Tyttölapset eivät olleet muutenkaan mitenkään haluttuja perheeseen, joten on hyvin mahdollista, että äidit hylkivät heidän hoitoaan. Hygienian kehittymisen myötä lapsi- ja äitikuolleisuusluvut putosivat roimasti vuosien 1870 ja 1900 välillä.

Kloroformia kokeiltiin ensimmäisen kerran synnytyksessä kivunlievitykseen vuonna 1840. Tiedetään, että kuningatar Viktoria käytti kloroformia tyttärensä (kahdeksannen lapsensa) synnytyksessä vuonna 1853.


Naiset pidettiin tietämätöminä sukupuolitaudeista


Sukupuolitaudit olivat yleisiä, ja ne aiheuttivat hedelmättömyyttä köyhimmistä aina aristokratiaan. Naiset eivät usein tietäneet mistä ikävät oireet johtuivat, eivätkä lääkärit mielellään valistaneet heitä varmistaakseen "perheharmonian" säilymisen. Lääkärit eivät saaneet hoitaa naisten sukupuolitauteja ilman heidän aviomiestensä lupaa, kuin vasta vuosisadan lopulla, kun kuppa oli levinnyt laajasti koko Euroopassa.

Monet naiset myös naisliikkeen ulkopuolella teki arvokasta kansanvalistustyötä. Kun Cristina Trivulso sai tietää sairastavansa sukupuolitautia, otti hän eron tartuntoja keräävästä miehestään. Vaikean hermosäryn vuoksi hän oli kerännyt itselleen suuren määrän tietoa sukupuolitautien hoidosta. Tätä tietoa hän jakoi ystävilleen ja sukulaisilleen. Rooman piirityksen aikaan vuonna 1849 hän otti johtoonsa kaupungin klinikat ja sairaalat, joiden toiminnan tehokasta organisointia kiiteltiin. Pariisitar Suzanne Voilquin perehtyi homeopatiaan, pukeutui mieheksi ja osallistui sairaalan järjestämille kursseille. Hän toimi myöhemmin kätilönä Ranskassa ja Venäjällä.

Vähitellen tieto puhtaudesta ja raikkaan ilman merkityksestä levisi myös naisten keskuuteen. Tosin lähes kaikilla ei ollut mahdollisuutta kylpemiseen kuin korkeintaan kerran kuussa kuukautisten jälkeen. Naisten urheilua vastustettiin rajusti, mutta vastustuksesta huolimatta tytöille annettiin Engalnnissa urheilutunteja vuonna 1880 ilman korsetteja. Uinnista ja tenniksestä tuli yläluokan naisten suosikkilajit ja naiset osallistuivat ensimmäisen kerran Olympialaisiin vuonna 1912.

Tytöt ja nuoret naiset pidettiin mahdollisimman tietämättöminä sukupuoliasioista ja lihan houkutuksista. Neitsyys oli puhtauden merkki ja sitä odottivat nuorilta naisilta niin vapaamielisesti ajattelevat kuin puritaanitkin miehet. Neitsyyden ja puhtauden vaatimus ei ollut kristillistä alkuperää oleva ihanne, vaan vanha ajatus naisen koskemattomuudesta ja miehen omistussuhteesta naiseen. Itsetyydytys oli yleistä, vakka se olikin kiellettyä.

Kunnolla kasvatettu tyttö käytti paitaa kylpiessään ja sulki silmänsä riisuutuessaan. Naiset opetettiin häpeämän omaa ruumistaan ja kieltämään seksuaalisuutensa, joten useat naiset eivät saaneet minkäänlaista valistusta kuukautisistaan, jotka sitten tulivat heille yllätyksenä.

Ahdasmielisen Viktorian ajan englantilaiselle (ja jopa ranskalaiselle) oli yllätys Yhdysvaltoihin saapuessaan huomata, kuinka yleistä ja sallittua "flirttailu" oli. Tytöt kulkivat ulkona ilman esiliinaa, valitsivat itse miesseuransa ja tulivat vielä myöhään illalla kotiin.

Ehkäisy oli harvinaista


Länsi-Euroopassa ja Yhdysvaloissa ehkäisyä käytettiin vähän. Kondomeita, pessaareja ja ruiskuttamista käytettiin jonkin verran. Puolisot saattoivat myös nukkua eri huoneissa tai harjoittaa keskeytettyä yhdyntää. Abortin yleisyydestä ei ole tarkkoja tietoja. Naiset tekivät abortin toisiaan auttaen, eivätkä tunteneet siitä huonoa omaatuntoa, koska he olettivat, että sikiö oli tunnoton ja eloton ennen kuin äiti pystyi tuntemaan sen liikkeet eli neljä kuukautta vanhana.

Keskustelu abortista kiihtyi kaikissa länsimaissa
sitä mukaa kuin abortit yleistyivät ’ehkäisykeinona’. Abortin vastustajat eivät kuitenkaan tuoneet mitään muita ehkäisytapoja abortin rinnalle. Synnytyslääkärit taas olivat suuren paineen alla: potilaat jopa painostivat heitä tekemään abortteja. Lääketieteelliset yhdistykset ja seurat eivät kuitenkaan ottaneet tätä painetta huomioon päättäessään aborttisäännöksistä. Aborttilait vapautuivat jonkin verran esimerkiksi Ruotsissa ja Venäjällä, mutta missään maassa ei korostettu naisen oikeutta päättää itse abortista.

Naisasialiike vastusti aborttia ja ehkäisyä, koska he eivät halunneet erottaa toisistaan naisen seksuaalisuutta ja lisääntymistehtävää. Heidän mielestään abortin tai ehkäisyn salliminen tekisivät naisista liiaksi prostituoitujen kaltaisia: alisteisia seksuaalisudelleen ja liian avoimia miehisen seksuaalisuuden vaatimuksille.

1800-luvulla tuli yleiseksi käytännöksi imettäjät, jotka olivat Ranskassa usein aviossa eläviä maalaisnaisia, Englannissa aviottomia äitejä ja eteläisessä Yhdysvaloissa mustia naisia. Imettäjillä oli valtaa ja häntä pidettiin hyvänä, ettei maito pilaantuisi. Imettäjillä oli hyvä palkka ja he saivat isäntäperheiltään myös lahjoja, olihan imettäjä tehnyt uhrauksen jättäessään oman perheensä ja lapsensa usein vieraan naisen huostaan.

1800- ja 1900 -lukujen taitteessa pulloruokinta alkoi yleistyä. Aluksi hygienia oli huonoa, eivätkä pulloruokitut lapset voineet hyvin, mutta kun maitoa alettiin pastöroimaan, hyväksyivät myös lääkärit pulloruokinnan.


Orpokoteja aviottomille lapsille


1700- luvun puolivälin jälkeen aviottomien lasten lukumäärä alkoi lisääntyä, Ranskassa heidän määränsä kaksinkertaistui vuosikymmenen 1790 aikana ja lähes kolminkertaistui vuoteen 1840 mennessä. Englannissa aviottomien lasten määrä nousi, mutta ei niin paljon kuin Ranskassa. Wienissä taas aviottomia lapsia oli enemmän kuin aviossa syntyneitä ja monet naiset elivät "synnissä" lastensa isien kanssa. Näillä naisilla ei ollut mitään suojaa eikä turvaa ja he olivat yksin vastuussa lapsestaan tai lapsistaan.

Varsinkin katolisissa maissa naiset ja köyhien perheiden äidit antoivat lapsiaan orpokoteihin. Orpokotien ylläpito oli kuitenkin kallista, ja monet arvelivat, että niiden olemassaolo jopa kannustaa naisia antamaan lapsensa pois. Siksi orpokoteja alettiin sulkea eri maissa 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Avioitumattomat äidit saivat sairaalassa usein hyvän hoidon - ainakin paremman kuin omassa kodissaan olisivat saaneet, mutta vastineeksi heidän tuli imettää muiden äitien lapsia. Tiedetään äitejä, jotka imettivät puolenvuoden sisällä jopa 18 vastasyntynyttä. Riskinä oli, että rintojen kautta syfilistartunta saattoi välittyä muihin lapsiin. Lääkäreiden vastuulla oli kohottaa surkeaan tilaan mennyttä lastenhoidon tasoa. Lääkärit kannustivat äitejä pesemään käsiään, steriloimaan maitopullot, laskemaan syöttökerrat ja lukumäärät, nukkumaanmenoajat ja kuumemittarin käytön.

Tyttöenergiaa


Perheessä tyttären ja äidin suhde oli tavalla tai toisella läheinen, mutta murrosikä toi omat ongelmansa ja riitansa mukanaan. Tytär ei aina halunnut samastua äitiinsä ja seurauksena oli paljon erimielisyyksiä, tytär saattoi jopa kärsiä anorexia nervosasta, jos naiseuden torjunta kasvoi ylipääsemättömäksi. Suurissa perheissä ei kaikkien tyttärien ja äidin välille voinut tulla läheistä sidettä, joten silloin sisarukset hoitivat toinen toisiaan ja opettivat toisilleen kotitöitä, käsitöitä ja nuorimpien sisarusten hoitamista.

Tyttären ja isän suhde oli yleensä etäinen. Tytär saattoi toimia isänsä sihteerinä tai apulaisena lähes aina ilman palkkaa. Toisaalta tyttäret saattoivat oppia paljon asioita isäänsä auttaessaan, joita eivät olisi muuten oppineet.

Tyttäret, jotka lähetettiin sisäoppilaitoksiin solmivat erittäin läheisiä suhteita muihin ikätovereihinsa. Myöhemin mustasukkainen mies saattoi katkaista kahden naisen jo vuosia kestäneen ystävyyden, mutta usein ystävyys säilyi ainakin kirjeiden välityksellä.