Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Nainen valtasi taiteen - mutta minkälainen nainen?


Voi hyvällä syyllä sanoa, että naisista ei ole koskaan ennen puhuttu niin paljon kuin 1800-luvulla. Taiteilija tai vahva kertojaminä on läsnä eri alojen kirjallisuudessa uskonnosta päiväkirjoihin, lääketieteeseen, filosofiaan, teologiaan ja kaunokirjallisuuteen. Naisista unelmoitiin, lääketiede alkoi tutkia tarkemmin myös naisen kehon toimintaa. Taiteessa naista ja naisen ruumista palvottiin. Kaiken lisäksi paavi Pius IX julisti, että Neitsyt Maria oli säästynyt perisynniltä. Mutta kaikkien näiden kuvien naiset lähemmin tarkasteltuna ovat haavekuvia, miehen mielessä syntyneitä mielikuvia. Naisesta tuli monen haaveen kantaja, kuva ja idoli.

Tutkija Stéphanie Michaud on sitä mieltä, miehet nostivat naisen jalustalle, jotta häntä olisi helpompi alistaa. Palvotulla naisella ei ollut kovin paljon yhteistä todellisen, elävän naisen kanssa. Miehet korottivat taiteessaan vain fantasianaisen, ei todellista. Kuinka elävää ja todellista naista voi edes verrata madonnaan, enkeliin tai paholaiseen?

Kun naisasianaisten vastassa olivat tällaiset käsitykset naisista oli käytännön keskustelu naisen asemasta lähes mahdotonta. Naisasialiike joutui taistelemaan haamuja vastaan. Baltzac tiivisti miesten asenteen: "Nainen on orja, ja meidän täytyy ovelasti kruunata hänet siitä."


Heikot naiset kohtalonsa vankeina


Miehet perustelivat asenteensa naisiin myös sillä, että heidän täytyi suojella naisia heidän luonteen heikkouksiltaan. Monet taiteen naiset joutuivat porvarillisen kaksinaismoraalin asettamaan ansaan. Tällaisista asenteista kertovat monet taideteokset:

Verdi: La Traviata -prostituoidusta tuli pyhimys
Dumas: Kamelianainen -sama juttu
Flaubert: Madamme Bovary
Gounod: Faust - Marguerite on vietelty viattomuus)
Richard Strauss: Salomé -miesten nielijä ja sekopää, insestin uhri. Oopperan pohjalla on Oscar Wilden näytelmä
Zola:
Nana - naisen kohtalo kuvaa seksuaalisuuden tuhoavaa voimaa

Vastenmielisyys ruumista kohtaan oli ollut vallalla (kristinuskon inkarnaatio-oppi, stoalainen ja gnostinen traditio), mutta vuosisadan loppupuolella löydettiin ihmisen seksuaalinen energia uudelleen. Varsinkin ranskalaisessa taiteessa esitetty maailmankuva oli voimakkaasti sukupuolistettu.


1800-luvun Englannin loistavia naiskirjailijoita


Jane Austen
Brontën sisarukset
: Jane Eyre (perinnötön orpo, joka oman toimeliaisuuntensa ansiosta saavuttaa päämääränsä)
George Sand uskalsi esiintyä miehen vaatteissa ja miehen nimellä
Mme de Staël
Clemens ja Bettina Brentano
, veli oli arvostettu runoilija, sisko jäi 50 -vuotiaana leskeksi. Hän oli seitsemän lapsen äiti sekä berliiniläinen kuuluisuus, mutta hänen berliiniläisen köyhällistön elämästä kertova romaaninsa joutui pannaan.
Guy de Maupassant
August Strindberg
väitti, että rakkaus on illuusio, eikä sukupuolten välistä ristiriitaa edes kannata yrittää sovittaa
Thomas Hardy
Henry James
; kuvasi maaseudun ihmisiä, feminismin satiiria

Katolinen kirkko toi uskossaan esimerkillisiä naisia


Matilda Canossalainen
Katarina Siennalainen
Eleanora Fonseca Pimentel
Luisa Sanfelice

Katolisen kirkon kannatti nostaa esiin naispyhimyksiä, sillä uskontoa ahkerasti harjoittavista katolilaisista oli kome neljäsosaa naisia ja Pyhän Vuoden 1825 Rooman pyhiinvaeltajista oli peräti 38 prosenttia naisia.

Kaikesta tästä huolimatta todellinen katolisen kirkon nais-hanne oli vaimo ja äiti, jonka olemassaolon pyhittää Jumalan hänelle antama lahja: mies. Nainen ei ollut olemassa itsenään ja yksilönä, vaan aina miestä täydentävänä.

Myös uskonnollisissa järjestöissä naisten emansipaatio pääsi alkuun. Englannissa vaikuttanut English Terra Incognita käytti uskonnollista ja kaunokirjallisuutta rahoituksensa turvaamiseksi ja ennen kaikkea tärkeiden aiheiden keskusteluareenana. Menestyskirjoiksi nousseet Lady Georgiana Fullertonin, Ellen Middletonin (1844) ja Fanny Talorin Tybornen (1857) tulot käytettin uuden seuran perustamiseen. Seuran nimeksi annettiin The Poor Servants of the Mother God.

Pariisissa Jeanne Jugan perusti Köyhien pienet siskot -järjestön kerjäämällä oveltä ovelle. Kolmetoista vuotta kestänyt kerjääminen päättyivuonna 1852, kun Jeannen perustamasta seurakunnasta oli tullut Rennesin piispan tunnustuksen ansiosta pysyvä ja Sacré Coeurin jälkeen vaurain seurakunta.

Joka tapauksessa naisten lukemista kontrolloitiin tarkkaan aina toiseen maailmansotaan saakka. Julkaistin jopa kirjoja, joissa oli naisille suositeltavien kirjojen luettelo. Kunnon naisen ei pitänyt lukea rakkaudesta, vaan mieluummin uskonnollista kirjallisuutta. Italiassa naisten lukemistottumukset olivat jääneet englantilaisten ja ranskalaisten jälkeen. Näissä maissa kaunokirjallisuus oli tasapuolisesti naisten lukuharrastuksena kuin uskonnollinenkin kirjallisuus. Vähitellen Madame Bourdonin Souvenirs d'une institutrice, Charlotte Brontën Jane Eyren ja Madame de Staëlin Corinnen kautta syntyi naisten oma fantasiaromaani, joka tarjosi naisille myös roolimalleja. Tämä oli aivan uutta.

1800-luvulla Europassa ilmestyi lukuisia naisille suunnattuja aikakauslehtiä.