Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Kaksinaismoralistiset viktoriaanit


Viktoriaanisena aikana taide, tiede ja julkinen elämä kielsi ja torjui miehen ja naisen seksuaaliuuden: syntyi viktoriaaninen naiskuva.

Samoihin aikoihin naisen tehtävät ja rooli tulivat yhä ahtaammiksi ja seksuaalisuus rajattiin perheeseen ja lasten siittämiseen.Viktorian aikana suositeltiin, että miehet yrittäisivät vähentää seksuaalista aktiivisuuttaan ainakin kerran seitsemässä tai kymmenessä päivässä tapahtuvaksi. Sukupuoliyhteyden tuli olla mahdollisimman lyhyt, jotta miehen energiaa säästyisi.

Käytännössä seksuaalisuus pakeni aivan eri teille: homoseksuaaliset suhteet olivat yleisiä, samoin avioliiton ulkopuoliset suhteet ja prostituutio.

Naisten intohimoton luonto ja miesten aktiivinen seksuaalivietti nähtiin toistensa vastakohtina ja yhteensovittamattomina. Prostituoitujen puolesta puhuminen ja heidän etujensa ajaminen eli pelastaminen kadulta yhdisti naisasianaiset ja keskiluokan naiset. Mielenosoitukset ja puhetilaisuudet toivat naiset ulos kodeistaan mielenosoituksiin. He halusivat kiinnittää päättäjien huomion siihen, että prostituoidut olivat joutuneet ammattiinsa elämänolosuhteittensa vuoksi, ei irstauttaan. He olivat kohtalonsa ja miesten alistamisen näkyvimpiä uhreja.

Naimattomuus tai leskeys takasi joskus suuremman vapauden


Yksinäisten, naimattomien naisten lukumäärä kasvoi 1800-luvulla suureksi. Viktoriaanisena aikana heistä tuli selkeä sosiaalinen ryhmä, joiden kohtaloista kerrottiin paljon kaunokirjallisuudessa ja taiteessa. Ilmiö oli historiassa aivan uusi ja enennäkemätön. He olivat naisia ilman miestä. Keitä he olivat? Miten he tulivat toimeen miesten hallitsemassa maailmassa? Miksi he jäivät naimattomiksi? Miten he tulivat toimeen?

Miehiä kuoli lukuisissa vuosisatojen vaihteessa sodituissa sodissa. Ranskassa arveltiin, että 1785 ja 1789 välisenä aikana syntyneistä naisista 14 prosenttia eli koko elämänsä selibaatissa. Ranskassa tehdyn tilaston mukaan 1851 27 prosenttia yli 50-vuotiaista miehistä ja 46 prosenttia naisista eli ilman puolisoa. Näistä naisista 12 prosenttia oli naimattomia ja 34 prosenttia leskiä. Luvut vaihtelivat kuitenkin suuresti eri maissa. 1800-luvun loppupuolella naimattomia oli Venäjällä 5 prosenttia, Preussissa ja Tanskassa 8 prosenttia, Ranskassa ja Portugalissa 20 prosenttia, Sveitsissä 48 prosenttia.

Yksi syy naimattoimien suureen määrään oli se, että 1700-luvun lopulta lähtien suosittiin pieniä perheitä Tämä takasi sen, että suvun omaisuus säilyisi yhtenäisenä. Avioitumista siirrettiin mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen, että naisen hedeklmällisyysaika olisi avioliitissa mahdollisimman lyhyt. Tämä tapa murtui, kun kaupungistuminen ja teollistuminen pääsivät vauhtiin, mutta avioitumattomien määrä vain lisääntyi.

Naimattomia naisia tarvittiin perheessä auttamaan lastenhoidossa ja kotitöissä. Naimaton nainen oli myös lain edessä itsestään vastuullinen aikuinen, jota ei kukaan muu -ainakaan aviomies -edustanut. Hänellä oli kansalaisen oikeudet ja samat oikeudet kuin miehellä.

Naimattomilla naisilla oli paremmat palkat kuin avioliitossa elävillä naisilla. Konttorityöntekijöillä taas oli enemmän lapsia kuin korkeakoulututkinnon suorittaneilla, joista enemmistö oli naimattomia. Yhdysvalloissa peräti 75 prosenttia tutkinnon suorittaneista jäi naimattomiksi.

Naisasianaiset, kuten Pauline Roland, Florence Nightingale ja Christabel Pankhurst puhuivat naimattomuuden puolesta. Jotkut menivät jopa niin pitkälle, että kieltäytyivät seksuaalielämästä kokonaan, 63 prosenttia Naisten sosiaalisen ja poliittisen unionin jäsenistä eli selibaatissa.

Vieläkin useimmat uraa suunnittelevat naiset ovayt päätyneet siihen, etteivät perusta perhettä.