Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Matalapalkkaiset naiset uhkasivat miesten työllisyyttä


1800-luvulla liberalismin mukaisesti ajateltiin, että lainsäädännöllä ei saa puuttua työnantajan ja työntekijän välisiin sopimuksiin. Vuosisadan lopppupuolella kuitenkin huomattiin, että naisten ja lasten huonoihin työoloihin oli puututtava lailla.

Naisaisianaiset olivat puhuneet asiasta jo vuosia, mutta naisten työoloihin ei siis puututtu osittain myös siksi, koska miestyöläiset pitivät matalapalkkaisia naisia kilpailijoinaan. Tosin miehet itse perustelivat kantaansa sillä, että naisen paikka on kotona, naiset tarvitsevat vähemmän ruokaa ja siksi myös vähemmän tuloja. Heikolle naiselle ei heidän mielestään myöskään sovi työskentely ulkoilmassa. Nämä perustelut olivat erityisen ontuvia, kun ottaa huomioon sen, että miehet olivat erittäin hyvin perillä naisten työolosuhteista 'naisille sopivuissa työpaikoissa', kuten tehtaissa, pesuloissa jne.

1874 kiellettiin Ranskassa naisten ja lasten työskentely maan alla, myöhemmin naisilta kiellettiin myös yötyö, mutta poikkeuslupia annettiin varsinkin muotiteollisuudelle. Teollisuus taas teetti töitä kotonaan työskentelevillä alihankkijoilla, joita työaika- ja työturvallisuuslait eivät koskeneet.

Naisjärjestöt taistelivat lasten ja naisten työolojen parantamiseksi


Naisjärjestöt taistelivat vuosia raskaana olevien naisten etujen puolesta. Vihdoin vuonna 1909 säädettiin Englannissa laki, jonka mukaan teollisuudessa työskentelevä synnyttävä nainen voi pitää kahdeksan viikon palkattoman vapaan ennen tai jälkeen synnytyksen. Vuotta myöhemmin myös opettajat, postityöntekijät ja aseteollisuuden palveluksessa työskentelevät saivat palkallisen äitiysloman. Kolme vuotta myöhemmin päätettiin, että nämä etuudet koskevat myös naimattomia äitejä.

Naisen ja perheen kannalta olennaista teollisessa vallankumouksessa oli se, että työ ja koti erotettiin entistä selkeämmin toisistaan. Naistyöläisen ura erosi miehen jatkuvasta työsuhteesta siinä, että nainen teki töitä usein jaksoittain eri työpaikoissa.

Naisten kodin ulkopuolella työskentely ei alkanut teollistumisen aikana, sillä naiset ovat työskennelleet kautta historian enemmän tai vähemmän kodin ulkopuolella. He möivät tavaroita torilla, pyykkäsivät, hoitivat lapsia, tekivät saviesineitä, vaatteita, pitsiä, metalliesineitä, kutoivat jne.

Naiset tekivät myös miestentöitä


Toisin kuin yleisesti luullaan, enemmistö naistyöläisistä teki töitä muualla kuin tekstiliteollisuudessa. Naisia työllistivät pienteollisuuslaitokset, kauppa, palvelustyö, käsityö (paperikukat, pakkauslaatikot ym.). Monet naiset tekivät töitä myös kotonaan, mutta sekin oli rankkaa. Naiset saivat erittäin pientä palkkaa ja työpäivät saattoivat kestää aamuviidestä ilta kymmeneen. 1870-luvulla 70 prosenttia naistyöntekijöistä oli palvelijoita, 1920 40 prosenttia naisista työskenteli toimistoissa, opettajina tai kaupanmyyjinä.

Ajateltiin, että naisten palkkatyö oli perinteistä naisten työtä, joka oli sopusoinnussa naisten fyysisten piirteiden ja lisääntymistehtävän kanssa. Kirjoituskoneella kirjoittaminen oli lähellä pianonsoittamista, opettaminen ja sairaanhoito taas muistutti naisen tehtäviä äitinä. Mutta käytännössä asiat olivat toisin: naiset tekivät töitä myös rakennuksilla ja kaivoksissa, mikä oli pahasti ristiriidassa ajan naiskuvan kanssa.

Naiset tekivät töitä nimenomaan tullakseen toimeen, mutta siitä huolimatta palkka saattoi olla liian pieni ja he ajautuivat prostituutioon. Monet naiset toivoivat löytävänsä miehen, jonka palkka olisi hivenen suurempi kuin naisen, jotta se helpottaisi myös naisen taloudellista ahdinkoa.

Naiset teollisuuden työläisinä
Tekstiilityöläisen elämää
Lapsityövoima
Naisten töitä