Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Naisliikkeen juuret ovat filantropiassa


1800-luvulla syntynyt filantropia-liike oli yksi virstanpylväs naisten itsetiedostamisessa ja tästä naisten keskinäisestä toimnnasta alkoi myös feministinen tietoisuus muotoutua. Mutta naisten itsensä johtamien ryhmien ensisijainen päämäärä oli auttaa hädänalaisia ihmisiä.

Mitään yhtenäistä naisliikettä ei Ranskan vallankumouksen ja ensimmäisen maailmansodan välisellä ajalla ehtinyt syntyä, vaan oli lukuisia eri liikkeitä, julkaisuja ja järjestöjä. Naisia kiinnosti erityisesti äidin ja lasten auttaminen, mitä Florence Nightingale teki sairaaloissa ja Elizabeth Fry, Conception Arenal, Joséphine Arenal, Joséphine Mallet ja Mme d’Abbadie d’Arrast vankiloissa.

Naiset keskittyivät auttamaan toisia naisia; rikollisia, prostituoituja, köyhiä ja sairaita naisia. Monet naisten johtamat hyväntekeväisyysjärjestöt toimivat kirkon piirissä. Ammattiyhdistysliike ei antanut kovin paljoa tukea naisille. Naisten aloittamia lakkoja pidettiin pöyristyttävänä kapinallisuutena. Tiedetään tapauksia, joissa mies on tuonut lakkoilevan vaimonsa väkisin työpaikalle.

Naisasialiikkeessä alkoi vähitellen kehittyä feministinen tietoisuus, jonka airueina voi pitää feminismin klassikkokirjallisuteen kuuluvia teoksia, joia ovat John Stuart Millin The Subjection of Women, Mary Woolstonecraftin Vindication of the Rights of Woman, August Bebelin Die Frau und der Sozialismus - ja myöhemmin Simone de Beauvoirin Le Deuxième Sexe sekä Mme de Staëlin Corinne ja George Sandin Indiana- romaanit, jotka antoivat naisille aivan uuden naismallin.

Naisliikkeissä työskentelevät naiset kieltäytyivät usein avioliitosta ja vertasivat itseään siirtomaissa taisteleviin sotilaisiin: slummit olivat heidän "Intiansa". Samastuminen tai ainakin heikko-osaisten elämän myötäeläminen olivat myös osaltaan muovaamassa feminististä tietoisuutta: ajatus marginaalissa elävistä ihmisryhmistä, joihin myös miehisen maailman ulkopuollelle jätetyt naiset kuuluivat alkoi syntyä. Varhaisimmat naisasialiikkeeseen kuuluvat naiset ja feministiset ajatukset kulkivat rinnan demokraattisen liikkeen kanssa.

Feministiset ajatukset levisivät 1800-luvun jälkipuolen Euroopassa myös lukuisten naisasiaa ajavien aikakauslehtien välityksellä.

The National Society for Women’s Suffrage -liikkeen perusti Lydia Becker. Muutamaa vuotta myöhemmin Josephine Butler perusti itsenäisen ryhmän nimeltään Ladie’s National Association. Naisten sufrageettitoiminta ja taistelu prostituutiota vastaan synnytti lukuisia naisyhdistyksiä eri puolille Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Naisten pääasiallisina vaatimuksina oli prostituution lopettamisen lisäksi naisten äänioikeus ja koulutuksen lisäminen. Naiset tistelivat myös korsetteja ja pitkiä, raskaita hameita vastaan.

Itsenäisen naisen esikuvaksi nousi miehestä rippumaton ja omillaan toimeentuleva naisopettaja. Hän eli naimattomana ja hankki itse omalla työllään toimeentulonsa.

Alette Jacobs perusti miehensä kanssa Duch Neo-Malthustian Leaguen 1881, jossa antoi naisille ehkäisyneuvontaa ja opasti käyttämään pessaaria, mikä herätti miesten vastustuksen. Hän myös antoi ilmaista lääketieteellistä apua Amsterdamin työläiskaupunginosissa. Neo-Malthusianismi levisi vuosisadan lopulla myös muualle Europpaan.

1800-luvun feministejä:


Harriet Martineau (1802-1876) - Kieltäytyi avioitumasta ja elätti itsensä kirjoittamalla. Hänellä oil paljon vaikutuysvaltaa. Kehitti sosiologisen ja poliittisen havainnointitavat ennen sosiologista tutkimusta.

Meta von Salis-Marschils (1855-1929) - Kehitteli kirjassaan utopistisen naisihmistyypin, jossa miehet ja naiset eläisivät sielunveljinä. Hän opiskeli lakia ja filosofiaa, joista myöhemmin myös luennoi.

Bertha von Suttner
(1842-1914) - Taisteli rauhan puolesta ja järjesti lukuisia pasifistien kokouksia.

Mina Kruseman (1839-1922)
Olive Schreiner (1855-1920)
Hedwig Dohm (1833-1919)
Elizabeth Cady Stanton (1815-1902)
Susan B. Anthony (1820-1906)
Helene Lange (1848-1930)
Emmeline Pankhurst
(1858-1928)
Christabel (1880-1948) ja Sylvia Pankhurst (1882-1960)

Naisten emansipaatio 1860-1920
1960-luvun naisten vapautusliike