Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Tie Ranskan vallankumouksesta nykyfeminismiin


Länsimaisen naisen aseman suuri muutos alkoi 1700-luvun lopun valistusfilosofien ajattelusta ja hieman myöhemmin teollistumisesta. Ensimmäisen kerran naista pidettiin yksilönä ja perinteinen naiskäsitys kyseenalaistettiin.

Uudet käsitykset naisesta syntyivät laajemmasta yhteiskunnallisesta liikehdinnästä, olihan aikaväli 1770-1815 nimetty vallankumousten aikakaudeksi. Amerikassa kapinoitiin, Ranskassa tehtiin suuri vallankumous ja lukuisat Euroopan maat olivat levottomuuksien kourissa. Kaiken tämän moottorina oli uusi, valistuksesta periytynyt ajatus vapaasta ihmisestä. Toisaalta myös teollistumisen aikaansaamat suuret muutokset saivat ihmiset liikkeelle ja etsimään uusia yhteiskunnallisia ja poliittisia ratkaisuja.

Muutamaa filosofia lukuunottamatta ei voi kuitenkaan sanoa, että miehet olisivat silloin erityisesti keskittyneet naisen aseman parantamiseen. 1700-luvun naisten elämä ja naiskuva mukautui suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Vielä vallankumouksen aattona naiset jätettiin muutosten ulkopuolelle ja raja yksityisen ja yhteisöllisen välillä pidettiin selvänä, sillä Ranskan vallankumouksen demokraattiset ajatukset oli suunnattu pääasiassa hyödyntämään miehiä. Vaikka teollistuminen ja taloudellinen vauraus nostivat naisten elintasoa, näkyivät näiden muutosten seuraukset naisen elämässä vain välillisesti, sillä naisella ei ollut vielä 1800-luvullakaan oikeutta käyttää omaa palkkaansa itse.


Vallankumoukset muokkasivat naisihannetta


Amerikassa siirtokuntien irtautuminen emämaastaan vuonna 1775 oli esikuvana vuonna 1789 puhjenneelle Ranskan vallankumoukselle. Euroopassa leviävien uusien ajatusten ansiosta kriittinen lehdistö sai enemmän sananvaltaa ja hallitsevan valtakoneiston reformointia vaadittiin useissa Euroopan maissa. Liberalismi ja nationalismi nousivat. Myös talonpojat olivat eri asteisesti vapautuneet ja porvariston tärkeä asema vakiintui.

Ajatukset naisesta alkoivat yleisemminkin muuttua vallankumousten aikana. Madonna, viettelijätär ja muusa säilyivät vakaasti naisen perustyyppeinä, mutta ajalle tyypilliset kriisitilanteet ja yhteiskunnallinen muutos muokkasivat hieman niitä. Äiti, vaimo ja tytär eivät olleet enää vain kauneusihanteen ruumiillistumia: myös teot, työ ja ammatti tulivat osaksi naisen identiteettiä. Näitä naisen uusia piirteitä alettiin myös kuvata taiteessa aina ompelijasta prostituoituun.

1700- ja 1800- lukujen taitteessa valistuksen ajan käsitykset väistyivät romantiikan tieltä: uskottiin jatkuvaan edistykseen. ja käsitys modernista ihmisestä syntyi. Painopisteen siirtyminen maataloudesta kaupunkikulttuuriin sai aikaan sen, että feodalismin ja itsevaltiuden oli tehtävä tilaa uusille laitoksille ja asenteille.


Naisliike syntyi taantumuksen vastavoimaksi


Vallankumouksen aikaansaamaa vapautta seurasi taantumus: sensuuria tiukennettiin, painovapautta rajoitettiin, yliopistoja valvottiin ja monia vapaamielisiä seuroja lakkautettiin. Konservatismin pääteos syntyi, kun Edmund Burken pamfletti Reflections on the Revolution in France julkaistiin. Monet näistä ajatussuunnista syntyivät Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta, vaikka olivatkin vastakkaisia sen tasa-arvoperiaatteille. Taantumuksen vastavoimana vaikutti mm. naisasialiike.

Vaikka Ranskan valankumous muutti keskustelun suuntaa naisten asemasta, yleinen mielipide oli kuitenkin se, että nainen ei saisi osallistua politiikkaan. Mehillä oli suojeleva asenne: he pitivät naisia hauraina, avuttomina ja epärationaalisina. Naiset olivat oikeudellisesti riippuvaisia miehestään.

Työläisnaiset joutuivat kuitenkin tekemään raskasta työtä ja pitkiä päiviä tehtaista mitättömällä palkalla. Useinpien naisten ainoa keino vaikuttaa politiikkaan oli osallistua mielenosoituksiin, kirjoittaa anomuksia ja sanomalehtiartikkeleita. Naiset liittoutuivat maansa vapaa-ajattelijoiden, vapaamielisten demokraattien tai tasavallan kannattajien kanssa. 1800-luvun puolivälissä alkoivat eri maiden naisliikkeet saavuttaa tuloksia: naisille myönnettiin monessa maassa äänioikeus, naisten ja lasten työpäiviä lyhennettiin jne.

Valistuksen ajatusten ja naisliikkeen ansiosta naisten koulutustaso nousi ja vähitellen naisten oli mahdollista elättää itseään omalla, kunniallisella työllään. Naisista tuli yhteiskunnan tunnustama yksilö ihmisoikeuksineen. Naisliikkeet loivat pohjan feminismille ja koko sukupuolijärjestelmän uudelleen pohtimiselle. 1800-luvun naisliikkeessä vaikuttaneista löytyvätkin ensimmäiset sosiologit ja sukupuolijärjestelmän kritisoijat.

Viktorianismi oli takaisku naisliikkeelle


1800- lukua voi pitää naisen historian käännekohtana: vaikka vanhat jännitteet kodin, työn, perheen ja yhteiskunnan vaatimusten välillä olivatkin olemassa. Naiset nähtiin nyt yhtenä sosiaalisena ryhmänä, jolla oli oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Kuningatar Viktorian hallintokaudella, jota kutsuttiin viktoriaaniseksi ajaksi, naisen aseman kehittyminen koki takaiskun.Vasta 1800-luvun loppupuolella heräsi feminismin perusajatus siitä, että äitiyden vaatimusta tai naisihannetta ei tarvitse välttämättä soveltaa kaikkiin naisiin. Naisihanne osoittautui käytännössä varsin suhteelliseksi käsitteeksi.

Naisliikkeessä on kolme eri vaihetta: 1800-luvun naisasianaiset, 1960-luvun feministit ja 1980-luvun postmodernit feministit. 1800-luvun naisliikettä voi pitää yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta taistelevana liikkeenä, kun taas1900-luvun feminismin painopiste keskittyi myös naisihanteen ja liian ahtaiden naiskuvien romuttamiseen.

Ensimmäinen maailmansota 1914-18
Venäjän vallankumous 1917
1920-luvun nainen
Toinen maailmansota
Perhe muuttuu

1960-luvun naisten vapautusliike
Tänään: Postmoderni feminismi; feminismejä on monta