Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Prostituutio


Prostituutio oli yleinen ammatti


Prostituutio oli renessanssin ajoista aina 1800-luvulle asti erittäin yleistä. Se oli monen naisen elinkeino ja ammatti. Aikalaisten mukaan esimerkiksi Venetsian 55 035:stä asukkaasta oli vuonna 1526 peräti 4900 prostituoitua. Kun lukuun lisätään vielä parittajat, voi sanoa, että ainakin 10 prosenttia Venetsian asukkaista sai elantonsa prostituutiosta. Pariisin vastaana luku on arvioitu 10-15 prosentiksi. Jotkut tukijat pitävät lukuja liioiteltuina, mutta niistä voi kuitenkin päätellä, että prostituutio oli yleistä, yleisempää kuin nykyisin.

Majatalot ja kapakat olivat ilotyttöjen työmaata. Historioitsija Kathryn Norberg väittää, ettei prostituoitua voi pitää välttämättä minään yhteiskunnan uhrina tai vallitsevia tapoja vastaan kapinoivana naisena. Prostituoidulla oli hänen mielestään hyväksytty ja institutionalisoitunut asema omassa yhteisössään.

Kuppa rajoitti prostituutiota


Prostituutiota pidettiin tärkeänä kanavana miehisen seksuaalienergian purkamiseksi
. Samalla prostituutio vahvisti heteroseksuaalista käyttäytymistä, mikä oli tärkeää suvunjatkamisen kannalta.

Prostituutio haluttiin tehdä laittomaksi toiminnaksi vasta kun kuppa alkoi levitä ja ensimmäiset bordellit suljettiin ensimmäisen pahan kuppaepidemian jälkeen 1490-luvulla. Tosin Kathryn Norberg kuitenkin muistuttaa, ettei varhaismodernistinen ihmineen niinkään pelännyt oman ruumiinsa vaan ennemminkin oman henkensä puolesta.

Useimmiten bordellin johtaja oli mies. Prostituoidut eivät saaneet kiintyä asiakkaisiin. Pappismiesten ja aviomiesten käyntiä ei prostituoitujen luona rajoitettu mitenkään.

1500-luvun alkupuoliskolla kehittyi uusi, hienostuneempi prostituoidun tyyppi, kurtisaanit. Ostettuun naiseen haluttiin liittää nyt salaperäisyyttä, eikä eliitti enää halunnut käydä yleisissä ilotaloissa. Kurtisaaneista tuli kuuluisia, kuten venetsialaisesta runoilijattaresta Veronica Francosta ja krjailija Tullia d'Aragonasta. He tarjosvat muutakin kuin seksiä: erotikkaa. Samoihin aikoihin Euroopassa julkaistiinkin ensimmäiset pornografiset teokset.

1600-luvulla prostituoidut alkoivat toimia yksityisesti. Mutta laittoman ammatin harjoittajina he eivät voineet kääntyä viranomaisten puoleen, jos asiakas löi tai käyttäytyi muuten asiattomasti. Päin vastoin. Useat asiakkaat jättivät maksut maksamatta ja saattoivat vielä kiristää prostituoitua. Vähitelleen prostituoidut hankkivat itselleen sutenöörin suojelijakseen ja etujaan valvomaan.

Tanssijattaret, näyttelijättäret, palvelijattaret ja myyjät saattoivat työnsä ohella harjoittaa postituutiota, ja jos he osasivat pelata korttinsa oikein, eivät viranomaiset puuttuneet heidän puuhiinsa. Esimerkiksi monet myymälät saatettiin naamioida bordelliksi. Mutta ne naiset, jotka jäivät poliisien kynsiin saattoivat saada ankarankin rangaistuksen.

©Internetix/Teija Riikola 1997