Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Seksuaalisuus ja ulkonäkö


Renessanssiajalla ulkoinen kauneus ilmensi myös sisäistä kauneutta


Renessanssin aikana naiskäsitys ja naisihanteet poikkesivat suuresti keskiajajan neitseellisestä ja ruumiin olemassaolon tukahduttavasta naiskuvasta. Keskiajalla ruumis nähtiin ihmisen suurena heikkoutena, mutta muotiin tulleen uusplatonistisen periaatteen mukaisesti renessanssi palautti ruumiin kauneuden ja alastomuuden ihanteeksi. Uskottiin, että ulkoinen kauneus kuvasti myös korkeita sisäisiä ominaisuuksia. Keskiajan käsitykset eivät kuitenkaan pyyhkiytyneet hetkessä pois, joten 1500-luvulla joutuivat kristillinen ajatusmaailma ja uusi käsitys ihmisen eroottisuudesta vuoropuheluun, jopa ristiriitaan, joka jatkui seuraavat 300 vuotta.

Valkoinen oli puhtauden väri


1600- ja 1700 -luvuilla vedellä peseytyminen jäi pois lähes kokonaan, koska pelättiin, että yleiset kylpylät levittävät ajan vitsauksiksi tulleita kuppaa ja ruttoa. Veden pelättiin olevan haitallista muutenkin, joten sitä käytettiin vain käsien ja kasvojen pesuun usein viinillä tai etikalla terästettynä. Ajateltiin, että vesi voi olla haitallista näölle ja aiheuttavan myös hammassärkyä tai katarria.

Puhtaan ihon korvasi puhdas, valkea pellava. Valkoisesta väristä tuli puhtauden symboli, joten valkeita alusasuja alettiin käyttää, ja ne aseteltiin näkyville päälysvaateiden alta. Pitkät, leveät paidan hihat ja runsaat pitsikaulukset tulivat muotiin.

Parfyymeillä peitettiin taas hien haju, puuterilla saatiin aikaan valkoinen ja virheettömän näköinen iho. Huono ja rupinen iho saattoi olla merkki kupasta, jostain muusta sairaudesta tai huonosta yleiskunnosta. Parfyymeiden taa ushkottiin puhdistavan ilmaa.

Vesipelko alkoi väistyä 1700-luvun loppupuolella, jolloin ylelliset kylpyhuoneet tulivat muotiin.

Vain yläluokan naisilla oli varaa syödä itsensä ihannemittoihin


Keskiajan ylevä, kapealanteinen ja pienirintainen naisihanne väistyi uhkeiden renessanssinaisten tieltä. Leveät lantiot ja täyteläiset rinnat säilyivät muodissa aina 1800-luvulle saakka. Täytyy kuitenkin muista, että tällainen muoti oli mahdollinen vain niille, joilla oli varaa syödä terveellisesti. Yläluokan naiset alkoivat nauttia huomattavasti rasvaisempia aterioita saavuttaakseen ihannemitat. Monen ihmisryhmän elintaso kuitenkin huononi keskiajalta lähtien, eikä muotimittoihin pääseminen ollut mahdollista enemmistölle eurooppalaisista. Elintason alenemisesta on osoituksena se, että tyttöt saavuttivat sukukypsyyden 3-5 vuotta myöhemmin kuin keskiajalla eläneet tytöt. Varsinkin tehtaissa työskentelevät olivat usein aliravittuja.
Renessanssin ihannenaisella oli vaaleat hiukset, valkea iho, punaiset huulet ja posket, tummat kulmakarvat. Kaulan ja käsien tuli olla pitkät ja kapeat, jalkojen pienet ja sirot, rintojen pyöreät, kiinteät ja valkeat, nännin ruusunpunainen.

Naiset värjäsivät hiuksiaan ja yrittivät saada itsensä näyttämään ajan ihanteiden mukaiselta käyttämällä runsaasti kosmetiikkaa. Naiset nyppivät kulmakarvansa olemattomiin tai ne jätettiin ohuiksi, pitkiksi kaariksi, jotka sitten tummennettiin. Silmäripsiet jätettiin värjäämättä tai nypittiin kokonaan pois. Kasvot puuteroitiin valkeiksi, mutta posket, korvat, leuka ja nännit punattiin, jotta saataisiin aikaan terveellinen vaikutelma.

Kristityt vastustivat ajan muotia, koska se vääristi heidän mielestään Luojan käden jälkiä. Renessanssin kauneusihanne väistyi vasta 1700-luvun loppupuolella. Silloin muotiin tuli luonnollinen nainen, jolla oli vedellä ja saippualla pestyt kasvot eikä hänellä ollut meikin häivääkään.

1500-luvulta lähtien avioitumisikä nousi lähelle 30 ikävuotta. On kuitenkin epätodennäköistä, että nuoret olisivat eläneet seksuaalisesti koskemattomina sukukypsyytensä ensimmäiset 10-15 vuotta. Miehet rajoittivat kupan pelkonsa vuoksi ilotaloissa tai prostituoitujen luona käyntiä, joten on oletettu, että renessanssinajan nuorilla olisi ollut tapana hyväillä toisiaan puolipukeissa. Samassa sängyssä saattoi olla useita pareja, jotka samalla kontroloivat toisiaan, ettei kukaan mennyt hyväilyssä liian pitkälle. Tiedetään kuitenkin, että monella oli myös sukupuolista kanssakäymistä ja he avioituivat vasta kun nainen oli tullut raskaaksi.

©Internetix/Teija Riikola 1997