Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Työ ja perhe


Nainen eli aina suhteessa mieheen - paitsi joskus hän oli itsenäinen leski


Naisen elämä noudatti kaarta, jossa hän ensin oli jonkun tytär, sitten vaimo, äiti ja lopuksi leski. Nainen eli aluksi lapsuuden perheelleen, sitten aviomiehen perhettä ja kotia hoitaen. Nainen ei ollut missään elämänsä vaiheessa täysin itsenäinen, eikä häneltä sitä edellytettykään. Itsenäistä naista pidettiin kummajaisena.

Naisen palkkaus oli myös huomattavasti pienempi kuin miehen, koska ajateltiin, ettei perheen huoltajuus ollut naisen velvollisuus. Jos kuitenkin kävi niin, ettei naisen onnistunut pitämää itsestään huolta ennen avioitumistaan, oli työnantajan otettava naimaton nainen asumaan luokseen. Usein nainen yritti tällaisessa elämäntilanteessa säästää palkkansa. Se oli mahdollista, koska hän sai työnantajaltaan ruoan ja katon päänsä päälle.

Keskiluokan tytär naitettiin hyödyttämään vanhempiensa asemaa


Naisten avioitumisikä vaihteli renessanssin aikana maittain, aikakausittain ja myös yhteiskuntaluokittain 22 ja 26 ikävuoden välillä. Mitä parempi työllisyystilanne oli, sitä nuorempana mentiin avioon. Aristokratian naiset avioituivat harvemmin kuin työläisnaiset. Syynä tähän oli halu säilyttää omaisuus suvulla - myötäjäisethän lohkaisivat sievoisen summan perheen omaisuudesta. Tytär naitettiin ajatuksella, että hän nostaisi perheen yhteiskunnallista asemaa tai arvostusta. Alemmasta luokasta ei edes etsitty miestä. Nuoremmat perheen tytöt jäivät asumaan kotiin. Myös keskiluokkan perhe oli haluton naittamaan kaikkia tyttäriään.

Miehen tehtävänä oli hoitaa suhteet yhteiskuntaan, maksaa verot ja tarjota perheelleen koti ja ravinto. Vaimon roolina oli taas olla kumppani ja äiti. Ylempien yhteiskuntaluokkien naisten tehtävä laajeni suuren tilan tai ainakin palveluhenkilökunnan töiden järjestelyyn.

Äidit opettivat tyttäriään


Lapset auttoivat kodin töissä, mutta lisäksi he olivat vanhempiensa vanhuuden turva. Työläis- ja maanviljelijäperheisiin syntyi 4-5 lasta, keskiluokkaisiin ja arstokraattisiin perheisiin enemmän. Toisin kuin joissain historiateoksissa on väitetty, äidit välittivät lapsistaan ja lapsen menettäminen aiheutti suurta surua.

Renessanssin aikana pidettiin tärkeänä, että lasta imetetään ja pidetään siistinä. Tosin ei yhtä siistinä kuin nykyisin. Lapsille syötettiin usein veteen liotettua leipää. Kun lapsi varttui opetti lukutaitoinen äiti lapsensa lukemaan ennen kouluun menoa. Jotkut eivät tosin pitäneen tytön koulutusta yhtä tärkeänä kuin käsitöiden oppimista, mutta lähes aina lukutaitoisen äidin lapsetkin oppivat lukemaan. Äidin opettivat tyttärilleen myös ruoanlaittoa ja kodinhoitoa. Näin äidin ja tyttären välit kehittyivät läheisiksi. Monet tytöt olivat äitinsä opetuksen ansiosta varsinaisia tuhattaitureita. He osasivat kehrätä, kutoa, ommella ja hoitaa pieniä lapsia. Pienten tyttöjen työtaakka oli kotonakin raskas.

Perheen äidit saivat lisätuloja myymällä ovelta ovelle käytettyjä vaatteita, tekemällä kirjanpitoa tai pitämällä pientä ruokalaa. Äidit saattoivat tarpeen tullen myös kerjätä tai myydä maatilansa tuotteita tyttäriensä kanssa torilla.

Eurooppalaisen tytön työelämä alkoi yleensä 10-12 -vuotiaana. Tosin tiedetään, että englantilaisessa Norwitchin kaupungissa vuonna 1570 neljä viidesosaa 6-12 -vuotiaista tytöistä työskenteli kodin ulkopuolella. Pojista taas vain kolmas osa joutui töihin, koska koulunkäyntiä pidettiin pojille tärkeämpänä.

Työpaikat maatiloilla olivat suosittuja, koska ne olivat yleensä lähellä tytön omaa kotia. Maatiloille palkatut naiset tekivät voita, juustoa sekä lypsivät. Jos työtä ei löytynyt maaseudulta oli tytön lähdettävä kaupunkiin piiaksi tai pyykinpesijäksi.

Kaupungeissa oli muotia pitää palvelusväkeä, joka oli elintason mittari. Miespalvelijat tekivät siisteimmät yöt. He olivat hovimestareita, ovimiehiä tai kokkeja. Naiset puolestaan tekivät vähemmän arvostetut työt eli pesivät pyykin, tarjoilivat ja siivosivat. Palvelustyö aloitettiin yleensä pohjalta: ensin kuurattiin lattioita, huollettiin liinavaatteet ja auttettiin keittiötöissä. Muutaman palvelusvuoden jälkeen saattoi tyttö päästä sisäköksi, hyvällä onnella seuraneidiksikin. Tie niin korkealle oli mutkainen ja kilpailu palveluskunnan keskuudessa oli kovaa.

Teollisuus rakennettiin halvalla naistyövoimalla


Voi oikeutetusti sanoa, että halpa naistyövoima rakensi eurooppalaisen tekstiiliteollisuuden. Naisia oli tekstiiliteollisuuden palveluksessa viisinkertainen määrä miehiin verrattuna. Varsinkin silkki ja pitsiteollisuus palkkasi runsaasti lähiseudun tyttöjä.

Tytöt aloittivat työnsä 12-14 -vuotiaina. He tekivät pitkiä työpäiviä ja nukkuivat kutomakoneiden välissä tai alla. Huonoissa olosuhteissa tuberkuloosi pääsi leviämään. Aina kosteat vaatteet ja kylmät lattiat saivat aikaan nuorissa työntekijöissä peljon erilaisia sairauksia.

Tyttö, jonka vanhemmat olivat työläisiä, ei itse kuitenkaan päätynyt tehtaaseen, vaan todennäköisimmin hän hoiti kotia ja perheen pienimpiä. Pitkien työpäivien vuoksi perheen äiti ei kodinhoitoon ehtinyt. Työläisperheen tytär saattoi saada elantonsa myös ompelijattarena, modistina, hanskojen tekijänä, kirjontatyöllä tai esimerkiksi pyykinpesijänä.

Killat rajoittivat naisten ammatin harjoittamista, koska työmiehet pelkäsivät, että alan naisistuminen saattaisi pienentää heidän palkkojaan.

©Internetix/Teija Riikola 1997