Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Renessanssi


Individualismi ja yksityisyys kumoavat keskiajan yhteisöllisyyden


Ajanjaksona, joka kesti renessanssin alkuvaiheilta aina 1700-luvulle saakka katsotaan varhaismodenin aikakauden alkaneen. Silloin syntyivät käsitykset individualistisesta ihmisestä ja kehityksestä sekä poliittiset laitokset ja valtiot syntyivät. Myös kaupungit ja kapitalismi kehittyivät tänä aikana. Kaikkien näiden uudistusten pohjatyö tehtiin Italiassa syntyneen renessanssin (n.1350-n.1600) aikana.

Kaupungit ja niiden valta kasvoivat. Syntyi kaupunkivaltioita, jotka korvasivat feodaalisukujen valta-aseman. 1400-lukua voi pitää teollisuuden syntyaikana. Tekstiiliteollisuus tuli entistä tärkeämmäksi, mikä lisäsi villan kysyntää ja vähensi feodaaliaatelin valtaa. Heidän tilalleen nousivat renessanssiruhtinaat ja kuninkaat sekä laajeneva virkakoneisto.

Keskiajan loppuun ja renessanssin alkuun sijoittuu suuria, Eurooppaa mullistaneita tapahtumia, joista tärkein oli mustan surman ja muiden kulkutautien aiheuttama väestön määrän jyrkkä lasku. Epidemioiden tarttumista edisti keskiajalta alkanut kaupungistuminen ja huono hygienia.


Naisen asema huononi 1400-luvulla


Naisten asema alkoi yleisesti huonontua 1400-luvun puolivälistä lähtien. Naisten piti tuoda oikeuteen miessuojelijansa puhumaan puolestaan ja killat rajoittivat leskien (muita naispuolisia ammatinharjoittajia ei tunnetakaan) oikeutta harjoittaa ammattia.

Kirkko joutui arvostelun kohteeksi


Renessanssin henkiselle elämälle on ominaista se, että silloin alettiin kritisoimaan kirkkoa ja sen opinkappaleita. Seurauksena oli Euroopan yli pyyhkäissyt uskonpuhdistuksen aalto. Kristinuskon rinnalle nousi älymystön keskuudessa antiikin perinnön ihailu ja mystiikan tilalle uskot tulevaisuuteen ja edistykseen. Tosin tavallisen kansan parissa elivät vanhat keskiaikaiset uskomukset vielä pitkään.

Myös ihmiskuva ja käsitys maailmasta muuttuivat: yksityinen ja julkinen elämä erosivat selkeästi toisistaan. Tämä jako vähensi keskiaikana ainakin aristokraattinaisten piirissä nautittua vapautta kehittää itseään ja toimia ammatissa. Alettiin puhua myös vapaasta ihmisestä, mutta tämä ajattelu ei koskenut naisia. Ainoastaan uskonnollisessa yhteydessä käytettiin naisesta sanaa vapaa.

Uskonelämä muuttui radikaalisti 1500-luvulta lähtien pois maailmasta vetäytyvästä mystiikasta avoimempaan uskonnon harjoittamiseen. Vaikka naisista ei voinutkaan tulla pappeja, saivat he toimia kirkon piirissä useissa muissa tehtävissä. Naiset harjoittivat hyväntekeväisyyttä, kirjoittivat uskonnollista kirjallisuutta. Monien mielestä naisen oikeutettu asema oli uskonnollisissa piireissä ja teoissa.

Kesti aina 1600-luvun loppuun saakka, kunnes naisen asiaa puoltavia äänenpainoja alkoi näkyä julkisessa sanassa. Silloin alettiin kritisoida jakoa julkiseen ja yksityiseen, eikä naisen alempiarvoisutta haluttu enää pitää itsestäänselvyytenä.

Noitavainot olivat hurjimmillaan 1500- ja 1600 -luvuilla


Naisen seksuaalisuus koettiin yhä uhkana -jopa vaarallisena, joten naiselta odotettiin kurinalaista käyttäytymistä ja sääntöjenmukaista pukeutumista. Ja vaikka nainen käyttäytyikin normien mukaan, ajateltiin, että hän on uhka myös itselleen. Naisen kauneus oli tärkeä osa häntä, jota samanaikaisesti arvostettiin ja koettiin uhkana. Rumana pidettyä naista ei arvostettu ja hänen identiteettinsä oli vähäinen, koska nimenomaan kauneus antoi naiselle identiteetin. Naiselle annettin koulutusta vain silloin kun se oli välttämätöntä perheen tarpeiden kannalta. Pelko naisen voimaa ja seksuaalisuutta kohtaan vahvistui ja päätyi 1500- ja 1600 -luvuilla noitavainoihin. Naisia syytettiin usein myös prostituutiosta, kapinoinnista ja muusta rikollisuudesta.

Valistuksen 1700-lukua on kutsuttu naisten vuosisadaksi. Silloin keskusteltiin naisen järjen luonteesta ja sen ominaisuuksien vaikutuksesta sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Keskustelun juuret ovat reformaation ja vastareformaation aikaansaamassa naiskeskustelussa. Jo silloin puhuttiin "naiskysymyksestä" ja "sukupuolten välisestä sodasta". Naiskysymyksestä käytiin keskustelussa usealla saralla, mm. viihteellisessä Sininen kirjasto -kirjasarjassa.

©Internetix/Teija Riikola 1997