Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Merkittäviä naisia keskiajalla


Useimmmat keskiajan naiset, joista on jäänyt historiallisia dokumentteja, olivat nunnia tai erakoita. Heidän elämänsä ja työnsä on usein jäänyt historian pimentoon, koska enemmistö näistä naisista kertovista lähteistä on peräisin vuoden 1100 jälkeiseltä ajalta.

Elisabeth Magburgilainen


Unkarin kuninkaan tytär Elisabeth eli Margburgissa, jossa hän miehensä kuoleman jälkeen auttoi köyhiä ja sairaita. Elisabeth kuoli vain 24-vuotiaana liiasta työnteosta johtuvaan rasitukseen. Elisabeth julistettiin pyhimykseksi vuonna 1235.

Marie de France


Marie de France on ensimmäinen tunnettu kansankielellä kirjoittanut nainen läntisessä Euroopassa. Hän hallitsi äidinkielensä ranskan lisäksi latinan ja englannin kielet. Hän oli syntynyt Ranskassa, mutta eli Henrik II:n hovissa Englannissa. Hän oli myös perehtynyt englantilaiseen ja bretagnelaiseen kansanperinteeseen. Marien tiedetään julkaisseen omalla nimellään kolme teosta: Lais (Runot), Ysopets (Faabelit) ja L'Espurgatoire Saint Patriz (Pyhän Patrikin kiirastuli). Hänen teoksiaan käännettiin monille eri kielille ja niitä luettiin koko keskiajan. Marie de Francen yleisö oli hänen aikansa ylhäisö, jota hän arvosteli antiikin tuntemuksen laiminlyönneistä.

Naistrubaduurit


Naistrubaduureja tunnetaan keskiajalta parisenkymmentä, mutta miestrubaduureja peräti nelisensataa. Naistrubaduurit kuuluivat ylhäisöön toisin kuin miestrubaduurit. Etelä-Ranskassa suositut trubaduurirunot kertoivat kuinka nöyrä rakkaus yläluokan avioitunutta naista kohtaan kehittää henkisesti.

Naisten trubaduurirunous jakautuu kahteen luokkaan. Cansot (chanson) laulettiin soolona ja tensot (tenson, kiistalaulu) olivat rakkausrujnojen kansanomaisempi muoto, jossa kuvataan keskustelua naisen ja miehen välillä. Tensoissa oli mahdollisuus myös improvisointiin.

Naistrubaduurit suosivat enemmän suoraa puhetta kuin yleviä runomuotoja ja sanaleikkejä. He eivät myöskään jumaloineet miehiä, vaan heidän runojensa naiset ja miehet olivat enemmän lihaa ja verta. Naiset välttivät myös liiallisia tunnekuohuja, mutta rakastelusta saatettiin kertoa yllättävän suorapuheisesti.

Hildegard Bingeniläinen


Saksalainen Hildegard Bingeniläinen eli 1000-luvun alussa. Hän oli nunna ja abbedissa, joka vaati kristinuskon säilyttämistä puhtaana, Hänen teologian tuntemukseensa luotettiin, joten munkit lähettivät hänen ratkaistavakseen teologisia ongelmia.

Hildegardia pidettiin myös ihmeidentekijänä ja parantajana: hän korosti terveellisen ruoan ja levon merkitystä terveydelle sekä kehotti keittämään suoperäisestä maasta tai joesta otetun juomaveden. Hän oli perehtynyt myös naistenvaivojen hoitamiseen. Hän piti myös julkisia puheita, vaikka sellaista ei yleensä naisille suvaittu. Hildegard julistikin aikansa naisten ajaksi, koska johtoasemissa olevat miehet olivät hänen mielestään pelkkiä vätyksiä.

Hildegard kirjoitti lukuisia kirjoja, joissa hän kuvasi uskonnollisia näkyjään tai käsitteli kosmologiaa, luonnontieteitä, lääkintää ja etiikkaa. Hildegard teki oman kasvi-ja eläinoppinsa ja häntä pidetäänkin Saksan ensimmäisenä luonnontutkijana. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka tutki systemaattisesti lääkintätaitoa. Hildegard kävi myös laajaa ja vilkasta kirjeenvaihtoa aikansa merkkihenkilöiden, kirkon palvelijoiden ja maallikkojen kanssa.

Hildegard oli myös säveltäjä, jolta tunnetaan yli 70 teosta. Hänen Rupertsbergin luostarikirkon vihkiäisiin säveltämäänsä dramaattista Ordo Virtutumiaan pidetään Euroopan ensimmäisenä liturgisena draamana. Hildegardin musiikki perustui hänen äänellisiin ilmestyksiinsä, audioihin.

Hildegardin vailkutusvalta oli levinnyt laajalle ja hänen mielipiteitään kuulivat poliitikot, maallikot ja kirkonmiehet. Hildegardin johtaman luostarin asiat oli hoidettu hyvin. Hildegard ja hänen luostarinsa julistettiin kirkonkiroukseen, kun hän oli sallinut kirkonkiroukseen langetetun vainajan hautaamisen luostarinsa hauttausmaahan. Tosin kirkonkirous raukesi jo seuraavana vuonna.

Nykyinen naisliike pitää Hildegardia pyhimyksenään ja vihreä liike pitää häntä Franciscus Assisilaisen kanssa luonnonsuojelijoiden suojeluspyhimyksenä.

Christine de Pisan


Christine de Pisan (1365-n.1430) oli runoilija, kirjailija ja historioitsija. Hän oli tiettävästi ensimmäinen nainen, joka pystyi elättämään itsensä ja perheensä kirjoittamalla. Christine jäi leskeksi 25-vuotiaana, mistä lähtien hän elätti kolme lastaan, äitinsä ja veljentyttärensä.

Christine isä oli Bolognan yliopiston astrologian professori ja hänen äitinsä isä oli anatomian professorin tytär. Myöhemmin hänen isänsä siirtyi Ranskan hoviin. Isä kannusti tytärtään opintoihin ja Christinellä olikin poikkeuksellisen laaja koulutus, johon kuului ainakin retoriikkaa, grammatiikkaa, dialektiikkaa, filosofiaa, luonnontieteitä ja latinaa.

Christine kirjoitti balladeja, hovirakkaudesta, historiasta, mutta hänen merkittävin teoksensa on vertauskuvallinen ja mytologinen teos Epître d'Othéa. Suosittuimman teoksensa Christine kokosi viisauden jumalattaren kirjeistä nuorelle miehelle. Tapahtumien poy hjana ovat Troian sodan tapahtumien ja mytologian lisäksi lukuisia viittauksia ja kommentteja moraalisiin ja teologisiin teoksiin. Kirjeissään Christine taas pohti naisen ja miehen olemusta ja asemaa yhteiskunnassa. Hän halusi, että myös naisilla olisi mahdollisuus opiskella. Näillä kirjeillä oli laaja lukijakunta, koska niitä luettiin julkisesti tai ne levisivät eri puolille maata kiertokirjeinä.

Christine osallistui myös kiihkeänä käyneeseen keskusteluun Romain de la Rose-romaanista. Hän ei halunnut arvottaa romaania yhtä korkealle kuin useta hänen aikansa lukijat, vaan piti sitä jopa naiscvihamielisenä. Christine osallistui useisiin keskusteluihin naisen asemasta ja hän kirjoitte teoksen Naisten kaupunki, jossa hän esitteli merkittäviä naisia historian eri aikakausilta. Hän esitti erilaisia naisia vastaan suunnattuja väitteitä, jotka hän sitten perustellen kumosi. Hän kirjoitti myös kirjan, jossa opasti naisia mm. lainsäädäntöön ja kotitalouden hoitoon. Hän oli myös sitä mieltä, että historiaa tulisi tarkastella uudelleen naisen kannalta. Tällainen menneisyyden tarkastelu antaisi naiselle aivan uudenlaisen pohjan, jolta voisi alkaa kehittää tasavertaista suhdetta naisen ja miehen välillä. Tsavertaisuusperiaatteen mukaan tytöt ja pojat tuli lähettää saanikäisinä kouluun veljiensä kanssa. Vasta kun naiset ovat saaneet tasavertaisesti koulutusta miehiin verrattuna, voivat naiset yltää myös samoihin suorituksiin kuin miehet. Naisten tuli Christinen mielestä opiskella, jotta he pystyisivät elättämään itsensä. Useat naiset elivät miehensä kuoleman jälkeen vuosikymmeniä leskinä.

Christine kirjoitti useiden kaunokirjallisten teosten lisäksi oman elämäkertansa ja tapakulttuurioppaan, joka kävi yläluokan naisten selviytymisoppaana.

Jeanne d'Arc


Jeanne d'Arc (1412-1431) ja hänen tekonsa ovat jääneet vieläkin elämään. Hänet halutan nähdä ranskalaisen isänmaallisuuden, naisliikkeen ja martyyrin ruumiillistumana tai kirkon pyhimyksenä. Hän on innoittanut lukuisia näytelmäkirjailijoita ja runoilijoita. Jeanne d'Arcin legendassa yhdistyivät pyhimys, neitsyt, profeetta, isänmaaqnpuolesta taistelija ja ritari.

Oppimaton Jeanne d'Arc kuuli ensimmäiset äänet jo 13-vuotiaana. Kun hän oli kuullut arkkienkeli Mikaelin, Pyhän Katarina Aleksandrialaisen ja Pyhän Margareetan äänet, jotka kehoittivat Jeannea pelastamaan Ranskan, pyysi hän kruunuprinssi Kaarlelta joukkoja komennettavakseen. Parin päivän epäröinnin ja teologisen tutkinnan jälkeen Kaarle suostui pyyntöön. Orléansin voiton seurauksena Kaarle kruunattiin kuninkaaksi ja Jeannen kansansuosia oli valtava.

Kuninkaalliset eivät kuitenkaan olleet ihastuneita Jeannen suosiosta ja halusivat teologien avustuksella osoittaa, että hän on noita. Oikeudessa Jeanne joutui usein vakuuttamaan neitsyytensä, koska keskiaikana neiyyteen liitettiin mahdollisuus yliluonnollisiin voimiin. Jeannea arvosteltiin siitä, että hän pukeutui miehen asuun. Se ei sopinut naiselle ja oli vielä lisäksi Raamatussa kielletty. Aluksi Jeanne tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, myöhemmin hänet määrättiin poltettavaksi uudelleen langenneena harhaoppisena. Jeanne d'Arc poltettiin Rouenin torilla 30.toukokuuta 1431.

Kaksikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen Jeanne todettiin syyttömäksi ja oikeappiseksi, tuomio mitätöitiin. Jeanne d'Arc julistettiin pyhimykseksi vuonna 1920.

Christine Ebner

Beatrice Nasaretilainen: Rakkauden seitsemän astetta

Hadewijch: Kirjeitä

Mechthild Magdenburgilainen: Jumaluuden virtaava valo

Marguerite Porete: Yksinkertaisten ja hävitykseen joutuneiden sielujen peili

Keskiajan naisia