Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Naisten työt

Keskiajalla ei ollut tiukkaa työnjakoa


Keskiajalla naisten ja miesten työt eivät olleet tarkkaan jaettu. Yleensä kuitenkin naiset hoitivat kotitalouden ja pihan, miehet tekivät pelto- ja metsätöitä sekä hoitivat karjaa.

Kodin piirin töihin kuului ruuanlaitto, kodinhoito, kasvimaan- ja pihanhoito, käsityöt, lasten ja kotieläinten hoitaminen, vedenkanto ja tulesta huolehtiminen. Naiset auttoivat myös miesten töissä tai mennivät kodin ulkopuolelle töihin, jos tällä tavalla saattoivat leventää perheen leipää. Tiedetään perheitä, joissa vaimon kävydessä kodin ulkopuolella töissä mies hoiti kotitalouden.

Kun kaupungistuminen pääsi vauhtiin 1300-luvun Italiassa, muuttui keskiajan ihmisen työ osaksi suurempaa ja tehokkaampaa tuotantoa, josta perheyritykset vastasivat.

Perheen äiti oli ehkä harjoittanut omaa ammattiaan jo ennen avioitumistaan. Tiedetään, että tällaiset vaimot saattoivat jatkaa avioitumisensa jälkeenkin omaa ammattiaan, mutta yleensä vaimo työskenteli miehensä apulaisena. Keskiajalta tiedetään useita naiskauppiaita, jotka toimivat usein torilla. Heiltä vaadittiin luku- ja kirjoitustaitoa. Naiskauppias saattoi kaupata erään saksalaisen tapaan varsijousia, jalustimia, rikkiä, kupariasetaatia, nuolikoteloita, saippuaa, pergamenttia, vahaa, paperia ja mausteita.

Näinä aikoina naisen palkka laski suhteessa miehen ansioon. Palvelijat, joista enemmistö oli naisia, saivat pienintä palkkaa verrattuna muihin ammattiryhmiin, mutta toisaalta heidän työsuhteensa kesti pitkään ja työnantaja tarjosi usein ruuan ja asunnon.

Naiset työskentelivät myös kotiopettajattarina ja opettajina tyttökouluissa. Pohjois-Euroopan naisopettajat olivat beginejä tai nunnia.Kaupunkien kouluissa työskenteli myös useita opettaja-aviopareja.

Ammattien sukupuolierot olivat vähäiset ja jotkut killat hyväksyivät jäsenikseen myös naisia, joille sai opettaa suvun ammatin. Nämä naiset olivat ompelijoita, kehrääjiä, kutojia, kirjansitojia ja kuvittajia, sijoittajia, lääkäreitä, kansanparantajia, kätilöitä ja imettäjiä. Tiedetään myös naisia, jotka toimivat seppinä, muurareina sekä soran ja hiekan välittäjinä. Uuden maailman löytäminen ja työn tehostuminen naisten kiltojen asemaa ja useista naisista tuli suurten työhuoneiden alihankkijoita. Samoihin aikoihin myös naisten koulutusta supistettiin ja heidän paikakseen osoitettiin koti ja kotipiirin työt.

Monet köyhät tai raiskauksen uhriksi joutuneet naiset työskentelivät prostituoituina saadakseen edes hieman paremman elannon kuin kerjäämällä.1100-luvulla perustettiin Magdaleena-järjestöjä auttamaan huono-osaisia naisia. Kaupungeissa ilotaloja omistivat usein naispuoliset parittajat, yksityiset yriättäjät ja jopa varakkaat suvut.

Raiskauksiakin tehtiin, ja peräti 60% prosenttia raiskatuista oli naimattomia. Jos raiskattu oli naimisissa, sai aviomies jättää hänet, naimattoman mahdollisuudet avioliittomarkkinoilla laskivat olemattomiin.

Prostituutio julistettiin synniksi 1200-luvulla, mutta 1300-luvulla katsottiin, että ilotalojen salliminen saattaisi helpottaa prostituoitujen valvontaa. Sitä paitsi prostituutiota pidettiin nuorten miesten kouluna. Salliva suhtautuminen prostituutioon tiukkeni jälleen 1500-luvulla.

©Internetix/Teija Riikola 1997