Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Keskiaika, kirkon yhtenäiskulttuuria


Vuosiin 500-1500 sijoittuva keskiaika oli kristinuskon ja Euroopan yhtenäiskulttuurin kulta-aikaa. Läänitysyhteiskunnan hierarkinen järjestelmä määritteli jokaisen yhteiskuntaluokan tehtävät ja työnjako perustui vastavuoroisuusperiaatteelle.

Mitään tiivistä valtiota tai hallintomuotoa ei vielä ollut, joten kirkolla oli paljon valtaa. Kirkko huolehti lähes kokonaan opetuksesta, sairaanhoidosta ja köyhäinavusta. Kirkon varallisuus karttui, koska se sai kerätä veroja. Kirkon valtaa lisäsi myös oma tuomioistuin ja lainsäädäntö.

Mikään muu vaikuttaja ei ollut levinnyt Euroopassa niin laajalle kuin kristillinen kirkko, jonka melko yhtenäisen maailmankuvan edustajat vaikuttivat pienimmissäkin kylissä. Voi siis sanoa, että kirkko loi keskiajan ihmisen maailmankuvan.

Varhaiskeskiajalla (500-1000) Eurooppa oli harvaanasuttua seutua, sydänkeskiajalla (1000-1300) sodittiin vähän ja ilmaston suotuisuuden vuoksi sadot olivat hyviä: väkiluku alkoi kasvaa. 1200-luvulla savutettiin keskiajan sivilisaation huippu. 1300 ja 1400-luvut olivat myöhäiskeskiaikaa, jolloin Italiasta alkanut kaupungistuminen vähitellen levisi vähitellen muualle Europpaan: porvaristo alkoi saada taloudellista ja myöhemmin myös poliittista valtaa lääninherroilta. Musta surma (1347-1351) muutti suuresti keskiajan ihmisen maailmakuvaa ja elämänasennetta: jotkut vaipuivat synkkyyteen, toiset ottivat elämästä irti sen minkä vain saivat. Keskiajan katsotaan loppuneen 1500-lukuun, josta tuli uskonpuhdistusten ja löytöretkien aikakausi.

Tähän asti kansalaiset olivat olleet kaikessa alamaisia, naiset vielä alempana kuin miehet. Kaupungistuminen muutti mieskansalaisten ja samalla myös naisen asemaa ratkaisevasti: kirkon piirissä tunnustettiin useita naispyhimyksiä ja porvaristo tarvitsi naisyrittäjia. Naisen asema kuitenkin vielä määriteltiin hänen siviilisäätynsä mukaan.

Naisella ei ollut oikeutta puhua tai esittää ajatuksiaan julkisesti; he eivät saaneet todistaa oikeudessa, saarnata eivätkä opettaa. Tosin myöhäiskeskiajalta tiedetään muutama poikkeuksellinen nainen.

Rutto


©Internetix/Teija Riikola 1997