Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Luostarit


Nunnaluostareissa tehtiin työtä


Nunnaluostareissa tehtiin käsitöitä ja viljeltiin maata toisin kuin munkkiluostareissa, joissa munkit käyttivät aikansa rukoilemiseen. Nunnat tekivät tärkeää työtä kopioimalla yläluokan naisilta lainaamiaan käsikirjoituksia. Se oli merkittävää kulttuurityötä, sillä painokoneita ei ollut ja kirjat olivat kalliita. Nunnat osallistuivat myös keskusteluun teologisista kysymyksistä ja käänsivät Raamatun tekstejä.

Neitsyt on enemmän mies


Nunnat elivät luostareissa selibaatissa, mikä teki mahdolliseksi syventymisen uskonnollisiin kysymyksiin ja itsensä kehittämiseen. Luostarit antoivat oikeastaan naiselle ensimmäisen kerran mahdollisuuden määrätä omaa ruumistaan (eli olla synnyttämättä lapsia) ja keskittyä opiskelemiseen. Luostariin vetäytyminen oli muutenkin helpompaa, koska myöhäisantiikin aikaan ei naimatonta naista enää paheksuttu. Päin vastoin. Piispa Palladius kirjoitti, että "Elämällä siveellistä ja neitseellistä elämää nainen vapautui naisellisuudestaan ja tuli sielultaan miehen näköiseksi".

Luostarit oli usein jaettu kolmeen osaan nunnan yhteiskunnallisen aseman mukaan: kristityt eivät siis olleet tasavertaisia maallisessa elämässä. Myös orjatyövoimaa saatettiin käyttää.