Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Varhaiskristillisyys

Juutalaisten ja roomalaisten käsitykset naisista muuttuvat


Kristinuskonto vaikutti perusteellisesti juutalaisten ja roomalaisten käsityksiin seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Juutalaiset olivat kyllä pitäneet avioliittoa pyhänä, mutta naisen asema ja arvostus olivat jääneet olemattomiksi. Nainen oli miehen vallan alla ja hänet nähtiin vain lisääntymisen välikappaleena. Roomalaisten käsitykset naisesta ja miehestä perustuivat pitkälle yksilön vapauteen. Tätä roomalaisten käsitystä yksilöllisyydestä kristinusko rajoitti suuresti.

Avioliitolle uusi merkitys


Kristinusko antoi avioliitolle uuden ja korkeamman merkityksen. Jeesuksen puheet yksiavioisuudesta oli uusi ajatus juutalaisille, kun taas käsitys avioliiton purkamattomuudesta yleisesti avioeroja ottaville roomalaisille oli ennenkuulumatonta. Kristityt korostivat kirjoituksissaan myös naisen ja miehen molemminpuolista kunnioittamista. Tosin Paavali totesi Korinttolaiskirjeissään, että mies on naisen pää.

Kristittyjen mielestä avioliitto on naisen ja miehen vapaasta tahdosta solmima liitto. Vaikka useat avioliitot olivat vanhempien järjestämiä, nuorten oma valinnanvapaus puolison etsimisessä lisääntyi. Uskottomuudesta tai abortin tekemisestä ei enää Rooman valtakunnan loppuaikoina rankaistu kuolemantuomiolla. Perheen päällä ei ollut myöskään enää oikeutta määrätä rankaisemisesta, vaan toimenpide siirtyi valtiolle.

Naiset vaikuttajia, vaikka eivät päässeet papeiksi


Luostarit
Demetrias
Marcella
Macrina
Melania vanhempi
Olympias

Keisarikunnan asukkaista oli kristittyjä vain noin 10-15%. Kristityt eivät olleet yhteydessä valtion valtarakenteisiin, vaan kristityt muodostivat pieninä paikallisseurakuntia, joissa myös naisella oli sananvaltaa. Kristinusko antoi naisille myös mahdollisuuden toteuttaa itseään ja omaa kunnianhimoaan luostarilaitoksessa: naisluostareita perustettiinkin jo ennen miesluostareita.

Naiset toimivat vaikuttajina, vaikka eivät saaneet toimia pappeina. Monet naiset antoivat omaisuutensa kirkolle, tekivät hyväntekeväisyystyötä. Kristinusko oli erityisesti roomalaisten aristokraattinaisten suosiossa, joista useat antoivat merkittävän omaisuutensa kirkolle.

Jeesuksen äidin neitsyys oli ongelma papeille


Kristinuskon mukana nousi neitsyyden ja siveyden arvostus: pappien, nunnien ja munkkien oli elettävä selibaatissa, koska lihan viettelysten torjuminen teki henkistymisen ja yhteyden Jumalaan puhtaammaksi ja arvokkaammaksi.

Jeesuksen äidin neitsyys oli kirkonisille ongelma, ja sitä pohdittiin useissa tilaisuuksissa. Vuonna 649 Marian neitsyys julistettiin dogmaksi, joka vahvistettiin vuonna 675. Samalla kaikki viittauksen Marian seksuaalisuuteen poistettiin kirjallisuudesta. Myös Jeesuksen sisaret ja veljet tuottivat päänvaivaa: heistä tuli sisko- ja velipuolia, myöhemmin serkkuja.

1200-luvulla syntyi uusi kiista: Fransiskaani-munkit väittivät, että Mariakin syntyi pyhästä hengestä. Keskustelu päätyi siihen, että myös Marian äiti Anna julistettiin pyhimykseksi.

Maria ja Anna nostettiin maallisten naisten esikuviksi. Maallisten naisten ja äitien oli kuitenkin mahdotonta tulla esikuviensa kaltaiseksi: he näyttivät aina syntisiltä, koska neitsyys ja äitiys olivat yhteensovittamattomia. Naisten seksuaalisuus ja koko olemus muuttui synnilliseksi. Kirkkoisä Tertullianus julistikin, että naiset ovat paholaisen portti. Sukupuolisuudesta tuli nyt synti ja naisesta viettelijätär. Naisesta tuli miestä alhaisempi, etäämpänä Jumalasta elävä lihallinen olento, jonka alistaminen oli perusteltua.

Vähitellen kristinusko kehittyi hierarkkiseksi uskonnoksi. Toisin kuin antiikissa kristityn jumalan ja ihmisen vastavuoroisuudesta tuli käskyjen uskonto, jossa vaadittiin kuuliaisuutta. Tämä muutos vaikutti myös käsitysten muotoutumiseen naisista: naiset saivat oman esikuvansa Neitsyt Mariasta.

Oliko Jeesus feministi?