Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Hellenismi


Hellenistiseksi ajaksi kutsutaan Aleksanteri Suuren jälkeistä aikaa, joka alkaa 300-luvulla ennen Kristusta ja päättyy ajanlaskun alussa. Hellenistisellä kaudella kaupunkivaltion ja kansalaisuuden merkitys alkoi vähetä ja yksityisyys nousi tärkeäksi. Perheitä ja yksilöitä pidettiin nyt arvossa, mikä näkyi myös siinä, että avioliittoa ja mysteeriuskontoja arvostettiin aiempaa enemmän.

Avioliittosopimukset ja kumppanuus
suosiossa. Avioliiton tärkeimpänä päämäärä ei ollut enää lasten saaminen, vaan aviopuolisoiden välinen kumppanuus. Puolisot tekivätkin avioliittosopimuksia. Niillä haluttiin taata puolisoiden turvallisuus epävakaana aikana, jolloin solmittiin avioliittoja usein myös eri kansallisuuksien välillä.

Hellenistisenä aikana yleisissä avioliittosopimuksissa sovittiin esimerkiksi uskollisuudesta, lasten mahdollisesta siittämisestä toisten naisten kanssa, myötäjäisten palauttamisesta avioeron sattuessa. Naisten holhoojat olivat enää vain muodollisuus. Käytännössä naiset hoitivat itse asiansa virkamiesten kanssa ja tekivät testamenttinsa. Naiset kävivät myös kauppaa ja vuokrasivat, takasivat ja lainasivat omaisuutta. Kun miehet olivat poissa, hoitivat naiset kotitaloutta yksin.

Naisilla oli useita eri ammatteja. Naisilla oli useita eri ammatteja. He toimivat kutojina, keittäjinä, lastenhoitajina ja imettäjinä ja majatalojen pitäjinä. Naiset saivat myös kunniakansalaisuuksia. Tiedetään myös, että nainen on hoitanut jopa korkeinta oikeuden virkamiehen virkaa.

Kun perheen merkitys kasvoi, nousi vaikutusvaltaisia sukuja esiin. Ja näiden sukujen naiset saatoivat toimia julkisuudessa miehensä rinnalla, mutta eivät kuitenkaan omilla ehdoillaan, vaan miehen viran edellyttämällä tavalla. Kun kaupunkivaltion merkitys väheni, saivat perhepiirissä toimineet naiset enemmän valtaa tai ainakin vaikutusmahdollisuuksia.

Hellenistisen ajan runoilijoita ja oppineita naisia

Hellenistisellä ajalla tytöiltä odotettiin oletettavasti ainakin enemmän lukutaitoa kuin aiemmin ja myös oppineiden naisten määrä oli suurempi kuin aiemmin. Tiedetään, että jo Pythagoran (n.580-500 eKr.) piirissä liikkui ja opiskeli myös naisfilosofeja. Yleensä he kirjoittivat yhden filosofisen teoksen, avioituivat ja jättivät uransa.

Naiset työskentelivät myös taiteen parissa muusikkoina, kuvataiteilijoina ja runoilijoina. Hellenistisellä ajalla toimi "Yhdeksän maallisen muusan" -runoilijan ryhmä. He kertoivat runoissaan, minkälaista on olla tyttö, äiti tai vaimo. Sapfolla oli suuri vaikutus näihin runoilijoihin.

Hellenistiseltä ajalta tunnetaan useita naisrunoilijoita. Heidän runonsa ovat oppineita, mutta ne saatoivat myös kuvata lasten leikkejä tai tyttären ja äidin suhdetta. Naiset kirjoittivat myös paljon runoja uskonnollisiin tarkoituksiin. Hellenistisen ajan runoilijoita olivat Cleitagora, Anyte ja naispuolisena Homeroksena tunnettu Antipater. Nossis käytti äitinsä linjan sukunimeä ja vertaili itseään mielellään Sapfoon.

Hellenistisen ajalta tiedetään myös useita oppineita naisia: Hestia teki kirjoituksia kieliopista, Diofila astronomiasta ja Ptolemais musiikin teoriasta.