Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Nainen antiikin Kreikan uskonnossa


Antiikin uskontoa voi pitää monessa mielessä sallivampana kuin monoteistista kristinuskoa. Antiikin Kreikassa:

- palvottiin sekä nais- että miesjumalia
- kansalaiset saivat valita jumalansa
- jumaluuksien palvominen sulkenut muita jumaluutta pois

Uskonnolla ja uskonnollisilla rituaaleilla oli suuri merkitys: ne antoivat naisille tilaisuuden harjoittaa omaa, miesten valtakulttuurin ulkopuolelle jäänyttä kulttuuriaan. Naisten vastuulla oli varsinkin syntymään ja kuolemaan liittyvät riitit.

Kreikkalaiset hautajaiset
Athena
Demeter

Lukuisat uskonnolliset festivaalit ja esimerkiksi hautajaiset antoivat mahdollisuuden tavata muita naisia ja suvun miehiä. Pelkästään Ateenassa järjestettiin vuosittain kolmekymmentä uskonnollista juhlaa, jotka kestivät kahdesta kolmeen vuorokautta. Naisilla oli lupa osallistua lähes puoleen näistä juhlista ja samalla liikkua kotipiirin ulkopuolella.

Jokainen juhla oli omistettu jollekin naisen elämään kuuluvalle tapahtumalle. Nuoret tytöt uhrasivat Athenalle, avioitunet naiset osallistuivat haloa- juhlaan ja Demeterille omistettuun Thesmoforia-juhlaan. Vuoden kohokohta oli Panathenaea, johon osallisuivat kaikki naiset.

Papittaret ja naisprofeetat


Papittaria kunnioitettiin ja heidän tehtäväkseen annettiin useiden arvostettujen kulttien hoito. Esimerkiksi Apollonian kuuluisimmat papittaret olivat Delfoin oraakkelit Pythia ja Delphia. Athena Poliaksen kultti Ateenassa oli taas kaupunkivaltion arvostetuin.

Papittarilla oli suora yhteys jumaliin, jota pidettiin pelottavana asiana. Naisprofeetat olivat taas jumalten välikappaleita. Papittaret ja profeetat osasivat ennustaa, he olivat siis oraakkeleita. Ennustamistaitoa pidettiinkin ensisijaisesti naisellisena piirteenä.

Papittarilla saattoi olla suuri vaikutusvalta. He olivat valtion palkkaamia virkailijoita ja osalla heistä, varsinkin Delfoin oraakkelilla, oli myös poliittista vaikutusvaltaa.

Siirtymäriitit opastivat sukupuolirooleihin


Uskonto mukaili nuoren tytön kehittymistä naiseksi. Naiset siirtyivät iän karttumisen mukana eri riitteihin. Pienet tytöt ja pojat osallistuivat keskenään tai äitinsä kanssa samoihin uskonnollisiin rituaaleihin, eikä koulutuksen ja kasvatuksenkaan suhteen ollut suuria eroja. Seitsemän ikävuoden jälkeen monet lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvät siirtymäriitit alkoivat olla erillisiä tytöille ja pojille. Näin haluttiin vahvistaa sukupuolikäsitystä ja -rooleja. Pojat johdatettiin sotilaskoulutukseen ja julkiseen elämään, tytöt taas kodinhoitoon ja lastenkasvattamiseen. Neitsyitä (parthenoi) valmistettiin useiden rituaalien avulla tulevaan äitiyteen, joka nähtiin yhteiskunnallisena tehtävänä. Kreikkalaiset pitivät 14-vuotiasta neitoa täysin sukukypsänä. Plyntheria-juhlaan kuului tärkeänä osana puhdistautumisriitti, mutta nuoret neidot uhrasivat myös koko kaupungin puolesta. Nuorten tyttöjen riehakkaat karhujuhlat.

Artemiin temppeli

Nuorten tyttöjen initiaatiomenoista tärkeimpänä on pidetty Artemin palvontaa. Temppeli sijaitsi Bauronissa, noin 35 kilometrin pääsä Ateenasta. Tiivistunnelmaiseen riittiin osallistui noin sata valittua neitsyttä. Tytöt käyttäytyivät kuin karhut ja painivat alastomana tai lyhyt tunika päällä. Mukana saattoi olla myös aikuisia, joilla oli karhunaamiot kasvoillaan.

Karhu kuului Artemin valtakuntaan, sillä olihan hän metsästyksen jumalatar. Myytti kertoo, että karhu raapaisi pikkutytön kasvoja. Tytön veli tappoi karhun, mutta teosta olikin seurauksena lukuisia ikäviä tapahtumia. Oletetaan, että neitsyet yrittivät riitissään miellyttää karhua ja Artemista. Riitillä oli siis ennaltaehkäisevä tehtävä: saada Artemin suojelu ja taltuttaa nuorten villi luonto.

Aikuisten naisten mysteerikultit


Mysteerikultit (Eleusiin mysteerit sekä Dionysoksen ja Isiksen kultit) olivat aikuisten naisten suosiossa ja niiden tehtävänä oli lisätä naisten hedelmällisyyttä sekä korostaa naisen roolia äitinä ja vaimona. Mysteerikultit olivat erityisen suosittuja hellenistisellä ajalla, mysteeriuskonnothan tekivät mahdolliseksi yksilöllisen uskonnon kokemisen ja jumalan läheisyyden tuntemisen.

Ateenassa pidettiin Apollon kunniaksi joka neljäs vuosi Delia-juhlaa. Juhlaan osallistuivat kaikki Ateenan kansalaiset, myös naiset ja lapset. Kuorolla (Deliadit) oli juhlissa merkittävä osuus. Jokainen Kreikan kaupunki lähetti vuorollaan kuoron juhlaan, jossa tytöt uhrasivat hiussuortuvan, pojat ensimmäisen parranhaivenensa. Näin taattiin ateenalaisen nuorison kasvaminen ja kehittyminen.