Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Antiikki pohti sukupuolisuutta, mutta alisti naisen


Sukupuoli oli antiikissa suhteellinen käsite. Antiikin aikana pohdittiin enimmäisen kerran älyllisesti naisen ja miehen olemusta. Tiedetään, että noin 300 eKr. uskottiin, että miehet ovat nurinpäin käännettyjä naisia.Vanhassa ja uudessa testamentissa ei ole kerrottu naisista ajattelevina ja kokevina yksilöinä.

Antiikin Kreikassa oli olemassa seksuaalityyppejä, joita ei voinut päätellä suoraan ruumiinpiirteistä. Antiikin ajan ihminen ajatteli, että ihmisessä voi olla samanaikaisesti sekä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä. Ihanneihmisellä oli maskullinista rohkeutta ja feminiinistä viisautta. Maskuliinisuutta pidettiin eräänlaisena saavutettuna kehitystasona, joka ei ollut riippuvainen ruumiin piirteistä. Esimerkiksi maskulliininen nainen synnytti etupäässä poikalapsia. Kun taas naiselliset miehet siittivät tyttölapsia.

Hippokrateen ja Galenin embryologiat kertovat miehen ja naisen siementen yhteensulautumisesta, jossa mies ja naisten siementen suhde saattoi vaihdella suuresti, joten selkeää erottelua miehiin ja naisiin oli useissa tapauksissa vaikea tehdä. Erityisen tärkeänä sukupuolen määräytymisessä pidettiin kohdun lämpötilaa.

Antiikin käsityksen mukaan naiset olivat:Päivi Setälä
on koonnut antiikin lähteistä ajan naiskäsityksiä. Naiset olivat:

1. irrationaalisia
2. sattumanvaraisesti koulutettuja
3. sekä halveksittuja että ihailtuja
4. pelättyjä ja heitä torjuttiin, jos he käyttäytyivät kuin miehet
5. seksuaalisesti kuumempia kuin miehet
6. kykenivät kuitenkin sankarillisiin tekoihin
7. ei ollut valtaa kaupunkivaltiossa
8. olivat jumalattarina alistettuja Zeukselle

Hellenistisellä ajalla: säädyllisyys, kohtuullisuus ja itsehillintä.

Platon (427-347)


Platon kannatti naisen ja miehen tasa-arvoa. Naisilla on oltava samat oikeudet koulutukseen, sillä naisten hyvinvoiti vaikuttaa myös valtion hyvinvointiin ja antaa miehelle ja naiselle samanlaisen kulttuurillisen pohjan. Platonin ajatukset naisten tasavertaisista oikeuksista kompastuvat kuitenkin siihen, että hän korostaa sukupuolten erilaisuutta: nainen on kaikessa miestä heikompi.

Platon ilmeisesti tarkoittaa sitä, että ollakseen hyvä tarvitsevat nainen ja mies samoja hyveitä, mutta naiset jäävät aina alakynteen verrattaessa mieheen. Naiset ovat samaa alkuperää kuin miehet, joten naisten on mahdollista päästä osaksi todellista tietoa, mutta miehiltä tämä kaikesta huolimatta onnistuu täydellisemmin.

Aristoteles (384-322)


Aristotelen mielestä sukupuoli määrää yksilön tehtävät ja aseman yhteiskunnassa. Naisen paikka on kotona lapsia hoitamassa. Täydellisen miehen tehtävä on hallita epätaydellisempää naista, joka ei kykene toimimaan rationaalisesti, koska hän on luonteeltaan tunteellisempi kuin mies. Nainen tarvitsee miehen ohjausta, koska ei pysty hillitsemään halujaan niin kuin mies. Avioliitossa olisi miehen ja naisen kuitenkin kyettävä tekemään päätökset yhdessä, vaikka puolisot ovatkin luonnostaan eriarvoisia. Vielä Hippokrateen aikanana ajateltiin, että naisten ruumiintoiminnot erosivat miesten toiminnoista niin paljon, että tauditkin ovat eri sukupuolilla erilaisia. Hellenistisellä ajalla vaikuttanut Herofilos ei enää erottanut naisten sairauksia miesten sairauksista, vaan kummankin sairastumisten periaatteet olivat samat.