Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Oliko oikos naisen kotiaresti?


Oikos oli naisen kotipiiri, johon kuuluivat vanhemmat, lapset, isovanhemmat ja usein muu lähisuku.

- Oikos
- Polis
Kreikkalaisen naisen ja miehen elämänpiiri kuvataan usein niin, että nainen hoiti kodin, oikoksen, ja mies poliksen eli julkisten asioiden hoitoon liittyvät asiat. Mutta kun kreikkalaista yhteiskuntaa ja sen toimintaa katselee tarkemmin, huomaa että oikos ja polis eivät olleetkaan täysin erillisiä alueita: naisilla olikin oletettua suurempi vaikutus oikoksen ulkopuolella ja oikoksen piiri oli laajempi kuin olimme ymmärtäneet.

Ajatus kotiarestista sekä tiukasta jaosta yksityisen ja julkisen välillä päti vielä arkaaisella ajalla, jolloin aristokratia vallitsi (600 ja 500 -luvuilla eKr.), mutta keskiluokan hallitsemalla klassisella ajalla omaisuus pirstoutui pienempiin yksiköihin. Näin perheestä tuli taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen yksikkö ja sen yhteiskunnallista merkitystä korostettiin.

- Naiset työskentelivät myös kodin ulkopuolella

Vedenjakajana tässä muutoksessa voi pitää Peleponnesolaissotaa, joka sijoittui klassiselle ajalle. Sodan aikana naiset joutuivat kodin ulkopuolelle töihin hedelmänpoimijoiksi, myyjiksi tai hoitajiksi, mutta he valmistivat myös kodeissaan tarvikkeita myytäväksi: kodeista tuli siis merkittävä tuotantolaitoksia, joissa tehtiin ruoka, vaatteet ja käyttötavarat itse usein raaka-aineiden ja kangaskuitujen käsittelystä aina valmiiksi tuotteeksi asti.
Yläluokan nainen Klassisen ajan naiset osallistuivat usein uskonnollisiin menoihin, toisinaan myös urheilukilpailuihin ja teatterinäytöksiin, joissa he tapasivat muita naisia. Varsinkin uskonnollisissa kulttimenoissa saattoi olla railakas tunnelma.

Kreikkakin oli luokkayhteiskunta, eivätkä kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset saaneet liikkua kodin ulkopuolella yhtä vapaasti. Yläluokan nainen ei saanut mennä vierailulle ilman palvelijaa ja miehet tekivät aina ostokset. Hänen elämänsä oli siis ainakin tässä mielessä rajoitetumpaa kuin alempien yhteiskuntaluokkien naisten.

Klassisen ajan äiti oli lapsille läheinen, isä huiteli Agoralla

- Naiset pitivät yllä uskonnollisia perinteitä
- Koulunkäynti

Klassisen ajan Ateenassa naisen ensisijaiseksi tehtäväksi määriteltiin lasten synnyttäminen ja kasvattaminen, lapsistahan tuli perillisiä ja suvunjatkajia. Perheensisäisiä tunnesiteitä korostettiin ja monet kirjailijat ja filosofit ottivat puheeksi perheen suuren vaikutuksen ihmisen persoonallisuuteen, tapojen ylläpitämiseen ja uskonnollisen tradition säilymiseen.

Vaimon ja miehen välinen suhde oli etäinen. Mies vietti vapaa-aikansa Agoralla tai työasioitaan hoidellen. Vaimo ja mies myös aterioivat erihuoneissa tai eriaikaan.

Äidin ja lasten suhde oli taas erittäin läheinen ja äidit nukkuivatkin lastensa kanssa. Tässä kiinteästä suhteesta äitiin kertoo se, että hautamuistomerkeissä mainittiin kuolleen naisen äiti eikä isä. Ajan kulttuuria pidetäänkin äitivaltaisena, vaikka matrilineaarisuutta ei Kreikassa tiettävästi ollut.

Miesten avoitumisikä oli 30-vuotta ja naisten alle 20 vuotta. Tämä siihen, että iäkkäämmät miehet kasvattivat ja vartioivat nuoria vaimojaan. Koska nuoret naiset olivat tarkoin vartioituja jo ennen avioitumista, oli homoseksualismi erittäin yleistä: nuoret pojat olivat helpommin saatavilla.

Naiset synnyttivät noin viisi lasta 36-vuotta kestäneen elämänsä aikana. Nainen sai ensimmäisen lapsensa 21-vuotiaana. Abortti ja vastasyntyneiden heitteillejättö pitivät perheen koon pienenä, sillä Kreikassa ei ihainnoitu suurta lapsilaumaa. Abortista päätti useinmiten mies.

Vähävaraisten kreikkalaisten perheiden lapsilla teetettiin kotitöitä, mutta varakkaimmat saatettiin lähettää kouluun. Yläluokan lapsilla oli usei oma kotiopettaja.

Oikeudellisesti naisella ei ollut omaisuutta, mutta käytännössä häntä pidettiin omaisuuden haltijana. Naiset saattoivat omistaa maata ja jopa orjia. Tiedetään myös, että naiset ovat lahjoittaneet varallisuutta uskonnollisille yhteisöille.

Kun siirryttiin hellenistiselle ajalle (323-30 eKr.) korostui aviopuolisoiden kumppanuus enemmän kuin jälkeläisten tuottaminen.