Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Myyttien hämärä historia


Kun ihmiskunta eli majoissaan, metsästi, lauloi ja soitteli nuotiotulen ääressä, etsittiin vastausta maailman ja ihmisten alkuperään myyteistä. Myytit olivat kertomuksia, jotka periytyivät isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle tuhansien vuosien ajan. Ne pitivät yllä sosiaalisia rakenteita tai tapoja. Myöhemmin tarinat tallennettiin kirjoiksi (Vanha Testamentti, Ilias, Odysseus, Kalevala), osa jäi kiertämään kansansatuina.


Amatsonit


Myyteistä voi siis päätellä, minkälaisia uskonnollisia riittejä on esihistoriallisena aikakautena ollut. Laajoja historiallisia tosiasioita myyttien perusteella on uskaliasta tehdä. Myytit ovat nimittäin saattaneet olla joidenkin tahojen vastaveto vaarallisina pitämiään ryhmiä vastaan. Tällaisena vastavetona pidetään myyttiä amatsoneista. Jotkin myytit elävät uskomuksinamme vieläkin: varsinkin taiteessa ja rockissa. Useinmiten ne eivät ole mytologiasta lainattua kuvastoa, vaan eläviä malleja, joiden kautta voi ilmaista usein enemmän kuin mihin muut taiteen keinot antavat mahdollisuuden.

Myyttien totuudellisuus on siinä, että ne ovat vieläkin ajattelumme ja uskomustemme taustalla. Myyteillä on ollut suuri merkitys nais- ja mieskuvien muotoutumiseen.

Milloin kuviteltu myyttinen ja matriarkaalinen maailma olisi voinut vallita?

Myyttisen matriarkaatin aikakauden voisi kuvitella vallinneen esihistoriallisella, neoliittisella kaudella, jolle metsästys- ja keräilykulttuuri oli leimallista. Matriarkaatti päättyi vähitellen, kun maanviljely vakiintui ja omaisuutta alkoi kertyä.

Keräilytaloudessa miehet metsästivät ja naiset keräsivät pähkinöitä, hedelmiä ja juuria. Se oli raskasta elämää: asuinpaikkaa oli muutettava jatkuvasti. Kun nälkä alkoi kurnia vatsassa oli lähdettävä taas matkaan. Tulevaisuuden suunnitteleminen oli vaikeaa. Keräilytalouden aikana naiset ja miehet olivat luultavasti tasavertaisia, mistä kertoo naisjumalien palvonta. Arvellaan, että keräily-yhteisöissä oli olemassa yhtäaikaa patrilineaarinen ja matrilineaarinen sukulinja, mistä voi päätellä, ettei sukupuolisuutta kontrolloitu niin tarkasti kuin pelkästään patrilineaarisissa yhteisöissä.

Elämä muuttui vähitellen, kun ilmaston muutos salli maanviljelyksen aloittamisen. Silloin asetuttiin asumaan koko vuodeksi samalle paikalle. Onnekkaimmille kertyi omaisuutta ja maata viljeltäväksi. Vaimot jäivät hoitamaan kotitaloutta ja lapsia miesten käydessä töissä pellolla tai metsästämässä. Miehet viipyivät pitkiä aikoja pois kotoa, eikä perhe enää liikkunut yhdessä. Naiset työskentelivät lastensa kanssa kotonaan ja hankkivat uusia taitoja. He tekivät kasvikuiduista kankaita, ompelivat ja hankkivat pääosan ruuasta. Naisilla oli valta päättää kodin piiriin kuuluvista ja tuotantoon liittyvistä asioista. Poliittisesta vallasta ei voi vielä puhua, koska hierarkista yhteiskuntaa ei ollut vielä kehittynyt.

Näin yhteiskunnan arvellaan siirtyneen matriarkaattiin: suuren osan vallasta arvellaan nyt siirtyneen naisille.

Hedelmällisyysriiteistä tuli tärkeitä ja naisjumalia palvottiin. Suuri äiti-jumaluus oli Aigeian meren alueella suosittu. Naiset hallitsivat taikavoimia yrttien avulla ja joistakin heistä tuli tietäjiä ja ennustajia.

Vähitellen maanviljelys muuttui tehokkaammaksi ja tarvittiin lisää miestyövoimaa. Pienet yhteisöt kasvoivat kyliksi ja kaupungeiksi. Työnjakoa ja omaisuuden suojelemista alettiin organisoida: tarvittiin miesarmeija ja miesjohtajia. Heistä syntyi etuoikeutettu ja arvostettu ryhmä.

Naisten valta päättyi vähitellen ja oletettu matriarkaatti päätyi erään teorian mukaan Aasiassa vuosien 12 00 ja 6 000 välillä ennen Kristuksen syntymää. Kreikassa sen arvellaan kestäneen seitsemänneltä vuosituhannelta aina pronssikauden loppuun (n. 1450 eKr.) saakka, jolloin minolaisen kulttuurin kukoistuskausi päättyi. Juuri minolainen kulttuuri tunnetaan pitkistä rauhan ajoista ja suuresta naisjumaluudesta.

Matriarkaatin olemassaoloa ei voida historiallisesti todistaa, mutta merkkejä naisten korkeasta arvostuksesta ja patriarkaatin nykyistä vähemmästä valta-asemasta on löydetty.

- minolainen kulttuuri
- mykeneläinen kulttuuri
- myytit siirtyvät kirjoihin