Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Lapsilisäjärjestelmä


Suomen ensimmäinen sodanjälkeinen suuri sosiaalipoliittinen reformi oli lapsilisäjärjestelmän luominen. Siitä päätettiin syksyllä 1947 SAK:n antaman yleislakkouhkauksen varjossa. Suomessa ei ole toteutettu ainoatakaan näin mittavaa sosiaalista uudistusta yhtä nopeasti ja yhtä vähällä valmistelulla. Työmarkkinoilla oli meneillään lakkoaalto, jota vauhdittivat sekä inflaatio-odotukset että poliittinen valtataistelu. SAK oli huolissaan lakkovyörystä, joka uhkasi paisua hallitsemattomaksi, ja se päätti rauhoittaa tilanteen ajamalla palkkoihin yleiskorotuksen uhkaamalla yleislakolla. Uhkavaatimus osoitettiin suoraan hallitukselle eikä työnantajien keskusjärjestölle. Hallitus ei halunnut yleislakkoa sotakorvausten arassa tilanteessa ja taipui inflatorisiksi tiedettyihin korotuksiin. Työnantajat seurasivat neuvotteluja sivusta, ja saivat tyytyä tulokseen ja maksumiehen osaan. Palkkojen yleiskorotuksen ohella syyskuussa 1947 syntyneeseen sopimukseen kuului yleiskorotuksen lisäksi indeksiehto ja päätös perhelisistä, kuten lapsilisiä ennen kutsuttiin.

Perhelisät oli rahoitettava työnantajilta koottavilla rahastoilla. Hallitus käski työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöjen sopia keskenään perhelisien yksityiskohdista. Keskusjärjestöt eivät päässeet asiasta yksimielisyyteen ja hallitus määräsi perhelisät maksettavaksi toistaiseksi palkanmaksun yhteydessä. Lisä oli 500 markkaa kuukaudessa jokaista huollettavaa alle 17-vuotiasta kohti. Alle 17-vuotiaita lapsia oli Suomessa tuolloin yli 1,2 miljoonaa. Miesten keskipäiväansio oli silloin 80 markan vaiheilla. Hallitus antoi seuraavana vuonna eduskunnalle esityksen lapsilisälaiksi, joka annettiin 1.10.1948. Laki oli aluksi voimassa kaksi vuotta. Työnantajat huolehtivat lisistä siihen saakka, vaikka rahastoista ei ollut tietoakaan.

Lapsilisälain mukainen maksu jokaisesta lapsesta oli aluksi 600 markkaa kuukaudessa. Se vastasi noin neljännestä "alimmasta mahdollisesta lapsenkasvatuskustannuksesta". Lapsilisä maksettiin äidille. Se oli verovapaata tuloa ja sen saivat kaikki tulo- ja omaisuusasemasta riippumatta. Lapsilisät vahvistivat äidin asemaa kodin taloudenhoitajana sekä toivat ostovoimaa monilapsisiin kuntiin.

Lapsilisäjärjestelmä vastaanotettiin myönteisesti. Sellaisenaan sitä vastustivat mm. elinkeinoelämä ja Veronmaksajain keskusliitto. Lapsilisälakia jatkettin kahden vuoden määräajan kuluttua kuitenkin samanlaisena kuin se oli ollut alun perinkin.

Lapsilisälaista tuli perhekustannusten tasauksen runko. Sodan jälkeisenä taloudellisesti vaikeana aikana lapsilisäjärjestelmä oli pitkä ja rohkea panostus tulevaisuuteen. Lapsilisät eivät olleet vähäinen asia, sillä vuonna 1949 niiden osuus valtion varsinaisista menoista oli 10 %. Lapsilisien korottaminen on sittemmin ollut kaikkien eduskuntavaalien keskeinen aihe. Maksettujen lapsilisien merkitys suhteessa ansiotasoon on vuosien saatossa kuitenkin vähentynyt huomattavasti, sillä nykyisin molemmat puolisot ovat yleensä ansiotyössä toisin kuin 1940-luvun lopulla. Lapsilisäjärjestelmän alkuvuosina kolmilapsinen perhe sai yhteiskunnan tukea (lapsilisät + verovähennykset) viiden päivän nettopalkan kuukaudessa nykyisen kolmen sijasta, kun molemmat puolisot ovat ansiotyössä.

©Internetix, Nettiradio Mikaeli / Heikki Myyryläinen 1999