Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Ylipäällikön ja henkilökunnan ruokailu ja vapaa-aika


Päämajan muonitus oli talvisodan aikana järjestetty pääosin mikkeliläisiin ravintoloihin (Seurahuone, Kaleva, Suur-Savo). Jatkosodan aikana hotelli Kalevassa asuivat Suomen armeijan korkeimmat upseerit ja he myös ruokailivat siellä. Myös marsalkka Mannerheim kuului Kalevan ateriavieraisiin, mutta hänen ruokailupaikkansa oli Kalevan naapurissa sijainnut Mikkelin Klubi, jonka tiloista puolet olivat marsalkan ja hänen seurueensa käytössä.

Ylipäällikön seurue muodostui hänen lähimmistä työtovereistaan. Ruokapöydän paikkajärjestyksen klubilla määräsivät arvo ja virkaikä. Pöytään mahtui kaikkiaan kahdeksan henkilöä: kolme kummallekin sivulle ja yksi kumpaankin päätyyn. Marsalkka istui pitkällä sivulla keskellä isännän paikalla selkä kahvipöytään päin. Häntä vastapäätä istui yleisesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Erik Heinrichs. Mannerheimin oikealla puolella istui tykistöntarkastaja, kenraaliluutnantti Vilho Nenonen ja vasemmalla komentoesikunnan päällikkö Wiljo Tuompo. Heinrichsin oikealla puolella istui päämajoitusmestari, kenraaliluutnantti Aksel Airo ja vasemmalla eversti Aladar Paasonen. Marsalkan vanhempi adjutantti, majuri Ragnar Grönvall istui marsalkasta katsoen pöydän oikeassa päässä, sillä hän oli vastuussa ruokailun järjestämisestä. Marsalkan nuorempi adjutantti, kapteeni O. R. Bäckman istui pöydän vasemmassa päässä.

Mannerheim viipyi yleensä Mikkelin Klubilla vain ruokailujen ajan, mutta hän oli tyytyväinen sekä Mikkelin Klubin että hotelli Kalevan palveluihin. Ateriat syötiin säännöllisesti ja tavallisesti syötiin tavallista arkiruokaa sianlihakastikkeesta lähtien. Ainoastaan silloin kun paikalla oli tärkeitä vieraita syötiin juhlaruokia. Eräitä ruokalajeja, joita Mannerheim arvosti olivat vorschmack, seljanka, tattaripuuro, kaalipiirakka ja kuha Walewska.

Erityisen kuuluisaksi pöydän tuotteista on tullut marskin ryyppy, jonka kehitti majuri Ragnar Grönvall. Mannerheim joi lounaalla yhden ryypyn ja päivällisellä kaksi. Ryyppy nautittiin korkeajalkaisesta snapsilasista, jonka alaosasta pidettiin kiinni kahdella sormella. Ryypyn tuli olla jääkylmää ja lasit kaadettiin piripintaan. Se juotiin joko kahdella siemauksella tai "pureskellen" useampaan kertaan. Kättä nostettaessa pidettiin kyynärpää suoraan vartalosta ulospäin ja lasi tuotiin lähelle vartaloa. Sen jälkeen ei katsottu lasia, vaan vastapäätä istuvaa silmiin, ja lasi kohotettiin kohti suuta. Ryypyn koostumuksesta on ollut kiistelyä. Se oli joko akvaviitti- tai tikkuviinapohjainen. Yleinen käsitys on, että marskin ryypyn koostumus oli suhteessa:

litra Rajamäen akvaviittia
2 cl kuivaa ranskalaista vermuttia
1 cl giniä.

Kuitenkin Alkossa myytävässä Lignell & Piispasen "Marskin ryyppy" -nimisessä juomassa akvaviitti on korvattu tikkuviinalla ja muutenkin suhteet ovat hieman erilaiset.

Aliupseerit ja miehistö ruokailivat varuskunnan ruokalassa, palokunnantalolla tai yksityisissä pisteissä. Kauemmas keskustasta sijoitetut ruokailivat omissa sijoituskohteissaan, jolloin paikalliset lotat huolehtivat muonituksesta. Suurin kaupungin ulkopuolella sijainnut muonituspiste oli Otavan kansanopistolla.

Ylipäällikkö itse vietti hyvin kurinalaista elämää. Herätys oli aamulla klo 7.00, sen jälkeen aamupala adjutanttien kanssa, kävely työmaalle, jossa työskentelyä lounaaseen, klo 12.30 saakka, jonka jälkeen työskentelyä päivälliseen, klo 19.30 saakka, päivällisen jälkeen työskentelyä, kunnes takaisin asunnolle klo 22-24 välillä. Kesällä Mannerheim kävi adjutantteineen usein uimassa tai ratsastamassa Kalevankankaalla, Pitkäjärvellä tai Kattilansillassa. Joskus hän ratsasti myös lounaan jälkeen. Silloin tällöin hän haukkasi myös kävellen raitista ilmaa seuranaan adjutantit sekä turvamiehet, joista ylipäällikkö ei pitänyt lainkaan.

Päämajassa työskenneillä oli yleensä iltaisin vapaata. Usein vapaa-aikaa vietettiin yksin tai oman osaston piirissä. Talvella käytiin hiihtämässä Mikkelin maastoissa, kesällä uitiin Pankalammessa tai muissa Mikkelin lammissa sekä pyöräiltiin paljon. Päämajalla oli oma kuoro "Hakkapeliitat", joka esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlissa. Tykistöosaston piirissä syntynyt kitaralauluyhtye "Piupalipaupalipojat" esiintyi kaikenlaisissa illanistujaisissa. Mikkelissä toimi jatkosodan aikana neljä elokuvateatteria ja elokuvilla oli tärkeä osa päämajalaisten vapaa-ajan vietossa. Myös saunaillat ja mottitalkoot kuuluivat päämajalaisten elämään.

Vaikka Mikkelin väkiluku päämajan vaikutuksesta kasvoi noin 15-20 %, sillä ei ollut kovin merkittävää vaikutusta kaupungin elinkeinoelämälle. Päämaja tuotti pääasiassa itse itselleen ne palvelut, joita se tarvitsi. Koko jatkosodan aikana Mikkeliin perustettiin 73 palvelualan yritystä, kun samankokoiseen Jyväskylään perustettiin samana aikana 78 palvelualan yritystä.

Päämaja vaikutti kuitenkin siihen, että Mikkeliin perustettiin sodan aikana useita ravintola- ja majoitusalan yrityksiä. Suurimman hyödyn sotilasmajoituksesta sai hotelli Kaleva. Hotelli oli puolustusvoimain käytössä koko sodan ajan ja se oli kriisiaikana koko ajan täynnä.

Vakka päämajalla ei ollut merkittävää vaikutusta Mikkelin elinkeinoelämään, niin mikkeliläisten elämään päämajan henkilökunnan näkyminen katukuvassa ylipäällikköä myöten herätti suurta huomiota. Ylipäällikön liikkuessa kaupungilla joko jalkaisin tai ratsain hänen kulkuaan seurasi jatkuvasti suuri joukko yleisöä.

©Internetix, Nettiradio Mikaeli / Heikki Myyryläinen 1999