Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Otavan satama ja Puulaveden laivaliikenne


Puulan vesireitti


1800-luvun lopulla alkoi höyrylaivaliikenne Mikkelistä Saimaalle. Saimaan laivaväylän ohella toinen tärkeä vesireitti Mikkelin lähistöllä alkoi Otavan satamasta Kotalahdelta ja kulki Puulavettä myöten Hirvensalmelle ja sieltä edelleen Kangasniemelle. Vesireitti kunnostettiin liikennöitävään kuntoon vuosina 1889-91 tehtyjen kanavoimis- ja ruoppaustöiden jälkeen. Tärkeimmät hankkeet olivat Vaimossalmen, Kellosalmen ja Likaistensalmen kanavoiminen 6 jalan syvyisiksi. Näin saatiin puolentoista metrin syväyksen omaaville aluksille sopiva kulkuväylä Otavan satamaan Savon rautatien varrelle. Ruoppaustöitä jatkettiin Puulalla vielä vuosina 1894-95.

Puulan vesireittiä jouduttiin parantamaan uudelleen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Laivanomistajat valittivat laivakulun käyneen matalan veden aikana mahdottomaksi, joten vuosina 1912-13 perattiin useita salmia ja Likaisten kanavaan tehtiin suojuspadot sekä uudistettiin kanavan kiviverhous.

Toteutumattomia kanavahankkeita Puulalla olivat 1890-luvulla vireille pantu hanke Suonteen ja Puulaveden yhdistävästä kanavasta, vuonna 1917 Puulaveden ja Saimaan välisen kanavan rakentamishanke ja 1920-luvulla Keski-Suomen-Kymen-Saimaan kanavahanke.


Otavan satama


Otavan satama syntyi Savon radan rakentamisen myötä. Rata Kouvolasta Iisalmeen nivoi sekä Puulaveden että Saimaan vesistöalueet samaan kokonaisuuteen. Pistoraide Otavan asemalta Puulaveden Kotalahteen rakennettiin 1890-luvun alussa. Otavan satama asema- ja varastorakennuksineen valmistui ennen vuosisadan vaihdetta.

Otava nousi yhdeksi Savon radan tärkeimmistä lastausasemista. Savon radan rakentamisen myötä perustettiin useita sahalaitoksia Puulaveden rannalle, koska rautatie teki puunkuljetuksen kannattavaksi. Sahojen lisäksi muutkin Puulaveden rannalla sijainneiden pitäjien yritykset käyttivät Otavan satamaa. Sahatavaran lisäksi satamaan tuotiin edelleen rautateitä pitkin vietäväksi mm. puhelin- ja sähköpylväitä, sahatukkeja, rautamalmia, piikiveä, elävää karjaa, maalaisten erilaisia tuotteita ja kuulua Puulaveden muikkua.

Tavaraliikenteen lisäksi Otavan satama palveli matkustajaliikennettä. Laivojen tultua Puulalle mm. kangasniemeläisten, hirvensalmelaisten ja joutsalaisten yhteydet muuhun Suomeen paranivat. Höyrylaivojen aikataulut oli sovitettu junien aikatauluihin ja Mikkelin maalaiskuntalaisten lisäksi lähipitäjien asukkaat käyttivät tätä reittiä matkustaessaan esimerkiksi Mikkeliin, Viipuriin tai Helsinkiin. Otavan satamassa oli omat laiturinsa tavara- ja matkustajaliikenteelle.

Puulavedellä 1900-luvun alkupuolella liikennöineiden höyrylaivojen kotisatama oli Otava, jossa ne voitiin telakoida kunnostusta varten. Otavan sataman läheisyydessä sijaitsivat VAPO:n telakka Hiekkalahdessa Hiiriniemen puolella ja Karhula Oy:n telakka Hiiriniemen vastapuolella nykyisen uimarannan kohdalla. Alusten kunnostusten lisäksi niissä valmistettiin hinaajien vetämiä lotjia eli lastiproomuja.

Otavan sataman vilkkainta aikaa olivat 1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet. Myöhemmin laivaliikenteen kanssa kilpailevat muut liikennemuodot, varsinkin autoliikenne, veivät matkustajat ja osan tavaraliikenteestä muille reiteille. Veikko Kämppi muistelee, että etenkin 1920- ja 1930-luvuilla "meiningit siellä olivat kuin pienoiskuva lännen satamista konsanaan". Tuolloin satama oli työn ja toiminnan täyttämä. Puutavaraa lastattiin satamasta lähes taukoamatta. Aina tilinmaksupäivinä satamaan ilmestyivät kortti- ja pirtumiehet, ja joskus myös virkavallalla oli asiaa satamaan rauhoittamaan tilannetta. Korttia pelattiin, juopoteltiin ja tapeltiin lotjan pömpeleissä, kuten lotjan takaosaan rakennettua miehistönsuojaa nimitettiin. Silloiset Otavan poliisit, Vuorimaa ja Herden, joutuivat resiinalla tai autolla kuljettamaan miehiä lammasmäelle putkaan ja toisia lääkäriin.

Puulaveden matkustajaliikenteestä huolehtivat 1900-luvun alkupuolella pääasiassa höyrylaivat "Ilmari" ja "Puulavesi". Ne lähtivät Otavan satamasta arkipäivisin kello 13 ja sunnuntain kirkkomatkoille lähdettiin kello 4. Toinen laivoista suuntasi Kangasniemelle, toinen Hirvensalmelle tai Kortesalmelle. Laivat saapuivat takaisin Otavaan arkipäivisin kello 9 ja sunnuntain kirkkomatkalta kello 18. Näytelmä satamassa oli värikäs laivojen saapuessa satamaan. Arkiaamuisin perheenäidit olivat ostamassa muikkuja, voita, perunoita ja muita maalaistuotteita satamassa. Ihmisiä tuli Puulaveden rannoilta, saarilta ja niemiltä asioimaan Otavaan, Mikkeliin tai matkatakseen rautateitse eteenpäin. Kauniina sunnuntai-iltoina satamassa saattoi olla kymmenittäin ihmisiä vastaanottamassa laivoja tai tapaamassa tuttuja.

Sekä henkilökuntaa että matkustajia varten satamassa toimi kesäisin auki ollut kioski. Lisäksi satamassa oli kaksi VR:n rakentamaa WC:tä ja juomavesikaivo. 1940-luvulla Vapo rakennutti henkilökunnalle ruokatuvan, jossa voi syödä omia eväitään.

Nykyään Otavan satamasta on muistojen lisäksi jäljellä pitkä ja jykevä laituri, ratapiha ja asemarakennus. Unohdettuun satamaan pääsee kääntymällä 5-tieltä Mikkelin eteläpuolella suuntaan Otava. Rautatien alikulun jälkeen käännytään oikeaan Otavantielle. Noin puolentoista kilometrin jälkeen käännytään vasemmalle suuntaan Korpikoski. Vasemmalla pellolla näkyy tuulimylly. Muutaman sadan metrin jälkeen tien molemmin puolin tulee vastaan Otavan puutarhaoppilaitoksen rakennuksia. Oppilaitoksen alueella käännytään vasemmalle Koulutilantielle. Loppupäästään jyrkkä ja heikkokuntoinen tie johtaa Ala-aseman pihaan. Satama on aseman takana.


Höyrylaivaliikennettä Puulalla


Höyrylaivaliikenne alkoi Puulalla vuonna 1891. Liikenteen aloittamiseen tärkeänä syynä oli Savon radan valmistuminen syksyllä 1889. Ensimmäiset höyrylaivat olivat "reissuavaislaivoja", mutta jo seuraavana vuonna ilmestyi Puulalle ensimmäinen "Murtaja"-niminen alus kuljettamaan rautamultaa Otavaan ja edelleen Oravin tehtaalle toimitettavaksi. Vuonna 1894 Puulalla alkoi varsinainen hinaajaliikenne, kun sekä paikalliset puutavarayhtiöt että eräät suuryhtiöt, jotka ostivat runsaasti raaka-ainetta Puulaveden vesistöalueelta, hankkivat omat hinaajansa.

Puulavedellä höyrysi parhaillaan parisenkymmentä hinaajaa. Puulavedellä kuljetettiin puutavaraa ja sahateollisuuden tuotteita kahteen suuntaan: Kymijoen varren tehtaat hinasivat tukkinsa Puulan eteläpäähän, kun taas Kangasniemellä ja Otavassa sijainneet sahat hinasivat lauttojaan kohti järven pohjoisrantoja. Otavan saha sijaitsi useiden kapeikkojen takana ja siksi sinne ei voitu hinata rinkilauttoja vaan lautat tuotiin nipuissa. Puutavaraa Otavan satamaan kuljetettiin paljon myös proomukuljetuksina. Suurin tällä tavalla kuljetettu artikkeli olivat halot. Puulauttojen kiskominen hinaajilla väheni 1960-luvulle tultaessa, mutta vielä tuolloin muutama hinaaja kulki Puulalla.

Matkustajaliikenteen Puulalla aloitti elokuussa 1891 "Puula"-niminen höyrylaiva. Seuraavana vuonna sille tuli kilpailijaksi Matti Ikosen "Ilmarinen", jonka nimi lyheni "Ilmariksi". Molemmat laivat liikennöivät Otava-Kangasniemi reittiä. Kilpailu matkustajista oli kova eikä aikataulujen laadinnasta päästy yhteisymmärrykseen. Esimerkiksi vuonna 1896 kummankin laivan kulkuvuorot olivat lähes samat. Kilpailu vaikutti myös hintoihin, joita korjattiin musteella halvemmiksi jo valmiiksi painettuihin esitteisiin. Muutaman vuoden kilpailun jälkeen laivojen omistajat huomasivat sen haitalliseksi ja he ryhtyivät julkaisemaan yhteisiä ilmoituksia.

Puulaveden laivaliikenteeseen liittyi alkuaikoina monenlaisia harmittavia ja huvittavia piirteitä. Laivurit vaihtuivat usein eivätkä he olleet kovin tarkkoja aikatauluista, joskus laivat lähtivät etuajassa, joskus ne taas olivat myöhässä niin, että junayhteys Otavasta muualle ei toiminut. Vaarallista oli se, että luvallisia matkustajamääriä ylitettiin jatkuvasti reippaasti. Eräällä häämatkalla laskettiin "Ilmarissa" olleen 300 matkustajaa, kun laiva oli rekisteröity 98 hengelle. Myös muulloin tapahtui samanlaisia matkustajamäärän liikakuljetuksia. Poliisit yrittivät valvoa määräysten noudattamista, mutta ylimääräiset matkustajat ja tavarat lukittiin pois näkyviltä hytteihin tarkastuksen ajaksi, mikäli mahdollista.

Puulaveden laivaliikenteen huonoa mainetta vatvottiin paikallisessa lehdistössä. Joskus kilpailijat panettelivat lehdistössä toisiaan. Myös valtakunnalliset lehdet olivat kiinnostuneita Puulan laivaliikenteestä. Uusi Suometar kirjoitti 26.1.1900:

"Kaikki matkustajat ovat valittaneet Kangasniemen ja Otavan väliä kulkevan höyryvenheen kurjaa tilaa. Esimerkiksi on etulämmittäjästä höyrykattilaan menevä putki torven kohdalta paksuilla kääreillä ympäri sidottu ja koska koneen käydessä kuumaa vettä pursuaa loristen rääpsyjen läpitse, on putki luultavasti poikkeimessa tai halki. Jos siteet sattuisivat pettämään ja torvi hajoaisi, saisivat matkustajat kuumaa vettä ja höyryä päin naamaansa. Itse koneisto, joka muuten on likasiivossa, on niin huonossa kunnossa, että koneenkäyttäjä vuoleskelee talloja koneiston riveliin ja puutappeja ‘manshol’ luukun tukkeeksi. Silinterin pää on rääsyillä tukettu ja pantu puita päälle painoksi. Kun vielä laivan ylärakenne on liian raskas alukselle, joten sivua on hyvin vähän vedenpinnan yläpuolella, saattaa koko laiva olla vaarallinen matkustajille ja miehistölle."


Vaikka lehdet antoivatkin joskus huonon kuvan Puulan laivaliikenteestä, totuus oli varmasti hieman toisenlainen. Suurin osa laivaliikennettä harjoittaneista teki tunnollista työtä ja esimerkiksi "Puulaveden" kapteenista Albin Puntasesta tuli melkein legenda omana aikanaan. Suurempia onnettomuuksia ei Puulalla tapahtunut.

Puulaveden varsinaiset matkustajalaivat olivat:

- "Puula", Puulaveden ensimmäinen matkustalaiva. Aloitti liikenteen kesällä 1891 ja muutettiin hinaajaksi vuonna 1906
- "Ilmari", Puulaveden toinen matkustajalaiva. Rakennettiin ja otettiin liikenteeseen nimellä "Ilmarinen". Liikennöi 1940-luvun loppupuolelle ja oli Puulaveden viimeinen matkustajalaiva
- "Puulavesi", joka liikennöi vuosina 1906-42
- "Helmi" , joka oli rakennettu vuonna 1902, siirrettiin 1930-luvulla Laatokalta Puulalle. Puulaveden suurin matkustajalaiva - 22 metriä. "Helmi" oli rekisteröity 150 hengelle. Liikenteessä muutaman purjehduskauden, jonka jälkeen myytiin Viroon.

Varsinaisten matkustajalaivojen lisäksi osa hinaajista kuljetti matkustajia ja toimi ajoittain huvikäytössä.

Vuonna 1918 "Puulavesi" ja "Ilmari" ajoivat Otavasta Kangasniemeen ja takaisin 7 kertaa viikossa: Otavasta laiva lähti Mikkelin sekajunan saavuttua, lauantaina kuitenkin kello 8.30 ja sunnuntaina kello 3. Hirvensalmen vuoroja oli 2 ja Kortesalmen vuoroja 3. Lisäksi tehtiin sunnuntaisin Kortesalmesta kirkkomatka Hirvensalmelle. Kangasniemen vuorojen lukumäärä supistui 5:ksi vuonna 1929, kun taas Kortesalmen vuorojen lukumäärä kasvoi 4:ksi. Autoliikenteen kilpailu ei vaikuttanut Kortesalmen suuntaan niin paljon kuin Kangasniemen suuntaan. 1930-luvulla Otavan ja Kangasniemen väliä liikennöi myös "Helmi", joka poikkesi välillä Hirvensalmella ja Kangasniemellä.

"Puulaveden" lämmittäjänä 1940-luvun alussa toiminut Uuno Liukkonen muisteli laivan noudattamaa aikataulua vuonna 1989 Korsteeni-lehdessä seuraavasti:

"Aamulla lähettiin viieltä Kangasniemeltä ja takasin Otavasta lähettiin kaheltatoista, Viien tunnin päästä oltiin takasin Kangasniemen kirkolla. Kun sitten purettiin lasti, niin sitä vapautu joskus yheksän kymmenen aikaan tyttöjä kahtomaan."


Linja-autojen ilmestyminen maanteille 1920-luvulta lähtien tuli kohtalokkaaksi Puulan matkustajalaivaliikenteelle. Esimerkiksi matka Mikkelistä Kangasniemelle voitiin suorittaa linja-autossa monta tuntia nopeammin kuin laivassa tai junassa. Matkustajien vähenemisen ohella myös rahtiliikenne väheni kuorma-autojen kilpailun takia.

Sotien aikana ja heti sodan jälkeen laivaliikenne koki vielä lyhyen nousukauden. Linja-autoliikennettä vaivasi pula kalustosta, bensiinistä ja renkaista. Tavarankuljetuksen tarve oli suuri. Jo liikenteestä poistetut Puulaveden höyrylaivat otettiin jälleen käyttöön. Erityisen vilkas matkustajaliikenteen kannalta oli vuosi 1945, jolloin karjalaista siirtoväkeä karjoineen ja tavaroineen kuljetettiin mm. Puulaveden saariin. Seuraavat kaksi vuotta olivat hyviä tavaraliikenteen kannalta. Autoliikenteen elpyessä laivaliikenne romahti taas. Vuonna 1948 lopetettiin viimeinen säännöllinen reittiliikenne Puulalla kirkkovuoroja lukuunottamatta. Lisäksi ajettiin suosittuja tilausajoja. Vuonna 1952 lopetettiin kirkkovuorotkin. Tämän jälkeen höyrylaivat kuljettivat matkustajia Puulalla enää satunnaisesti.

Puulaveden viimeiseksi höyrylaivaksi jäi "Läsäkoski"-niminen hinaaja, joka liikkui Puulalla 1970-luvun puoliväliin saakka. Järven kokoon nähden Puulalla liikennöi iso höyrylaivasto, josta ei kuitenkaan ole jäänyt jäljelle ainuttakaan laivaa.


Lähteet:


Kämppilä, Markku, "Puulalla kaikki tiet vievät Otavaan". Länsi-Savon ja Itä-Savon yhteinen kesäliite 1997. s. 6-7.

Otavan ja Liukkolan koulupiirit I. 1982. s. 16 ja 57-70.

Pänkäläinen, Jouni, "Liikenne ja kulkuvälineet Mikkelin maalaiskunnassa". Mikkelin maalaiskunnan kirja. JYY:n kotiseutusarja N:o 30. Toimittanut Teppo Vihola. Kustantajat Mikkelin maalaiskunta ja maaseurakunta. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1992. s. 194-205.


Tehtävät:


1. Mieti, mitä vaikutuksia vesiliikenteelle olisi ollut, mikäli kaikki suunnitellut kanavat Puulalta muualle olisi rakennettu.

2. Millainen merkitys Otavan satamalla oli Otavan kasvamiseksi taajama-alueeksi?

3. Miksi laivaliikenne Puulalla loppui tultaessa 1970-luvulle?

©Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura