Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Mikkelin sanomalehdistön historiaa


Johdanto - suomalaisen lehdistön historiaa


Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo alkoi ilmestyä vuonna 1771 Aurora-seuran julkaisemana. Se ilmestyi kahden puoliarkin kokoisena kahdesti kuussa vuoteen 1778 ja uudelleen vuosina 1782-85. Lehden sisältö kuvasti kulttuuritahtoa, ja sen kannatus rajoittui suppeaan sivistyneistöpiiriin. Rohkeammilla linjoilla oli Antti Lizeliuksen vain yhden vuoden elänyt vuonna 1776 ilmestynyt ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti Suomenkieliset Tieto-Sanomat. Se kertoi jopa ulkomaantapahtumista ja pohti kunnallispolitiikkaa sekä levitti neuvoja eri elinkeinojen harjoittamisesta. Suomenkielisiä Tieto-Sanomia lukuunottamatta suomalaisen lehdistön neljänä ensimmäisenä vuosikymmenenä ilmestyneet lehdet olivat ruotsinkielisiä. Ajoittain lehtiä ei ilmestynyt lainkaan.

Autonomian alkuaikoina ainoa Suomessa ilmestynyt lehti oli vuosina 1810-20 ilmestynyt Åbo Allmänna Tidning. Seuraavana hallituksen asioista tiedotti Finlands Allmänna Tidning, jonka suomenkielinen laitos Suomen Julkisia Sanomia (1857) on nykyisen Virallisen Lehden edeltäjä. Suomen ensimmäinen aikakauslehti Allmänna Literaturtidning jouduttiin lakkauttamaan 1800-luvun alussa pian sen perustamisen jälkeen.

Vuosina 1819-24 ilmestyi yliopistonapulaisten J. G. Linsénin ja Fredrik Bergbomin perustama Mnemosyne-lehden, joka esitti jo vaatimuksen suomen kielen käyttämisestä sivistyselämässä. Kangasniemeltä kotoisin olleen Reinhold von Beckerin suomenkielinen Turun Wiikko-Sanomat (1820-31) saavutti jopa 2000 kappaleen levikin. Voimakkaasti kantaaottava oli A. I Arwidssonin vuonna 1821 ilmestynyt Åbo Morgonblad. Arwidsson käsitteli lehdessään kansallisuuskysymyksen ja äidinkielen kehittämisen tärkeyden ohella Suomen poliittista asemaa, ja lehti lakkautettiinkin jo samana syksynä. Arwidsson itse loi myöhemmin merkittävän uran Ruotsissa. Muita varhaisia kielikysymykseen puuttuneita lehtiä olivat Oulun Viikko-Sanomat (1829-41 ja 1852-71), Lönnrotin aikakauskirja Mehiläinen (1836-37 ja 1839-40), Sanansaattaja (1833-42).

Hyvin merkittävä asema suomalaisen lehdistön kehittäjänä on J. V. Snellmanilla. Snellman aloitti lehtimiestoimintansa 1830-luvun lopulla julkaisemalla Helsinigissä Spanska Flugan-nimistä lehteä, jossa hän hyökkäsi mm. suomalaisen lehdistön hengettömyyttä vastaan. 1840-luvulla Snellman siirtyi Helsingistä Kuopion yläalkeiskoulun rehtoriksi. Kuopiossa oli tuolloin sisämaan ainoa kirjapaino, ja Kuopiossa ilmetyivätkin Snellmanin tunnetuimmat lehdet: ruotsinkielinen Saima (1844-46) ja suomenkielinen Maanmiehen ystävä (1844-55). Saima ajoi kiivaasti yhteiskunnallista ohjelmaa: suomen kielen nostamista sivistyneistön kieleksi, suomenkielisen kirjallisuuden luomista sekä koululaitoksen parantamista ja suomalaistamista. Saima käsitteli myös muita yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia, ja se lakkautettiinkin pian, koska sensuuri tuohon aikaan oli ankaraa. Maamiehen ystävä oli tarkoitettu rahvaalle ja se käsitteli vaarattomampia asioita kuin Saima, ja se sai ilmestyä kauemmin.

Vuosina 1845-47 ilmestyi Viipurissa Pietari Hannikaisen Kanava, joka oli tarkoitettu suomalaisen sivistyneistön luettavaksi. Kanava kiinnitti huomiota myös mm. kirjallisuuteen ja teatteriin. Kanavakin lakkautettiin sen takia, että se otti liian avoimesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Vuonna 1847 perustivat Aug. Ahlqvist, Paavo Tikkanen, Taneli Europaeus ja Antero Warelius Suometar-lehden. Lehti lähti innokkaasti ajamaan suomalaisuuden asiaa ja toteuttamaan kansan sivistämistä. Krimin sotauutisten aikaan Suomettaren levikki oli 5000, mutta vuonna 1866 se jouduttiin lakkauttamaan Suomettarella oli merkitystä myös mikkeliläisille, sillä lähes koko sen ilmestymisen ajan siinä oli mikkeliläisiä vakioavustajia, mm. Antti Manninen. Mikkelinkin lehdistön historiaan vaikuttanut Rietrikki Polén oli Suomettaren päätoimittajana vuosina 1852-56. Hän myös perusti mm. kuukausilehti Mehiläisen (1859-63), joka oli varsinaisen kuvalehdistön esikoinen.

Suomenmielisiin lehtiin kuuluivat myös Helsingin Uutiset (1863), Kirjallinen Kuukauslehti (1866), Uusi Suometar (1869; vuodesta 1919 lakkauttamiseensa vuoteen 1991 Uusi Suomi) ja Morgonbladet (1872-84) sekä tämän suuntaa jatkanut Finland. Rannikkoseudun lehdistö oli pitkään yksinomaan ruotsinkielinen. Turussa vuonna 1824 perustettu Åbo Underrätselser on maamme vanhin yhä ilmestyvä lehti. Vuonna 1864 perustettu Hufvudstadsbladet kuuluu myös vanhimpiin lehtiimme.

1860-luku merkitsi valtiollisen elämän elpymistä Suomessa. 1890-luku taas puoluehajaannuksen alkua. Suomalaisesta puolueesta irronneen nuorsuomalaisen ryhmän asian ajajaksi tuli vuonna 1890 Päivälehti, jonka lakkautuksen (1904) jälkeen työtä jatkoi Helsingin Sanomat, nykyisin riippumaton, maan johtava lehti. Nuorsuomalaisten äänenkannattajia olivat lisäksi mm. Kalevala (1899) ja Turun Sanomat (1904). Työväenliikkeen äänenkannattajaksi tuli vuonna Työmies (1895-1918). Sen jatkoa on Suomen Sosialidemokraatti. Äärivasemmiston lehdeksi perustettiin vuonna 1920 Suomen Työmies, mutta vasta toisen maailmansodan jälkeen tämä lehdistön osa sai näkyvän aseman (Vapaa Sana, Työkansan Sanomat, Kansan Uutiset). Maalaisliitolle syntyi 1900-luvun alussa suurlakon jälkeen elinvoimainen lehdistö (Ilkka 1906, Liitto 1907, Savon Sanomat 1908). Vanhasuomalainen lehdistö oli voimakasta 1900-luvun alussa (Aamulehti 1881, Uusi Aura 1893, Vaasa 1903. 1900-luvun alkupuolella lehdistö suomalaistui voimakkaasti.


Mikkelin ensimmäinen sanomalehti: Mikkelin Ilmoituslehti-St Michels Annonce Blad 1861-1862


1850-luvulla sensuurimääräykset helpottuivat Suomessa. Tämä merkitsi uuden vireämmän hengen levittäymistä ja samalla edistyi sanomalehdistön kehittyminen. Mikkelissäkin innostuttiin oman lehden perustamiseen. Eversti Edvard Tuderus ja Otavan maanviljelyskoulun johtaja, agronomi Robert Mauritz von Fieandt olivat Mikkelin ensimmäisen sanomalehden puuhamiehiä. Mikkelissä oli jo vuodesta 1846 toiminut Suomen vanhimpiin kuuluneen viipurilaisen Cederwallerin kirjapainon sivuliike. Myöhemmin Cederwallerin kirjapainon Mikkelin sivuliikkeen lunasti itselleen jo Cederwallerilla johtajana toiminut faktori Michael Israelsson Hajander. Hajanderin kirjapaino sai tulonsa pienten hartauskirjasten, lääninhallituksen kuulutusten ja tilapäispainatteiden valmistamisesta. Sanomalehti tarjosi Hajanderin kirjapainolle säännöllistä työtä, ja siellä valmistettiinkin Mikkelin ensimmäiset sanomalehdet.

Marraskuun 23. päivänä 1861 ilmestyi Mikkelin läänin ensimmäisen sanomalehden, Mikkelin ilmoituslehden näytösnumero. Lehti ilmestyi seuraavan vuoden alusta lähtien kerran viikossa lauantaisin. Nelisivuisen suomenkielisen lehden rinnalla ilmestyi ruotsinkielinen kaksisivuinen liite St Michels Annonce-Blad, jota ei voinut tilata ilman suomenkielistä lehteä.

Lehden toimittajaksi ryhtyi Rob. M. Von Fieandt, joka oli jo osakunta-ajoistaan lähtien ollut innokas suomen kielen viljelijä ja kansanvalistuksen edistäjä. Mikkelin ilmoituslehden näytenumerossa selvitettiin lehden ohjelma seuraavasti:


"Aikomustansa myöten tulee lehti sisältämään: 1. julistuksia, ilmoituksia ja läänin Guvernöörin-oikeudelta päätettyjä asioita; 2. ilmoituksia läänin virkamiesten nimittämisestä ja eroittamisesta ynnä lahjoituksilla kunnoittamisesta; 3. tietoja tärkeimmistä tapauksista läänissä, niinkuin oppilaitoksen tilasta, teiden rakentamisesta, sekä maa- ja vesimatkoista yleiseen, postin kuluista ja kestikievarien asettamisesta, niin myös muita tilastollisia tietoja; 4. valtiollisia uutisia ja ilmoituksia Kejsarillisesta Huoneesta, otettuja Suomen julkisista sanoma-lehdistä; 5. Lyhyitä tietoja tiedetten ja ihane-taitojen, keinollisuuden, maanviljelyksen ja siihen kuuluvien elatus-keinojen edistymisestä; 6. ilmiö-tieteellisiä tarkastelemisia; 7. tori- ja muita yleisiä hintoja. Kun tila niin myöten antaa, tulee ilmoituslehteen pantavaksi kirjoituksia erinomattain metsän hoidosta, maanviljelyksestä ja siihen kuuluvista elatuskeinoista."

Julius Nygrénin Mikkelin Wiikko-Sanomia 1863-64


Mikkelin Ilmoituslehti saanut odotusten mukaisesti tilauksia. Vuonna 1862 sillä oli vajaat kaksisataa tilaajaa. Vuoden 1862 lopulla taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen lehden osakkeet lunasti varatuomari Julius Nygrén, jolla riitti uskoa suomenkielisen sanomalehdistön menestymiseen. Nygrén oli syntyään mikkeliläinen ja lainopillisten opintojensa päätyttyä hän oli asettunut kotiseudulleen. Nygrén oli aktiivinen suomalaisuus- ja sivistysharrastuksissaan ja hän piti tärkeänä suomalaisuuden aatteen levittämistä ja taistelua suomen kielen oikeuksien puolesta. Nygrén luopuikin lehden ruotsinkielisestä liitteestä, koska piti sitä "joutavana venykkeenä". Helmikuun 1863 lopulta lehti jatkoi ilmestymistään nimellä Mikkelin Wiikko-Sanomia.

Lehdellä oli edeltäjäänsä enemmän tilaajia, mutta sekin joutui lopettamaan vuoden 1864 lopussa taloudellisten realiteettien käydessä ylivoimaisiksi. Lehden lopettamiseen vaikutti myös se, että tuoreella Mikkelin ensimmäisellä pormestarilla Nygrénillä ei riittänyt enää tarpeeksi aikaa lehden toimittamiseen. Hän kuitenkin uskoi yhä lehden tarpeellisuuteen, sillä lopettaessaan lehden hän kirjoitti: "Niin muodoin on nyt tämäkin seutu lehdettä. Sen tarpeellisuus on täälläkin lienee jokaiselta myönnytetty ja se päiwä, jona täällä uudestaan ruwetaan sanomalehteä toimittamaan, on meille totinen ilo-päivä."


Ruotsinkielinen St. Michels Veckoblad 1876-77


Insinööri C. Carstens oli naituaan mikkeliläisen karvarimestari A. Paasosen siskon asettunut asumaan Mikkeliin ja ansioitui monin tavoin kaupungin julkisissa asioissa. Carstens puolusti Mikkelin ruotsalaisuutta lehdessään St. Michels Veckoblad, joka ilmestyi 7.10.1876-31.3.1877. Ruotsinkielisen lehden ilmestyminen supisuomalaisessa ympäristössä herätti melkoista kummastusta maan lehdistössä. Lehden tilaajakanta pysyi liian pienenä eikä se elänytkään kuin puoli vuotta. Mikkelin ruotsinkieliset tilasivat etupäässä Helsingfors Dagbladia ja suomenkieliset Suometarta.


Rietrikki Polénin Pellervo 1881-84


1870-luvulla Mikkelin suomenmieliset olivat suunnitelleet omaa äänenkannattajaansa. Pellervo-lehteä suunniteltiin vuodesta 1875 lähtien, mutta lehti alkoi ilmestyä vasta vuoden 1881 lopulla alaotsikolla "Sanomia Saimaan rannoilta". Lehden julkaisijaksi ryhtyi lyseon suomen kielen lehtori Rietrikki Polén, joka oli jo pitkäaikainen ja merkittävä kokemus lehtimiehentyöstä takanaan. Pellervo ilmestyi kerran viikossa.

Polén edusti maltillista suomenmielisyyttä. Tämä näkyi selvästi Pellervossa, joka oli hyvin toimitettu ja sisällöltään monipuolinen. Polén kuoli joulukuussa 1854 ja se merkitsi myös Pellervon loppua.


Mikkelin Sanomat 1885-1893


Pellervo-lehden toimintaa jatkoi heti vuoden 1885 alussa Mikkelin Sanomat, jonka toimittajaksi tuli opettaja Kaarlo Lehtonen. Lehden poliittinen linja noudatti vanhojen suomenmielisten ohjelmallisia suuntaviivoja. Kaarlo Lehtosesta tuli suomalaisen puolueen jakaannuttua yksi Mikkelin johtavista vanhasuomalaisista. Lehden aputoimittajana oli ylioppilas Henrik Paasonen, josta myöhemmin tuli kielitieteen professori (1904-19) ja kouluhallituksen ylitarkastaja (1902-04).

Taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen lehden omistuksessa tapahtui vuonna 1886 muutos, kun maisterit F. H. Alopeaus ja E. G. Åkesson ottivat vastatakseen sekä lehden kustannuksista että toimituksesta. Alopeaus ja Åkesson korostivat lehden paikallisuutta ja sen merkitystä seudun sekä henkisen että aineellisen hyvinvoinnin edistäjänä ja kehittäjänä.

Aluksi lehti ilmestyi kerran viikossa kuten sen edeltäjä Pellervokin, mutta vuodesta 1888 alkaen se ilmestyi kahdesti viikossa. Mikkelin Sanomien ilmestyminen loppui, kun sitä julkaissut J. H. Wartiaisen kirjapaino teki konkurssin.


Saimaa 1894-95


Aleksanteri Kasurinen lunasti Wartiaisen konkurssipesästä kirjapainon ja hankki julkaisuoikeudet Mikkelin Sanomien seuraajalle Saimaa-lehdelle. Lehden ensimmäiset näytenumerot ilmestyivät jo syksyllä 1893. Seuraavan vuoden alusta se ilmestyi kahdesti viikossa. Saimaan ohjelma oli oikeamielinen, kristillinen ja raittiusmielinen. Uskonnollisuutta lievennettiin ja paikallisuutta pyrittiin lisäämään vuonna 1895.

Lehden toimittamisesta vastasi aluksi Kaarlo Lehtonen ja pian hänen jälkeensä Antero Huuskonen ja sitten vielä Aleksanteri Autonen, jotka kaikki olivat opettajia.

Lehden taloutta rasitti kilpailu nuorsuomalaisen Mikkeli-lehden kanssa. Tästä syystä Mikkelin vanhasuomalaiset perustivat vuoden 1895 alussa osakeyhtiön, jonka kustannettavaksi lehti siirrettiin.


Mikkelin Sanomat 1896-1954


Mikkelin vanhasuomalaisten perustettua osakeyhtiön Saimaa-lehden toimintaa jatkoi vuoden 1896 alusta Mikkelin Sanomat, joka ilmestyi vuoden 1954 joulukuuhun saakka. Lehti ilmestyi kolmesti viikossa vuoteen 1945 saakka, jonka alusta kaikki Mikkelin lehdet siirtyivät kuusipäiväisyyteen.

Mikkelin Sanomien omistuksessa tapahtui useita muutoksia vuosien aikana. Ensimmäinen osakeyhtiö toimi vuoteen 1902, jolloin lehden osti toimittaja Väinö Andelin (myöh. Hämeen-Anttila). Andelinin muutettua pois Mikkelistä vuonna 1907 lehden jatkajaksi perustettiin osuuskunta. Sanomalehti Oy Mikkeli perustettiin vuonna 1929 ja Oy Mikkelin Sanomat 1945.

Mikkelin Sanomien linja oli alusta lähtien vanhasuomalainen. Sortovuosina se kannatti maltillisesti myöntyväisyyssuuntausta. Se sanoutui kuitenkin vuonna 1904 irti myöntyväisyysmielisten ja perustuslaillisten kiistoista. Lehden yhteydet suomalaiseen puolueeseen tiivistyivät, kun lehti vuonna 1907 sai taakseen puolueen kannattajista muodostetun osuuskunnan.

Mikkelin Sanomien aputoimittajana palveli mm. myöhempi kirjailija Kyösti Vilkuna keväällä 1906. Hän kuvaa teoksessaan "Riennon toimitus. Piirteitä Kolkkalan kaupungin sivistyshistoriasta" puolitoista kuukautta kestänyttä Mikkelin Sanomien palveluksessa oloaan.

Vuonna 1918 perustettiin monarkian kannalle asettunut kokoomuspuolue ja Mikkelin Sanomat liittyi sen äänenkannattajaksi. Tämä romahdutti lehden levikin tasavaltalaismielisellä alueella. Suurimmillaan Mikkelin Sanomien levikki 1910-luvulla kohosi 8 500 kappaleeseen, mutta romahduksen myötä levikki laski noin 1000 kappaleeseen. Toisen maailmansodan vuosina yleisesti suotuisa levikkikasvu nosti sen levikin yli 4 000 kappaleen, mutta rauhan tultua levikki jälleen laski. Lehden taloudellinen tilanne kävi vähitellen kestämättömäksi ja joulukuussa 1954 se jouduttiin lakkauttamaan.


Suomi 1889-1892


Marraskuussa 1888 jaettiin Mikkelissä ensimmäiset numerot uutta nuorsuomalaisten äänenkannattajaa Suomi-lehteä. Suomi-lehden perustaja oli lyseon uskonnon ja suomen kielen lehtori Jaakko Päivärinta. Lehti ilmestyi kahdesti viikossa. Päivärinnalla oli aikaisempaa kokemusta lehtityöstä ja hänen apunaan toimituksessa oli jo aiemmin Mikkelin sanomalehdistön historiassa vaikuttanut Kaarlo Lehtonen.


Mikkeli 1893-1906


Suomi-lehden toimittajien vaihduttua lehti otti vuoden 1893 alusta nimekseen Mikkeli, joka ilmestyi aluksi kahdesti viikossa ja vuodesta 1897 alkaen kolme kertaa viikossa. Lehden julkaisemisesta ja kustantamisesta vastasi jo Suomi-lehteä kustantanut kirjapainon omistaja O. B. Blomfelt.

Suomi-lehdessä ei vielä korostettu paikallisuutta, mutta uudessa Mikkeli-lehdessä se oli voimakkaasti esillä. Paikallista leimaa vahvisti osaltaan myös lehden nimi. Mikkeli leimautui myös voimakkaammin nuorsuomalaisuuteen kuin Saimaa.

Mikkelin toimituksen muodostivat 1890-luvun lopulla vastaava julkaisija O. B. Blomfelt ja asioitsija Alfred Fennander, joka oli lehden päätoimittaja. Apuna heillä oli sivutoimisia toimittajia, avustajia ja kirjeenvaihtajia.

Taloudellisiin vaikeuksiin joutunut Blomfelt luopui vuonna 1899 lehdestä ja lehden julkaisua jatkoi vuodesta 1900 lähtien Suur-Savon Kirjapaino-Osakeyhtiö. Mikkelin päätoimittajaksi oli marraskuussa 1899 tullut perustuslailliseen toimintaan suuntautunut ylioppilas Kaarlo Kytömaa, joka oli tehtävässä syksyyn 1902, jolloin hän muutti pois Mikkelistä. Kytömaan johdolla Mikkelin perustuslaillinen kanta vahvistui, ja se joutui ajoittain sensuurin kohteeksi. Lehden jouduttua vaikeuksiin se siirtyi jälleen O. B. Blomfeltin omistukseen syksyllä 1902.


Suur-Savo 1906-1917


Marraskuun manifesti vuonna 1905 antoi nuorsuomalaisille vauhtia puolueohjelman uudistamiseen. Nuorsuomalaiset halusivat Mikkelissä vahvistaa puolueen ääntä paikallisen lehden välityksellä. Tammikuussa 1906 nuorsuomalaisten perustama Osuuskunta Mikkeli osti Mikkeli-lehden Blomfeltilta ja maaliskuun 1906 alusta lehti alkoi ilmestyä nimellä Suur-Savo. Uusi nimi ilmensi lehden pyrkimyksiä toimia koko maakunnan nuorsuomalaisten äänenkannattajana. Suur-Savo ilmestyi alusta alkaen kolmesti viikossa.

Vuonna 1911 perustettiin Suur-Savon Kustannus-Osakeyhtiö, joka julkaisi vuodesta 1912 alkaen Suur-Savoa.

Lehteä toimitettiin vuoteen 1916 nykyisen Vuorikadun varrella. Jo Suomi-lehteä oli toimitettu silloisessa Blomfeltin talossa. Vuonna 1916 Suur-Savo lehti muutti Antellin neitien koulutaloon nykyisen Maaherrankadun varrelle.

Lehden levikki pysytteli koko sen ilmestymisen ajan 3000 kappaleen paikkeilla.


Länsi-Savo 1917-


Syksyllä 1917 Suur-Savo liittyi kansanpuolueen kannattajaksi ja lehti sai uudeksi nimekseen Länsi-Savo. Keväällä 1918 Suomessa käyty hallitusmuotokeskustelu hajoitti nuorsuomalaisten ja vanhasuomalaisten rivit. Joulukuussa 1918 perustettiin monarkistista hallitusmuotoa kannattava Kansallinen kokoomuspuolue ja tasvaltalaisten asiaa ajanut Kansallinen edistyspuolue. Tämä merkitsi uudenlaista tilannetta myös Mikkelin sanomalehdille. Mikkelin Sanomat ryhtyi kokoomuspuolueen ja Länsi-Savo edistyspuolueen äänenkannattajaksi.

1920-luvun alkuvuosina Suur-Savon Kustannus-Osakeyhtiöön kuuluivat kirjapaino, sitomo ja paperikauppa. Sekaannuksia aiheutti se, että 1920-luvun loppuun asti käytössä oli eri liikenimet: Suur-Savon Kustannus-Osakeyhtiö, Mikkelin Uusi Kirjapaino, Mikkelin Uusi sitomo ja Länsi-Savon kirjakauppa. Lisäksi yhtiön julkaisema lehti oli nimeltään Länsi-Savo. Asia ratkaistiin niin, että kaikki toiminnat keskitettiin vuonna 1929 saman nimen, Oy Länsi-Savo, alle.

1930-luvulta lähtien Länsi-Savo on ollut Mikkelin levinnein lehti; ensimmäisen kerran Länsi-Savon levikki ylitti 10 000 kappaleen rajan joulukuussa 1937. Valtaosaltaan lehti sai tuolloin tilaajansa maaseudulta ja se oli selkeästi maakunnallinen lehti. 1930-luvulla Mikkelin Sanomat oli vielä kaupunkilaisten eniten tilaama lehti. Länsi-Savon voimakas tulo kaupunkiin tapahtui vasta sotien jälkeen.

Länsi-Savo luopui puoluesidonnaisuudestaan lopullisesti vuonna 1951, jolloin kannatukseltaan kutistunut edistyspuolue lakkasi. Länsi-Savo pysytteli kuitenkin tämänkin jälkeen lähellä keskustalais-porvarillisia näkemyksiä. Sitoutumaton lehti oli puoluelehteä vapaampi kannanotoissaan. Tästä aiheutui myös vahinkoa Länsi-Savolle, sillä 1970-luvulla valtio ryhtyi jakamaan lehdistötukea erityisesti puoluelehdille.

Länsi-Savo ilmestyi kolme kertaa viikossa vuoden 1945 alkuun, jolloin se alkoi ilmestyä muina päivinä paitsi maanantaisin. Vuoden 1965 alussa Länsi-Savo muuttui seitsenpäiväiseksi. Vaikka Länsi-Savon levikki on vuosikymmenien ajan suuntautunut koko Mikkelin talousalueelle, niin kaupungin asukkaille se on nykyään itsestäänselvyys tullen lähes jokaiseen talouteen ollen paikkakunnan, maakunnan ja tärkeimpien maailmantapahtumien tiedottaja. Vuonna 1997 Länsi-Savon levikki oli hieman vajaa 27 000 kappaletta.

Talven 1956 aikana Länsi-Savo toimitus ja kirjapaino pääsivät muuttamaan uuteen toimitaloon, joka valmistui vanhan toimitalon viereen Maaherrankadulle. Mikkelin keskustassa oleva tontti jäi kuitenkin pian liian pieneksi, koska se ei sallinut enää rakentamista ja laajentamista. Painotyöt ja lehden toimitus siirtyivät vähitellen Kirjalan uusiin tiloihin vuodesta 1978 alkaen.

Länsi-Savon pitkäaikaisimmista toimitusjohtajista voidaan mainita Adolf Manninen, E. J. Pasanen ja Esko Tikka. Vuodesta 1989 alkaen toimitusjohtajana on ollut Jukka Tikka. Pitkäaikaisimpia päätoimittajia ovat olleet Tatu Viljakainen, A. A. Tienheimo, Torsti A. Salmi, Erkki Kakkonen ja nykyiset päätoimittajat Seija Rasila ja Ilkka Juva.


Sosiaalidemokraattinen Vapaus 1907-


Mikkeliin perustettiin vuonna 1890 työväenyhdistys, joka vuonna 1904 hyväksyi sosiaalidemokraattisen ohjelman. Vuoden 1906 eduskuntauudistus ja yleinen äänioikeus tekivät työväenlehden tarpeen polttavaksi niin muualla kuin Mikkelissäkin. Vapaus-lehti alkoi ilmestyä Mikkelissä tammikuussa 1907 ja sen painopalvelut ostettiin aluksi Osuuskunta Mikkelin eli Suur-Savo-lehden kirjapainosta, kunnes Vapaus käynnisti oman kirjapainon syksyllä 1907.

Alkuvuosina Vapauden tilaajia oli enimmillään 5 500, ennen kansalaissotaa levikki nousi 7 000 kappaleeseen, mutta sota katkaisi kehityksen ja samalla Vapauden ilmestymisen. Lehden päästyä uuteen alkuun keväällä 1919 olivat sen kilpailuasemat heikentyneet. 1920-luvulla lehti tuotti voittoa ja vuonna 1930 sen levikki oli 8 000 kappaletta. 1930-luvun alun pulavuodet katkaisivat kuitenkin suotuisan kehityksen. Lehden pelastivat vararikolta vuonna 1933 Viktor Paavilainen ja Kalle Hakala, jotka julkaisivat sitä omaan lukuunsa, kunnes vuonna 1935 aloitti toimintansa savolaisten sosiaalidemokraattisen yhdistysten perustama uusi Osakeyhtiö Vapaus.

Vuonna 1945 Vapaus alkoi ilmestyä kuusipäiväisenä muiden mikkeliläisten lehtien tavoin. Tämä nosti levikkiä, mutta lisäsi myös kustannuksia. Ankara kilpailu lukijoista Länsi-Savon ja Mikkelin Sanomien välillä johti lopulta siihen, että taloudellisten vaikeuksien takia Vapaus fuusioitiin lappeenrantalaiseen Kansan Työhön. Fuusioitumisessa syntyi uusi lehti Saimaan Sanomat, ilmestymispaikkanaan Lappeenranta ja kustantajanaan Kansan Työn vanha yhtiö. Saimaan Sanomien mahdollisuudet palvella ja Mikkelissä kaivattiin omaa työväenlehteä; niin näki vuonna 1977 päivänvalon työväenlehden periaatteita noudattava uusi Vapaus, joka ilmestyy kerran viikossa.


Maalaisliittolaiset Savola 1920 ja Suursavolainen 1921-1932


Vuosien 1917-19 puoluemurroksen jälkeen Mikkelissä oli äänenkannattajansa kokoomuksella (Mikkelin Sanomat), edistyspuolueella (Länsi-Savo) ja sosiaalidemokraateilla (Vapaus). Vuonna 1920 Mikkeli sai myös maalaisliiton äänenkannattajan, kun huhtikuun alussa alkoi ilmestyä Savola-lehti. Lehti ilmestyi kerran viikossa ja 19 tappiollisen numeron jälkeen se lopetettiin.

Uusi maalaisliittolainen lehti Suursavolainen aloitti ilmestymisen helmikuun alussa 1921. Tämäkään lehti ei menestynyt ja se myytiin kesällä 1922 jyväskyläiselle Saarijärven Paavolle. Suursavolaista julkaistiin tämän jälkeen Saarijärven Paavossa, ja sisällöltään lehdet poikkesivat lähinnä paikallisuutisiltaan. Vuoden 1925 lopulla Mikkelin maalaisliittolaiset päättivät siirtää lehden takaisin Mikkeliin. Suursavolaista julkaistiin Mikkelissä sitten uudelleen vuosina 1926-32.


IKL:n Mikkeli 1936-1939


1920-luvun lopulla oikeistoradikaalit ryhtyivät vasemmistolaisten vastaiseen toimintaan perustamalla Lapuanliikkeen ja kohdistamalla sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa vasemmistolaisia kohtaan. Vuonna 1932 Lapuanliike kiellettiin ns. Mäntsälän kapinan vuoksi, mutta tilalle perustettiin Isänmaallinen kansanliike, IKL.

IKL:n pää-äänenkannattajaksi perustettiin Helsinkiin vuonna 1933 Ajan Suunta. IKL onnistui kaappaamaan kokoomukselta joitakin lehtiä: esim. hämeenlinnalainen Hämeen Sanomat ja porvoolainen Uusimaa siirtyivät IKL:n haltuun vuonna 1933. IKL yritti vallata vuonna 1935 myös Mikkelin kokoomuslaista lehteä Mikkelin Sanomat siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän jälkeen päätettiin alkaa painaa Mikkeliin suunnattua lehteä IKL:n lehtikeskuksi muodostuneessa Kuopiossa. Mikkeli-lehti ilmestyi kolmipäiväisenä vuoden 1936 alusta alkaen.

Syksyllä 1939 kaikki IKL:n lehtiryhmän jäsenet saivat yhteisen sisällön ja alkoivat Yhtyneet Lehdet -nimisenä. Myös Mikkeli-lehti käytti tätä nimeä toimintansa viimeiset kaksi kuukautta. Lehden viimeinen numero ilmestyi 1.12.1939. Tuolloin IKL:n Suunta-lehdet kuolivat muutenkin luonnollisen kuoleman, kun keskeinen voimahahmo päätoimittaja Arne Somersalo lähti omien sanojensa mukaan taistelemaan "pirua ja ryssää vastaan".


Kansandemokraattien Vapaa Savo 1947-1948


Ainoa toisen maailmansodan jälkeinen vuosien tulokas Mikkelin päivälehtimarkkinoilla oli vajaan vuoden, lokakuusta 1947 elokuuhun 1948, ilmestynyt kansandemokraattinen Vapaa Savo. Vapaata Savoa julkaisi SKDL:n Mikkelin piirijärjestö. Lehti valmistettiin kolme kertaa viikossa Kotkassa, jonne oli perustettu paikallista Raivaaja-lehteä varten kirjapaino. Lehden toimittaminen Mikkelissä etäällä kirjapainopaikkakunnasta ei tyydyttänyt lukijoita, sillä palstoilla oli liikaa Raivaajasta lainattua aineistoa. Lehden taloudellisesti heikosta pohjasta kertoo, ettei se ilmestynyt vuottakaan. Mikkelin piirin kansandemokraatteja jäi tämän jälkeen palvelemaan kuopiolainen Kansan Sana, jonka lähimmät aluetoimistot olivat Savonlinnassa ja Varkaudessa. 1960-luvulta lähtien Mikkelin tienoot ovat olleet Kansan Uutisten aluetta.


Uusia lehtityyppejä Mikkeliin 1960-luvulta lähtien


Mikkeliin kotiutuivat 1960-luvulta lähtien paikallis- ja ilmaisjakelulehdet. Tilauspohjaisiin paikallislehtiin kuuluva Länsi-Saimaa ilmestyi syksystä 1965 lähtien kerran viikossa. Lehti valitsi keskuspaikakseen Mikkelin, vaikka se tarkoitettiinkin Anttolaa, Mikkelin maalaiskuntaa ja Ristiinaa varten.

1960-luvun lopulla syntyivät Mikkeliin ensimmäiset ilmaisjakelulehdet, jotka rahoittavat toimintansa ilmoitustuloilla. Niistä ensimmäinen varteenotettava yrittäjä oli vuonna 1969 aloittanut Mikkelin Kaupunkilehti (myöhemmin Uutisviikko), joka useita vuosia kuului Mikkelin kaupungin virallisiin ilmoituslehtiin. 1970-luvun puolivälistä on ilmestynyt Viikkoset, joka nykyään kuuluu Länsi-Savo-konserniin. Länsi-Savon ostettua Viikkoset vuoden 1980 lopulla aloitti Viikkosetin kantaviin voimiin kuulunut Erkki Muhonen uuden ilmaislehden, joka nimettiin vanhan Mikkelin Kaupunkilehden kaimaksi.


Lähteet:


Aalto, Eeva-Liisa, Maakunnan kantava ääni. Suomi - Mikkeli - Suur-Savo - Länsi-Savo 1889-1989. Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1990.

Astuvansalmelta ATK-aikaan. Mikkelin läänin historian opetuspaketti. Tauno Piilola, Martti Pänkäläinen ja läänin kouluosaston työryhmä. Mikkelin lääninhallitus, Mikkelin läänin maakuntaliitto. 1987. s. 285-292.

Kuujo, Erkki, Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1971. s. 304-307 ja 403-406.

Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918-1986. Kirj. Erkki Kuujo - Kyösti Väänänen - Matti Lakio - Esa Hassinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1988. s. 354-360.

Mäntylä, Ilkka, "Kustavilainen aika". Suomen historian pikkujättiläinen. Päätoimittaja Seppo Zetterberg. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1987. s. 345.

Olkkonen, Tuomo, "Modernisoituva suuriruhtinaskunta". Suomen historian pikkujättiläinen. Päätoimittaja Seppo Zetterberg. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1987. s. 484-485.

Pulma, Panu, "Autonominen suuriruhtinaskunta: Kansallisromantiikasta kansakunta-ajatteluun". Suomen historian pikkujättiläinen. Päätoimittaja Seppo Zetterberg. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1987. S. 455-466.

Pöyry, Kalevi, "Aatteiden mies - Fredrik Polén". Mikkelin tyttökoulu 1879-1979. Muistokirja. Juhlajulkaisun toimittaja Marja Myyryläinen. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1979. s. 107-109.


Linkit:


Sanomalehdistön käytöstä opetuksessa on hyötyä mm. Sanomalehti opetuksessa -julkaisujen Internet-kotisivusta, jolta voi tilata opettajille tarkoitettuja maksuttomia virikeaineistoja. Sivulta löytyy mm. sähköinen versio Suomen ensimmäisestä sanomalehdestä Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbosta. Sanomalehti opetuksessa -julkaisujen osoite on:

http://www.sanomalehdet.fi/fi/koulu/index.shtml


Internetix tuottaa Internetiin monenlaisiin oppimisympäristöihin soveltuvia oppimateriaaleja ja oppimispalveluja tuottava Internetix on valmistanut "Journalismin perusteet"-oppimateriaalin, josta on hyötyä sanomalehdistöön perehtymisessä.

Länsi-Savon kotisivu Internetissä:

http://www.lansi-savo.fi/


Tehtävät:


1. Pohdi, kuinka sanomalehdet ovat muuttuneet aikojen kuluessa sekä Suomessa että Mikkelissä.

2. Minkä luulet olleen syynä siihen, että monet Mikkelin sanomalehdistä olivat hyvin lyhytikäisiä?

3. Mistä johtuu mielestäsi viime aikoina tapahtunut keskittyminen sanomalehtialalla? Nykyään Helsingin Sanomilla ei ole lainkaan valtakunnallisia kilpailijoita. Mikkelissä Länsi-Savo on vakiinnuttanut jo 1930-luvulta lähtien asemansa maakunnan johtavana lehtenä.

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998