Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Metsien mies


Otto Manninen kertoi Viljo Tarkiaiselle, että Säkeitä I -runokokoelmassa (1905) oleva "Metsien mies" sai alkunsa ravintolakeskustelusta Eino Leinon kanssa. Kumppanusten mieliin johtui kertomus erämaan uudisasukkaasta, joka ei sietänyt naapureita. Nähdessään kerran virran kuljettavan lastua oman asuinpaikkansa ohi hän lähtee hakemaans en veistäjää yläjuoksun varrelta ja tavatessaan hänet sieltä peninkulmien päästä lyö hänet kirveellä kuoliaaksi. Kumpikin runoilija päätti kirjoittaa aiheesta runon, joka tarkastettaisiin seuraavalla istuntokerralla. Seuraavana aamuna Mannisella oli esittää valmis runo Eino Leinolle, joka ei ollut saanut aikaan mitään. Mannisen runon luettuaan Leino totesi: "Mitäpä minä enää toista kirjoittamaan; siinähän on jo sanottuna kaikki". Kirjallisuushistoriallisesti "Metsien mies" (painettu 1902) on merkittävä myös siksi, että sen aiheaineksesta ja tyylimuodosta johtaa suora linja Leinon seuraavan vuoden helkavirsiballadeihin.

Metsien mies

Ikimetsäin isännäksi
luotu metsien on miesi.
Ilmoilt' ihmisien läksi -
minne? - Metsä tietön tiesi.

Metsäin sanatonten, sankkain
halki mitaton on meno.
Vaaluvissa vetten vankkain
honkapuinen puikkaa veno.

Laajalta jok' ilman laitaan
metsien käy miesi kempi
eksymättä erämaitaan,
metsällisetkin miss' empi.

Kääntymättä käypi, kunne
miestä miehen tahto ajaa.
Toist' ei tunnusta, ei tunne,
joka tielle rastis rajaa.

Lainehilla lastu, kaksi
kymen kymmenlatvan tuomaa -
silloin liiat liikkuvaksi
honkahuoneillaan jo huomaa.

Astuu monen aamun, illan
kadotessa kannan taaksi,
kunnes pihojensa pillan
kohtaa, kolkkaa kuoliaaksi.


Lähteet:


Lyly, Pentti, "Otto Manninen". Suomen kirjallisuus VI: Otto Mannisesta Pentti Saarikoskeen. Suomen Kirjallisuuden Seura ja Kustannusosakeyhtiö Otava Helsinki. Otava, Keuruu 1967. s. 29.

Manninen, Otto, Runot. WSOY, Porvoo 1961. s. 84-85.

Tarkiainen, Viljo, "Pieniä muistoja Otto Mannisesta". Mikkelin Lyseo 1872-1947. Kirjapaino Oy Savo, Kuopio 1948. s. 138-139.

© Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998