Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Suomen oikeusjärjestys


Oikeusjärjestys


Järjestäytyneessä yhteiskunnassa on sääntöjä ja määräyksiä, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä. Oikeusjärjestyksellä tarkoitetaan valtion sisällä noudatettavaa säännösten kokonaisuutta. Siihen kuuluvat kuuluvat lait, asetukset ja niitä alemmat säädökset sekä eräät vakiintuneet käytännöt ja oikeudelliset periaatteet. Laki tai asetus kokonaisuudessaan on säädös, yksittäinen lainkohta on säännös.

Jotta usko oikeusjärjestykseen säilyisi, täytyy sen tehokkuutta valvoa. Valtion tehtävänä on ylläpitää oikeusjärjestystä, antaa oikeussääntöjä sekä taata oikeusturva.

Suomen oikeusjärjestyksen rakenne
muodostuu kahdesta päälohkosta: yksityis- ja julkisoikeudesta. Yksityisoikeus säätelee yksityisten henkilöiden, järjestöjen ja yhtiöiden välisia suhteita ja julkisoikeus puolestaan nimensä mukaisesti julkisen sektorin hallintokäytäntöä ja vallankäyttöä.

Pakottava oikeus on oikeutta, jota kaikkien on noudatettava. Osa laeista ja lainkohdista sisältää ns. tahdonvaltaisia säännöksiä, joita noudatetaan ellei muuta ole sovittu.

Koska lait on kirjoitettu yleisiksi ja niitä sovelletaan keskenään erilaisissa tilanteissa, seurauksena on tulkinnanvaraisuutta. Yleensä lakien ja asetusten alussa määritellään säädöksen soveltamisala ja/tai määritelmä siitä, milloin säädöstä on sovellettava.


Oikeudellisen tiedon lähteet


- Kaikki lait ja asetukset on koottu Säädöskokoelmaan.
- Suomen Laki I sisältää yksityisoikeudellisen lainsäädännön ja Suomen Laki II julkisoikeudellisen lainsäädännön.
- Tuomioistuinratkaisuja seuraamalla pyritään yhdenmukaiseen ratkaisukäytäntöön keskenään samanlaisten juttujen tapauksessa.
- Muita oikeuslähteitä ovat mm. hallituksen esitykset, valtiopäiväasiakirjat, komiteamietinnöt, oikeustieteelliset tutkimukset sekä oppi- ja käsikirjat.
- Oikeusministeriö on perustanut verkkoon pääosin maksullisen oikeudellisen tietoaineiston kokonaisuuden FINLEXin. FINLEXiin kuuluva Valtion säädöstietopankki, johon sisältyy lainsäädäntö ja korkeimpien oikeuksien oikeuskäytäntö, on ensimmäinen maksuton FINLEX-palvelu.


Oikeuslähteiden systematiikka


- Hallituksen esitykset ja säädökset numeroidaan juoksevasti kunkin vuoden alusta alkaen.
- Suomen laki I on jaettu seuraaviin osastoihin: perus- ja ihmisoikeudet (Pe); siviilioikeus (Si); yritystoiminta (Yr); rahoitus ja vakuutus (Ra); opetus- ja sivistystoimi (Op); ympäristö ja asuminen (Ym); maaseutuelinkeinot (Ma); sosiaali- ja terveydenhuolto (So); eläkkeet ja tapaturmavakuutus (El).
- Suomen laki II:n osastot ovat: valtio-oikeus (Va); yleishallinto-oikeus (Yh); hallintoalueet ja itsehallinto (Ha); kansainväliset suhteet ja ulkomaalaiset (Kv); turvallisuus ja yleinen järjestys (Tu); viestintä, liikenne ja kuljetukset (Vi); työ- ja virkasuhde (Ty); rikosoikeus (Ri); Prosessioikeus (Pr).


Oikeudellista terminologiaa


Oikeusjärjestyksen mukaiset säännöt koskevat oikeussubjekteja, joita ovat luonnolliset henkilöt sekä oikeushenkilöt. Oikeushenkilöillä tarkoitetaan yksityis- tai julkisoikeudellista yhteisöä.

Oikeudet ja velvollisuudet koskevat ainoastaan oikeuskelpoisia henkilöitä. Oikeuskelpoisuus kestää koko elinajan eikä sitä voida poistaa tai rajoittaa. Oikeushenkilöiden oikeuskelpoisuus sen sijaan alkaa vasta niiden täytettyä laissa erikseen säädetyt vaatimukset.

Oikeustoimi on tahdonilmaisu, jolla henkilöt perustavat, muuttavat tai kumoavat heitä koskevia oikeuksia tai velvollisuuksia. Esimerkiksi autokaupassa ostajalle perustetaan omistusoikeus kaupan kohteena olevaan ajoneuvoon samalla, kun entinen omistaja vastaavasti luopuu omistusoikeudestaan.

Oikeustoimikelpoisuudella tarkoitetaan henkilön kelpoisuutta tehdä itseään velvoittavia sopimuksia. Luonnollinen henkilö tulee oikeustoimikelpoiseksi täytettyään 18 vuotta. Täysi-ikäisyyden saavutettuaan ihminen voi menettää oikeustoimikelpoisuutensa ainoastaan holhottavaksi julistamisen vuoksi. Alaikäisia ja holhouksenalaisia kutsutaan vajaavaltaisiksi, eikä heillä ei ole oikeutta itse määrätä omaisuudestaan eikä tehdä sopimuksia tai muita oikeustoimia ellei laissa toisin ole säädetty. Vajaavaltaisen puolesta toimii hänen holhoojansa. Tärkeimpiä poikkeuksia, jolloin vajaavaltainen voi toimia itsenäisesti ovat:

- vajaavaltainen voi tehdä merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia
- vajaavaltaisella on oikeus määrätä omaisuudesta, jonka hän on omalla työllään ansainnut
- 15 vuotta täyttänyt saa itse tehdä, purkaa ja solmia työsopimuksen

Oikeudellisesti vastuunalainen on velvollinen vastaamaan oikudellisesti toimistaan ja tekemisistään. Oikeudellisesta vastuunalaisuudesta puhuttaessa erotetaan toisistaan rikosoikeudellinen ja vahingonkorvausvastuu. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15 vuoden iässä. Myöskään vahingonkorvausvastuu ei edellytä täysi-ikäisyyttä, mutta ikä otettaan usein huomioon vahingonkorvausta määrättäessä. Oikeushenkilöllä ei ole rikosoikeudellista vastuuta, vaan vastuussa on ainoastaan yhteisön puolesta toiminut henkilö.

Oikeushenkilöiden puolesta oikeustoimia tekee joku ihminen. Luonnolliset henkilöt voivat hoitaa asiansa itse tai valtuuttaa jonkun toisen toimimaan puolestaan. Valtuutettu ei tule sopimuksen osapuoleksi, mutta hänen tekemänsä sopimus sitoo päämiestä eli valtuutuksen antajaa.

Oheismateriaalia:

Lait ja yhteiskunta


©internetix/Vesa Terävä