Tämä materiaali on arkistoitu. Sisältöä ei enää päivitetä. Kaikki sisältö ei välttämättä ole saatavilla.

Hansa


Hansaliiton perustivat Itämeren ja Pohjanmeren rannikoiden saksalaiset ja saksalaissyntyiset kauppiaat. Ensimmäiset pohjoissaksalaisten kauppakaupunkien liittoutumat syntyivät 1100-luvulta. Hansa perustettiin 1350-luvulla. Tärkein Itämerenkaupunki liitossa oli Lyypekki.

Liitto oli vastaus kauppiaiden turvantarpeeseen. Saksa eli Saksalais-roomalainen keisarikunta oli keskiajalla muodollisesti suurvalta. Siihen kuuluivat suunnilleen nykyisen yhdistyneen Saksan alueet ja lisäksi laajoja alueita eteläisestä Keski-Euroopasta ja Italiasta. Valtakunta oli kuitenkin usein hajanainen ja heikko.

Merirosvotkin ahdistelivat kauppalaivoja. Eräs kaikkien aikojen kuuluisimmista ja pitkäaikaisimmista merirosvojen organisaatioista oli Vitaliaaniveljet, jotka 1100-1300-luvuilla väijyivät Itämerellä. He olivat usein saksalaissyntyisiä, mutta se ei estänyt vitaliaaneja käymästä maanmiestensä laivojen kimppuun.


Der Drang nach Osten


Yhtä hyvin voi varmaankin sanoa, että saksalaiset itse toivat levottomuutta tai ainakin lisäsivät sitä. Saksalaiset ritarikunnat olivat jo ennen hansaliiton aikaa tunkeutuneet Itämeren etelä- ja itärannikoille. Saksalaisten onnistui miekalla valloittaa Baltia. Hansan kauppamahti levisi samaan suuntaan, vaikka hansaliitto ei ollutkaan mikään kalparitarien bulvaani tai käskyläinen, vaan varsin itsenäinen ja arvonsa tunteva liitto. Hansakauppiaat saivat Suomenkin kaupan vähitellen hallintaansa.

Muodollisesti hansa oli löyhä liitto, jonka johdossa oli hansapäivät. Todellisuudessa hansakaupungit usein harjoittivat yhteistä ulko- ja talouspolitiikkaa, jopa kävivät sotia. Hansan vaikutusvalta päättyi 1500-luvulla. Viimeiset hansapäivät pidettiin 1669.


Hansa Pohjoismaissa


Saksalaisilla oli vahva asema Bergenissä ja Tukholmassa. Bergenissä he toimivat saksalaisina hansoina, Tukholmassa he usein ruotsalaistuivat. Tukholma kuului silti pitkän aikaa hansaliittoon. Muita Itämerenmaiden hansakaupunkeja olivat mm. Riika, Tallinna, Tartto, Visby - ja Krakova, mahtavan Puolan pääkaupunki kaukana sisämaassa. Hansakaupungin ei siis tarvinnut olla Saksan vaikutuspiirissä olevan maan merisatama.

Suomessa ei ole ollut hansakaupunkeja siinä merkityksessä, että ne olisivat olleet liiton jäseniä. Ainakin Turku ja Viipuri ovat silti olleet läheisessä yhteydessä hansaan. Saksalaisilla kauppiailla on ollut niissä paljon vaikutusvaltaa. He istuivat raadeissa ja killoissa ja osittain suomalaistuivat. He naivat huomattavien kaupunkilaisten tyttäriä ja naittoivat omia tyttäriään näiden pojille. Silti he ainakin ensimmäisessä polvessa ajoivat myös hansan etua.

Kustaa Vaasa nousi valtaan hansan (ehkä ratkaisevalla) tuella. Saksalaiset, lähinnä lyypekkiläiset, saivat aluksi Ruotsissa lähes monopoliaseman. Myöhemmin Kustaa pyrki vähentämään hansan ylivaltaa ja kielsi kaupankäynnin Suomenlahden yli. Hän perusti Helsingin vuonna 1550 vastineeksi hansojen hallitsemalle Tallinalle. Myös rahan vienti ulkomaille oli ankarasti kielletty.

Hansakaudellakin käytettiin kotimaisena maksuvälineenä Ruotsi-Suomen rahaa. Sitä lyötiin ajoittain myös Turussa. Hopeapitoisuus väheni jatkuvasti.


Hansakauppiaiden tuotteet ja alukset.


Tärkeitä tuontitavaroita (=Länsi-Euroopasta Itämerenmaihin kuljetettuja) olivat suola ja erilaiset ylellisyystarvikkeet. Olut kuului tuontitavaroihin, vaikka sitä pantiin kotimaassakin.

Pohjolasta mannermaalle taas vietiin turkiksia ja Baltiasta myös viljaa. Kuivattu kala oli keskiajalla tärkeä elintarvike varsinkin paaston aikana, jolloin ei saanut syödä lihaa.

Hansakauppiaiden käyttämää laivatyyppiä, hansakoggia, on pidetty hyvin kömpelönä. Vielä 1960-luvulla monet merenkulun historian tutkijat uskoivat, että koggi voitiin - hiukan liioitellen - vain asettaa lähtösatamassa haluttuun suuntaan ja toivoa parasta.

Tämä ei uudemman tutkimuksen mukaan pidä paikkaansa. Hansakoggi oli yllättävän hyvä ja ketterä purjehtija ja pystyi luovimaankin.

Koggin jäljitelmä on Saksassa koepurjehduksissa todettu aivan kelvolliseksi myös purjelaivana, ei pelkästään tilavana kuljetusvälineenä.

Toki tekevälle sattui noinakin aikoina. Saksalainen hansaholkki (koggia muistuttava alustyyppi) pyrki syksyllä 1468 kapteeni Hanneke Wromen komennossa Tallinnaan. Laiva oli todennäköisesti aikansa suurin laiva Itämerellä.

Tuuli pakotti sen kuitenkin Suomenlahden väärälle puolelle Turun saaristoon, jossa se lopulta kaatui ja noin 200 ihmistä hukkui. Uhrien joukossa oli Raaseporin linnanherran Lauri Akselinpoika Tottin koko perhe, ja monta vähäväkisempää mutta joillekin tärkeää ihmistä.

© Internetix/Jukka Sirén 1997