3.8.1 Alku-Kalevala (1833)
Vuoden 1833 lopulla Lönnrot sai valmiiksi Kalevalan esityön Runokokous Väinämöisestä. Tämä ns. Alku-Kalevala sisälsi 16 runoa ja 5052 säettä. Painatus kuitenkin lykkäytyi Lönnrotin toivomuksesta, koska hän oli lähdössä uusille keräysmatkoille Vienan Karjalaan. Runoja kertyi niin paljon lisää, että Lönnrot ryhtyi saman tien toimittamaan uutta, laajempaa runoelmaa. Hänellä oli mielessään teos, josta tulisi maailmankirjallisuuden suureepoksiin rinnastettava saavutus.
Alku-Kalevala julkaistiin vasta 1891 ''Kalevalan esitöiden'' toisessa osassa.
Lönnrotin kanta teoksensa kieliasuun
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerille K. N. Keckmanille osoitetussa kirjeessä keväällä 1834 Lönnrot ottaa kantaa mm. teoksensa kieliasuun:
''Kielen kirjottamisesta sanoisin että kaikissa joissa nyt on ht eli tt, ts:n siassa, muuttaisit sen ts:ksi, niin ettei tulisi präntättäväksi ihte, ihtensä, mehtä, mehtälle, mehtola, ehti, vaan itse, itsensä, metsä, metsälle, metsola, etsi. Syy tähän toivotukseen on, että sanat niissä paikoissa, joista runot enimmäksi osaksi ovat kootut, niin äännettiin ja että tämä äännös ei ole outo muuallakaan. Kyllä siellä myös sanottiin kosen, issu, matalla j.n.e. vaan näitä taitaisi kuitenkin kirjoittaa kosken, istu, matkalla, koska se edellinen kirjoitus ja äännös on outo ja tuntematon Suomessa. 3:tta pers. sing. praes. saisi kirjottaa tuleepi, meneepi, polttaapi, käkeepi, eikä tuloovi, mänöövi, polttoovi, käköövi j.n.e.''
© Internetix / Erkki Savolainen 1998