3.7.2 E. N. Setälän kieliopit (1880, 1898)

Suomen kieliopin pääperiaatteet vakiintuivat 1800-luvun lopulla. Tärkeimmät teokset olivat Arvid Genetzin Suomen kielen Äänne- ja Muoto-oppi ynnä Runous-Oppi (1881) sekä E. N. Setälän Suomen kielen lause-oppi (1880) ja Suomen kielioppi. Äänne- ja sanaoppi oppikoulua ja omin päin opiskelua varten (1898).

Lauseoppinsa ("oppikirjan koe") Setälä julkaisi jo koulupoikana, lukiolaisena, nimimerkillä E. N. S. Teoksen toisesta painoksesta 1883 muodostui suomen syntaksin kuvauksen normatiivinen vakiomalli, josta koulukieliopeissa on näihin päiviin mennessä poikettu vain vähän. Esitystavaltaan Setälän kieliopit olivat systemaattisia ja tähtäsivät kielen tieteelliseen kuvaukseen, samalla kun ne oli tarkoitettu myös suomenkielisten oppikoulujen äidinkielen opetukseen.

Tekstinäytteen selvennys

Näyte on Setälän Suomen kielen lause-opin ensimmäiseltä varsinaiselta tekstisivulta.

I. Nomini.

A. Subjekti.

1. Kun nomini on subjektina, niin se pannaan
a) Nominatiiviin, jos se on totaalinen l. kokonaissubjekti, s. o. jos subjektin koko piiri, tahi määrätty osa sen piiristä on puheena; esim. Poika juoksee; Linnut laulavat; Me puhumme; Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.

Muist. Totaaliseksi käsitetään subjekti aina, kun predikaatti on transitiiviverbi, tahi on predikaatin sanalla varustettu.

b) Partitiiviin, jos se on partiaalinen l. osa-subjekti, s. o. jos ainoasti epämääräinen osa subjektin piiriä on puheena; esim. Ruokaa on pöydällä; Poikia juoksee pihalla. (Part.-subjektista ks. 20, I).

Muist. Kieltävissä lauseissa, joiden predikaattina on ei ole (nim. olemassa), ei näy, ei kuulu, y. m. käsitetään subjekti tavallisesti partiaaliseksi; esim. Ei ole hiusta härjän päässä, jouhta oinahan otsassa; Miestä ei näy eikä kuulu.

B. Predikaatin sana.

2. Apuverbi olen ei saata olla yksinään predikaattina, vaan sen lisänä on jokin nomini, jota nimitetään predikaatin sanaksi. Predikaatin sana pannaan:
a) Nominatiiviin, kun ilmaistaan mikä, minkälainen joku esine on, vertaamatta sitä sen entisyyteen tahi vastaisuuteen; esim. Varpunen on lintu; Poika on iloinen; Omenat ovat makeat; Tytön silmät ovat kauniit.

1 Muist. Nominatiivinen predikaatin sana noudattaa subjektinsa lukua; esim. Me olemme kelpo pojat kumpikin; Silmät ovat kauniit. Jos predikaatti on impersonaalimuodossa, niin predik. sana seuraa monikossa; esim. Tästä lähin ollaan ahkerat. Infinitiivin predikaatin sana noudattaa sen verbin subjektia tahi persoonaa, josta inf. riippuu; esim. Me tahdomme olla ahkerat; Teidän täytyy olla ahkerat; Luvattiin olla uutterat.



© Internetix / Erkki Savolainen 1998