3.7.1 J. Länkelän kielioppi (1867)

Jaako Länkelän satasivuinen Suomen kielen kielioppi alkeisopetuksen tarpeeksi painettiin Hämeenlinnassa 1867. Kotimaisten esikuvien lisäksi Länkelälle olivat erityisen tärkeitä saksalaiset koulukieliopit ja niiden opetusperiaatteet.

Teos jakautuu kahteen pääosaan: parikymmentä sivua käsittävään puhe- ja kirjoitusharjoitusten jaksoon sekä varsinaiseen kielioppiin. Varsinainen kielioppi jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa määritellään lauseen pääjäsenet, kerrotaan tavuista, vokaaleista ja konsonanteista sekä määritellään alustavasti sanaluokat.

Kielioppijakson toisessa osassa kutakin sanaluokkaa tarkastellaan erikseen. Kolmannessa osassa puhutaan lauseenjäsenistä, syvennetään edelleen kuvaa sanaluokista ja esitellään johto-opin alkeet. Neljäs kokonaisuus on omistettu lausetyypeille ja -jaksoille, sanajärjestykselle sekä välimerkeille.

Tekstinäytteen kirjoitusasu

II. Warsinainen kielioppi.
A. Ensimäinen jakso.
A. Lause-oppia.

1. Esineestä kun jotaki sanoo, syntyy lause. Lause on sanoilla ilmotettu ajatus. Lause sanoo, mimmoinen esine on, mikä se on, tahi mitä se tekee taikka kärsii. Esim. Isä on hywä. Liisa on sisareni. Antti juoksee. Anttia lyödään.
Lauseen ensimäinen sana alkaa isolla kirjaimella.
2. Lauseessa on kaksi pää-osaa, alus ja maine. Alus on lauseen jäsen, josta lauseessa jotaki mainitaan. Maine on lauseen jäsen, joka aluksesta sanotaan. Edellisissä lauseissa esim. owat: isä, Liisa, Antti, Anttia aluksia ja on hyvä, on sisareni, juoksee, lyödään maineita.

B. Ääni-oppia.
Lauseen ja sanan osat.

3. Lauseen osia owat sanat. Esim. se, on, isä, hywä, sisareni.
4. Yhdellä äänen katkeamalla sanottu sana tahi sanan osa on tavu. Toisissa sanoissa on waan yksi tavu: se, on, ei; toisissa taas kaksi tahi useampia: i-sä, hy-wä, wel-je-ni, si-sa-re-ni, lei-ki-tel-lä.

Kielen äänet.

5. Tawussa on yksi tahi useampia ääniä. Esim. i-s-ä, s-e, h-ä-n, s-a-i-n, k-i-r-k-k-o. Jokaisella kielen äänellä on – –.



© Internetix / Erkki Savolainen 1998