3.6 Ensimmäiset suomen kielen sanakirjat

(Kuva Florinuksen sanakirjasta 1678)

Ensimmäinen varsinainen sanakirja, jossa suomen kieli oli mukana, oli ruotsalaisen Ericus Schroderuksen Lexicon Latino-Scondicum 'latinalais-skandinaavinen sanakirja' (1637). Tämän teoksen lähtökielenä oli latina, ja kunkin sanan rinnalle oli merkitty saksan-, ruotsin- ja suomenkielinen vastine. Aineisto oli ryhmitelty aihepiireittäin. Suomen sanoja oli mukana noin 2600. Esipuheeseen tekijä on sisällyttänyt eräitä suomea luonnehtivia seikkoja, esimerkiksi kieliopillisen suvun puuttumisen ja sijojen käytön prepositioiden tilalla.

Schroderuksen tapainen jaottelu oli myös koulujen latinanopetusta varten tarkoitetussa sanastossa Variarum rerum Vocabula Latina, cum Svetica et Finnonica interpretatione ('eri asiain latinankielisiä nimityksiä tulkittuina ruotsiksi ja suomeksi'), joka ilmestyi tuntemattomalta tekijältä 1644. Kirja liittyi koulupoikien latinan kielen opintoihin tarkoitettuun keskusteluoppaaseen Formulae Puerilium Colloquiorum ('Keskustelukaavoja pojille').



Variarum rerum Vocabula oli puolestaan Henrik Florinuksen esikuvana, kun hän julkaisi 1678 sanaoppikirjansa Nomenclatura Rerum brevissima, Latino-Sveco-Finnonica ('lyhyt latinalais-ruotsalais-suomalainen asiasanasto'). Tästä sanakirjasta (kuva) puuttuivat kokonaan verbit.

3.6.1 Jusleniuksen sanakirja (1745)
3.6.2 Gananderin sanakirja (1787)
3.6.3 Lönnrotin sanakirja (1880)

© Internetix / Erkki Savolainen 1998