3.4 Lainsuomennokset
Lainsuomennostyön vaiheita
Suomessa noudatettiin keskiajalta lähtien Ruotsin maan- ja kaupunginlakia, mutta näistä ei laadittu koskaan virallista suomenkielistä käännöstä. Vanhin tunnettu käännös on ns. Herra Martin suomennos Kristoffer-kuninkaan maanlaista. Useana käsikirjoituskopiona tunnettu käännös lienee valmistunut vuoden 1580 tienoilla.
Seuraava lainsuomentaja oli Ljungo Tuomaanpoika, joka Turun seudun murteen lisäksi käytti myös pohjalaismurteita. Hän suomensi ensin maanlain (1601) ja sitten kaupunginlain (1609). Kumpaakaan työtä ei painettu. Samoin kävi Abraham Kollaniuksen suomennokselle, jonka käsikirjoitus valmistui 1648. Samoihin aikoihin väitti lainlukija Hartikka Speitz kääntäneensä koko lakikirjan suomeksi, mutta tällaista käännöstä ei tunneta edes käsikirjoituksena.
Ns. Herra Martin lainsuomennos (näyte)
Kristoffer-kuninkaan maanlain varkaudenkaaren 1. luvun alku Herra Martin mukaan (n. 1580):
Paras Kalu eli Tauara quin miehen Taloin Tarpeis on, se on henen laillisesti naitu Emändäns / Ioka sen warastapi häneldä / hän on corkein ia pahin waras / Sillä / se quin miehen Emännäns haukuttele / ia juoxe pois hänen cansans / Ios hän sen cansa käsitetän tuorelda työldä / nijn pitä hänen käreiän wietämähän / Duomittaman ia ylöshirtettämän / ylitze caickia warkaita. Iollei mies suo hengiä Emännelläns / nijn wiedhen mös hän kärieiän ia duomitan eläuänä mahan kaiuetta.
Ruotzin Waldacunnan Laki 1759
Ruotsin vanhat maan- ja kaupunginlait korvattiin valtakunnanlailla 1734. Tämän lain suomennos valmistui jo samalla vuosikymmenellä, mutta painatus viivästyi vuoteen 1759. Ruotzin Waldacunnan Laki -teoksesta ei kuitenkaan tullut virallista lakikirjaa, sillä suomen kielellä ei tuolloin ollut valtakunnassa muutenkaan virallista asemaa.
© Internetix / Erkki Savolainen 1998