3.2.1 Uuden testamentin alkupuheet
Agricolan Uudessa testamentissa on Lutherin esikuvan mukaisesti runsaasti alkupuheita ja selityksiä. Koko teosta koskevia alkupuheita on kaksi. Jälkimmäisessä Agricola kertoo käännöstyöstään ja Suomen historiasta sekä kirkollisista oloista. Hän toteaa Turun olevan koko hiippakunnan keskus ja kertoo siksi käyttäneensä käännöksensä kielenä enimmäkseen Varsinais-Suomen murretta. Myös muiden murteiden aineksia sanotaan 'hädän tähden' otetun mukaan: Sentähden ompi tässä P. Uuden Testamentin kirjoissa Suomenkieli enimiten pruukattu. Ja myös hädän tähden / koska tarve on anonut / ovat myös muiden kielet / puheet ja sanat tähän sisälotetut. 
Toisen alkupuheen kirjoitusasu (loppuosa)
(Ja mös) hädhen teden / coska tarue on anonut / ouat mös mwiden kielet / puhet ia sanat tehen siselotetud. Ja ei ihme ole / ette tesse Hijppakunnasa nin moninaiset puhet ouat. Sille / echke teme coco Somen Makunda ombi yxi Hijppakunda / nin se quitengin Seitzemen Päruchtinan Länein iaetan ninquin Jacobus Zeiglerus Landanus kirioittapi. Joista se Ensimeinen ia ylimeinê ombi se Etele ia pohia Some. Toinen Satacundia ylemeinen ia alamainen. Colmas Hemen maa. Nelies Carelia. Widhes Wsimaa. Cudes Rasburi. Seitzemes Ite Pohiama / ilman Calandi etc. Nin ette telle malla ia Hijppakûnalla nin monet seke Makûnat / ette Kielentauat leytê / Sille ette aina cussakin man Canssas mutomat erinomaiset puhen ia sanan laskut eli tauat / tosin harioitetan. Elken sis iocu Christittu ia Jumalinen Inhiminen / taica temen P. kirian Lukia / site pahaxi ottaco / ios tesse esken alghetussa Somenkielen Tulkituxes / iotakin osa olla exytty / outo ia camala / eli wdhesti pandu. Nam nihil simul inceptum / et perfectum esse constat. Waan ios iocu Jumalan ysteue / testelehin paramin taita osotta / henelle ombi wapa Echto annetu / Mutta catzocan ettei hen tuimasti kipelly. Mutta se olcohon iocaitzille wijsaille ia Oppimattomille neuuottu / olcon se Pappi / Caplani / Teini / coco ychteinen Canssa / ia cuki henen Wirghasans / ette hen Jumalan Sanoista iotca tesse kiriasa seisouat / wisusta waarinottais / nijsse alati waluodhen / nijte aijatelcan / muistacan / ia ninen ielkin alati eleken sihen ijancaikisen Elemen sachka. Jonga meille Caikille Jesus Christus andacon / AMEN.
Toisen alkupuheen lukuasu (loppuosa)
(Ja myös) hädän tähden / koska tarve on anonut / ovat myös muiden kielet / puheet ja sanat tähän sisälotetut. Ja ei ihme ole / että tässä hiippakunnasa niin moninaiset puheet ovat. Sillä / ehkä tämä koko Suomen maakunta ompi yksi hiippakunta / niin se kuitenkin seiJJemän pääruhtinaan läänein jaetaan niinkuin Jacobus Zeiglerus Landanus kirjoittapi. Joista se ensimäinen ja ylimäinen ompi se etelä ja pohja Suomi. Toinen Satakuntia ylämäinen ja alamainen. Kolmas Hämeen maa. Neljäs Karelia. Viides Uusimaa. Kuudes Raasburi. SeiJJemäs itä Pohjamaa / ilman Kalantii etc. Niin että tällä maalla ja hiippakunnalla niin monet sekä maakunnat / että kielentavat löytään (t. leytään) / sillä että aina kussakin maan kansas muutomat erinomaiset puheen ja sanan laskut eli tavat / tosin harjoitetaan. Älkään siis joku kristitty ja jumalinen inhiminen taikka tämän p[yhän] kirjan lukija sitä pahaksi ottako / jos tässä äsken algetussa suomen kielen tulkitukses jotakin osaa olla eksyttyy / outoo ja kamalaa / eli uudestipantuu. Nam nihil simul inceptum / et perfectum esse constat ('sillä onhan selvää / ettei mikään ole aloitettaessa täydellistä'). Vaan jos joku Jumalan ystävä / tästälähin paraammin taitaa osottaa / hänelle ompi vapaa ehto annettu / mutta kaJJokaan ettei hän tuimasti kipelly. Mutta se olkohon jokaiJJille viisaille ja oppimattomille neuvottu / olkoon se pappi / kaplaani / teini / koko yhteinen kansa / ja kuki hänen virgasans / että hän Jumalan sanoista jotka tässä kirjasa seisovat / visusta vaarinottais / niissä alati valvoden / niitä ajatelkaan / muistakaan / ja niinen jälkiin alati eläkään siihen iankaikkiseen elämään saahka. Jonka meille kaikille Jeesus Kristus antakoon / aamen.
© Internetix / Erkki Savolainen 1998