2.1 Oikeinkirjoituksen kehitys

Ensimmäisissä suomenkielisissä teksteissä oikeinkirjoitus oli epäyhtenäistä ja vakiintumatonta. Mallina käytettiin latinan, ruotsin ja saksan ortografioita, mutta näidenkään kielten kirjoitus ei vielä ollut vakiintunutta, ja niiden malli soveltui huonosti suomeen, jonka äännerakenne on toisenlainen.

Hyvin hitaasti toteutui suomen nykyisen ortografian pääperiaate, että sama äänne merkitään aina äänneympäristöstä riippumatta samalla kirjaimella ja että kukin kirjain tarkoittaa kaikissa ympäristöissä samaa äännettä.

Luettaessa 1500- ja 1600-luvun suomenkielisiä tekstejä ei pidä soveltaa nykysuomen lukutapaa. Jos niin tehdään, virhe on samanlainen kuin luettaessa vaikkapa nykyenglantia kirjain kirjaimelta suomen kielen tapaan.

2.1.1 Nykykielelle vieraat spiranttiäänteet
2.1.2 Konsonanttien ja vokaalien merkintä
2.1.3 Agricolan ortografia

© Internetix / Erkki Savolainen 1998