|
|
4.2 Sanojen yhdistäminen
Yhdyssanojen painotus
Puhutussa kielessä yhdyssanojen ja sanaliittojen välinen ero ei ole niin selvä kuin kirjoitetussa kielessä, koska puheessa ei ole samaa pakkoa valita joko yhdyssana tai sanaliitto, kuten kirjoitetussa kielessä on tehtävä. Painotusta tarkkailemalla kuitenkin havaitaan, että yhdyssanassa on vain yksi pääpaino (ensimmäisellä tavulla), kun taas sanaliitossa on pääpaino kummankin (tai jokaisen) sanan ensimmäisellä tavulla; esim.
Sávonlinna - Túrun línna
muut máanosat - muut máan ósat
Yhdysverbit
Suomessa on vähän yhdysverbejä, joilla on täydellinen taivutus. Näistä monet ovat hyvin hölliä yhdyssanoja, jotka voidaan myös hajottaa sanaliitoiksi ilman että merkitys suuremmin muuttuu; esim.
alle+kirjoittaa = kirjoittaa alle
vastaan+ottaa = ottaa vastaan
väärin+käsittää = käsittää väärin
Yhdysverbejä on kuitenkin saatu kieleen runsaasti johtamalla niitä yhdyssubstantiiveista, esim.
elo+kuvata (kantasana elo+kuva), sala+ojittaa (kantasana sala+oja), väli+lehdittää (kantasana väli+lehti)
On myös teonnimien pohjalta takaperin johdettuja yhdysverbejä. Ne ovat syntyneet siten, että yhdysnominien jälkiosa on korvattu kantaverbillään; esim.
palo+vakuuttaa (< palo+vakuut+us)
etsintä+kuuluttaa (< etsintä+kuulut+us)
pakko+lunastaa (< pakko+lunast+us)
Tällaisten takaperin johdettujen yhdysverbien tyyppi on karttunut nopeasti, vaikka kielenhuoltajat ovat suhtautuneet moniin muodosteisiin varauksellisesti. Lisäesimerkkejä:
erikois+kouluttaa, esi+täyttää, juhla+liputtaa, kanta+esittää, kauko+ohjata, kesto+päällystää, koe+ajaa, perus+parantaa, tulli+käsitellä
Yhdyssanamuodot
Muutamilla sanoilla on erityinen yhdyssanamuoto (lat. casus componens), jota käytetään vain yhdyssanan alkuosana mutta ei milloinkaan itsenäisenä sanana. Tärkeimmät tyypit ovat seuraavat:
- -nen-johtoisista sanoista käytetään yhdyssanamuotona s-loppuista konsonanttivartaloa, esim.
hevos+voima (vrt. hevonen)
Mäkis+vainaja (vrt. Mäkinen)
- Eräillä A-loppuisilla sanoilla on o- tai i-loppuinen yhdyssanamuoto, jota käytetään vain vanhastaan vakiintuneissa yhdyssanoissa; esim.
jalko+pää (vrt. jalka), siko+tauti (vrt. sika)
huhti+kuu (vrt. huhta), sisi+kunta (vrt. sisä)
- Myös numeraaleilla on yhdyssanamuotoja; esim.
kolmi+vuotias (vrt. kolme), neli+kulmio (vrt. neljä)
kymmen+kertainen (vrt. kymmenen)
Yhdysosien taipuminen
Yhdyssanan määriteosa on useimmiten nominatiivissa ja ainoastaan perusosa taipuu, esim.
aamu+päivä : aamu+päivä+llä
Adjektiivialkuisissa on kuitenkin horjuntaa. Useimmiten adjektiivi taipuu jälkiosan mukaisesti, esim.
iso+jako : iso+n+jao+n, täysi+kuu : täyde+n+kuu+n
Myös: Iso+ssa+kyrö+ssä, Uute+en+kaupunki+in
Vähemmän on sellaisia yhdysappellatiiveja ja -propreja (yleis- ja erisnimiä), joiden alkuosana oleva adjektiivi ei taivu; esim.
iso+isä+lle, hapan+kaali+a, tuore+mehu+a;
Korkea+saare+sta, Pyhä+selä+ssä
© Internetix / Erkki Savolainen 1998
|
|