4 SANANMUODOSTUSTA

Taivutusmorfeemeilla osoitetaan lauseen sanojen syntaktisia funktioita ja suhteita. Uusia itsenäisiä sanoja rakennetaan johtamisella ja yhdistämisellä, jotka ovat sananmuodostuksen kaksi päämenetelmää.

Johtamattomat ja yhdistämättömät sanat ovat perussanoja. Uusia itsenäisiä perussanoja ei juuri enää synny. Vanhoja supisuomalaisia perussanoja ovat esim. maa, vesi, tuli; kala, koira; elää, kuolla; tulla, mennä. Muista kielistä kyllä omaksutaan jatkuvasti uusia lainasanoja.

Johtaminen

Johtamisessa muodostetaan uusia itsenäisiä sanoja eli johdoksia siten, että liitetään johtimia toiseen sanaan tai vartaloon. Esim.



Johdin on sidonnainen morfeemi, jonka avulla muodostetaan uusi sanavartalo. Johdettu ilmaus on johdos. Kantasana on se sana, josta uusi sana on johtimen avulla muodostettu. Kantasana voi olla perussana, yhdyssana tai johdos. Kanta on se sanan osa, joka jää jäljelle, kun päätteet, tunnukset ja johtimet on erotettu. Kanta viittaa kantasanaan. (Joskus kannan merkitys on tuntematon, esim. hytty+nen.)

Suomen kielelle on ominaista se, että johtimia voi samassa sananmuodossa olla useitakin peräkkäin. Seuraavassa esimerkissä on jopa kuusi johdinta peräkkäin:

järje+st+el+mä+llis+tä+minen

Johdinten produktiivisuus eli tuottavuus vaihtelee. Hyvin produktiivisia ovat sellaiset johtimet, jotka voidaan liittää moniin kantoihin. Tällaisia ovat esim. -minen ja -jA, jotka voidaan liittää lähes jokaisen suomen verbin perään. Epäproduktiivisia puolestaan ovat sellaiset johtimet, jotka rajoittuvat vain harvoihin sanoihin; esim. saa+lis, vailli+nki, poti+las.

Yhdistäminen

Toinen tärkeä sananmuodostuskeino on sanojen yhdistäminen yhdyssanoiksi. Useimmat yhdyssanat sisältävät kaksi osaa, joista ensimmäinen määrittää toista. Tällaisen yhdyssanan alkuosaa sanotaan määriteosaksi (esim. kirja+kauppa) ja jälkiosaa perusosaksi (esim. kirja+kauppa). Myös useammasta osasta koostuvat yhdyssanat jäsentyvät tavallisesti hierarkkisesti kaksiosaisiksi, esim.

yli/oppilas//tutkinto///lauta/kunta

On kuitenkin myös sellaisia yhdyssanoja, joiden osista kumpikaan ei määritä toista, vaan osat ovat rinnasteiset. Oikeinkirjoituksessa yhdysosien välissä käytetään tällöin yhdysmerkkiä, esim.

suomalais-ruotsalainen, kanttori-urkuri

© Internetix / Erkki Savolainen 1998