3.3.2.1 Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina
Ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa, perusmuoto ja translatiivi. Perusmuodossa on pelkkä ensimmäisen infinitiivin tunnus, translatiivissa on tunnuksen perässä translatiivin sijapääte -kse ynnä omistusliite. Perusmuotoa käytetään hakusanana suomen sanakirjoissa.
PERUSMUOTO sanoa
TRANSLATIIVI sanoakseni
Infinitiivin tunnukset
Ensimmäisellä infinitiivillä on seuraavanlaiset tunnukset: 
Tunnus -A (-a tai -ä) on lyhyen vokaalin perässä ja tunnus -dA pitkän vokaalin tai diftongin perässä. Tunnus -tA on konsonanttivartalon s:n perässä ja tunnukset -lA, -rA, -nA ovat l:n, r:n ja n:n perässä.
Ns. supistumaverbien suhteen on epäselvää, miten infinitiivi olisi segmentoitava, esim.
vasta+ta ~ vastat+a
hypä+tä ~ hypät+ä
Supistumaverbeiksi sanotaan kaksi- tai kolmitavuisia verbejä, joiden vartalo päättyy pitkään vokaaliin tai vokaaliyhtymään, jonka jälkimmäinen vokaali on A, esim. pelkää+n, putoa+n. Intuitiivisesti edellinen jako (vasta+ta) saattaisi olla luontevampi. Historiallisesti näihin muotoihin on kuulunut geminaatta-t, joka on sittemmin lyhentynyt: *vastat+tak.
Infinitiivi subjektina
Vaikka tavallinen subjektin määritelmä ei kata infinitiivejä, eräissä tapauksissa voidaan silti katsoa, että ensimmäisen infinitiivin muodostama rakenne toimii subjektina, samoin objektina ja attribuuttina. Esim. seuraavissa lauseissa infinitiivirakenne toimii siinä roolissa, jossa nominatiivisubjekti toimisi:
Minua (objekti) nolotti kertoa asia hänelle (subjekti).
Vrt. Tilanne nolotti minua.
Oli yllätys (predikatiivi) kuulla sellainen uutinen (subjekti).
Vrt. Tieto oli yllätys.
Infinitiivit ovat sikäli epätyypillisiä subjekteja, että niitä ei koske nominatiivin ja partitiivin sijavaihtelu ja ne yleensä sijaitsevat verbin jäljessä. Rinnasteiset infinitiivisubjektit eivät myöskään aiheuta verbikongruenssia kuten yleensä rinnasteiset nominisubjektit, esim.
Oli mukava käydä teillä ja tutustua taloonne.
Vrt. Talo ja sen asukkaat olivat mukavia.
Infinitiivi objektina
Objektina olevia infinitiivirakenteita on kahta päätyyppiä sen mukaan, onko infinitiivillä sama vai eri
tekijäsubjekti kuin hallitsevalla finiittiverbillä. Esimerkkejä samasubjektisista infinitiivirakenteista:
Mies alkoi sahata puuta.
Pidin parhaana myydä auton.
Tyttö otti tavaksi voimistella aamuisin.
Riippuu tietysti näkökulmasta, halutaanko edellisten esimerkkien infinitiivit jäsentää objekteiksi. Varsinkin ensimmäisessä esimerkissä infinitiivi on helppo katsoa pelkästään predikaattina toimivan verbiketjun osaksi (alkoi sahata).
Kun objektina toimivalla infinitiivirakenteella on eri subjekti kuin hallitsevalla verbillä, infinitiivirakenteen subjekti on genetiivissä. Hallisevana verbinä esiintyvät verbit antaa, käskeä, sallia ja suoda. Rakenteet ovat ns. permissiivisiä lauseenvastikkeita. Esim.
Hallitus antoi asian raueta.
Jeesus salli lasten tulla luoksensa.
Poliisi käski kuljettajan nousta autosta.
Infinitiivi attribuuttina
Attribuuttina toimivat infinitiivit liittyvät vain eräisiin abstrakteihin pääsanasubstantiiveihin, joilla on usein johtosuhde johonkin verbiin. Tällaisia pääsanoja ovat esim. aikomus, halu, tilaisuus, kunnia:
Minulla oli aikomus anoa, halu ryhtyä johonkin, tilaisuus puhua, kunnia vastaanottaa lähetystö.
© Internetix / Erkki Savolainen 1998