3.3.2 Nominaali- eli infiniittimuodot lauseenjäseniä

Verbien persoona- eli finiittimuodot ovat lauseessa predikaattina. Nominaalimuodot, infinitiivit ja partisiipit, ovat verbinmuotoja, joilla on eräitä nominien ominaisuuksia. Niissä käytetään sijapäätteitä ja omistusliitteitä. Lauseissa ne voivat olla samoissa tehtävissä kuin nominit: subjektina, objektina, attribuuttina, adverbiaalina. Nominaalimuotojen verbisyys taas ilmenee siinä, että ne voivat saada verbin määritteitä: objekteja (esim. suomea puhuva) ja adverbiaaleja (esim. Suomessa syntynyt). Verbinen piirre on sekin, että osa nominaalimuodoista esiintyy aktiivin lisäksi myös passiivissa.

Infinitiivit ja partisiipit

Infinitiivit toimivat lauseessa substantiivien tapaan, mutta niissä käytetään vain muutamia sijoja, eikä niillä ilmaista lukua. Seuraavissa esimerkeissä infinitiivit ovat samoina lauseenjäseninä ja samoissa sijoissa kuin substantiivit:



Partisiipit käyttäytyvät adjektiivien tavoin. Ne taipuvat yksikössä ja monikossa sekä kaikissa sijoissa. Partisiipit toimivat myös samoina lauseenjäseninä kuin adjektiivit eli ennen kaikkea attribuuttina ja predikatiivina, esim.

Leikkivä lapsi on terve. (attribuutti)
Seinät ovat maalatut. (predikatiivi)


Seuraavasta ilmenevät vetää-verbin nominaalimuodot:



Numeroinnin sijasta infinitiivejä on kutsuttu myös niiden muotoaineksen mukaan: 1. infinitiivi on siten TA-infinitiivi (esim. juosta, saada), 2. infinitiivi TE-infinitiivi (esim. juosten, saadessa) ja 3. infinitiivi MA-infinitiivi (esim. juoksemassa). 4. infinitiivi on kiteytynyt ja varsin marginaalinen. (Vilkuna 1996.)

Lauseenvastikkeet

Suomen kielelle luonteenomaisia ovat ns. lauseenvastikkeet. Lauseenvastikkeet ovat rakenteita, jotka sisällöltään vastaavat lausetta, mutta niistä puuttuu varsinaisen lauseen tuntomerkki, persoonamuotoinen verbi. Lauseenvastikkeiden predikaattina käytetään verbin nominaalimuotoja. Usein lauseenvastike edustaa alisteista eli sivulausetta (esim. Hän sanoi sinun tietävän asian = että sinä tiedät asian), mutta aina se ei ole vaivatta korvattavissa sivulauseella. Alisteista lausetta (että sinä tiedät asian) sanotaan myös upotelauseeksi ja hallitsevaa eli päälausetta (Hän sanoi) sanotaan myös matriisilauseeksi.

Eri kieliopeissa lauseenvastikkeita on nimetty yhteensä parikymmentä. Määrä supistuu vajaaseen kymmeneen, jos kriteerinä pidetään lisäksi sitä, että jokaisella korvatun lauseen jäsenellä on oltava lauseenvastikkeessa erityinen vastine. Tuonnempana on esillä seitsemän tyyppiä (permissiivinen, finaalinen, kvantum, temporaalinen, modaalinen, status, referatiivinen) ja niiden lisäksi mainitaan eräitä muita ei-finiittisiä rakenteita, joita on pidetty lauseenvastikkeina tai joilla on eräitä lauseenvastikkeiden ominaisuuksia (intensiteetti, fatum, kvasi, nesessiivi). Nimitykset perustuvat merkitysnäkökohtiin, koska muoto ei tarjoa riittäviä nimeämisperusteita.

Harjoitustehtäviä

Tehtävä 1. Määrittele seuraavien nominaalimuotojen pääluokka, laji (partisiippi tai infinitiivi), sijamuoto sekä mahdollinen omistusliite.



Tehtävä 2. Muodosta purra- ja purkaa-verbeistä seuraavat nominaalimuodot.



© Internetix / Erkki Savolainen 1998