3.3.1.5 Kielteiset lauseet

Verbien finiittitaivutukseen kuuluu sekä myöntö- että kieltomuotoja. Kieltomuodot ovat liittomuotoja, ja ne muodostetaan kieltosanan avulla. Suomessa kieltosanalla on verbin taivutus. Kieltoverbi kongruoi lauseen subjektin kanssa. Kieltoverbin vartalona on e-, kolmannessa persoonassa ei-:



Indikatiivin preesensin kieltomuodot koostuvat kieltoverbistä ynnä pääverbin taivutusvartalosta ilman persoonapäätettä, esim.

Kadulla ei ole autoa. (huom. partitiivisubjekti autoa)
En tunne tuota miestä.

Indikatiivin imperfektin kieltomuodot rakentuvat kieltoverbistä ynnä pääverbin 2. partisiipista, esim.

Miksi et kertonut minulle?
He eivät häirinneet ketään.

Potentiaalin ja konditionaalin preesensissä modustunnukset ovat pääverbin vartalossa, esim.

Emme uskaltane tehdä niin.
Ette nyt vielä lähtisi.

Kielteisessä imperatiivissa on kieltosanakin imperatiivimuodossa, esim.

Älä polta täällä!
Älkää vielä lähtekö!
Älköön kukaan uskoko, että — —.

Kielteisessä perfektissä ja pluskvamperfektissä ovat osina olla-verbin kielteinen preesens tai imperfekti sekä pääverbin 2. partisiippi, esim.

En ole tehnyt mitään.
En ollut ostanut ruokaa.

Kielteisissä passiivin liittomuodoissa apuverbi on aktiivissa ja vain 2. partisiippi on passiivissa, esim.

Paitaa ei vielä ole pesty.
Seurauksia ei ollut otettu huomioon.

Äidinkielen opetus

Puheessa kielteisten passiivin liittomuotojen apuverbikin on usein passiivimuotoinen, esim. "ei olla tehty", "ei oltu otettu". Yleiskieleen tällaista kaksinkertaista passiivia ei ainakaan vielä ole hyväksytty (norminmukaiset asut ovat siten ei ole tehty, ei ollut otettu).

Kielteisten verbimuotojen aikaluokat tunnistaa parhaiten muuttamalla verbit vastaavaan myönteiseen muotoon, esim. eivät häirinneet > häiritsivät (imperfekti), en ollut ostanut > olin ostanut (pluskvamperfekti).

© Internetix / Erkki Savolainen 1998