3.3.1.4 Passiivi ilmaisemassa epämääräistä persoonaa


Suomen verbeillä on kaksi pääluokkaa: aktiivi ja passiivi. Aktiivi ilmaisee määräistä persoonaa; aktiivimuodoilla ei ole erityistä tunnusta. Passiivi ilmaisee tekijäksi epämääräisen persoonan; se on suomessa hyvin tavallinen verbinmuoto. Suomen passiivi vastaa ruotsin man-rakennetta, esim. man säger 'sanotaan', man påstår 'väitetään'. Ruotsissa samaa merkitsee myös det sägs, det påstås.


Passiivin tunnus ja persoonapääte


Suomen passiivilla ei ole erillistä subjektisanaa, vaan sen sijaan verbinmuodossa on kaksi passiivia osoittavaa muotoainesta: passiivin tunnus ja passiivin persoonapääte. Passiivi esiintyy kaikissa tempuksissa ja kaikissa moduksissa. Esimerkkejä:



Passiivin tunnukset ovat -tA tai -ttA (sekä niitä vastaavat heikkoasteiset muodot). Lyhempää tunnusta käytetään niissä yksivartaloisissa verbeissä, joiden vartalo loppuu pitkään vokaaliin (esim. saa+ta+neen : saa+da+an) tai diftongiin (esim. vie+tä+köön : vie+dä+än) sekä kaikissa kaksivartaloisissa verbeissä, joissa se liittyy konsonanttivartaloon (esim. men+tä+ne+en : men+nä+än, pur+ta+isi+in : pur+ra+an). Pitempää tunnusta käytetään sellaisissa yksivartaloisissa verbeissä, joiden vartalo loppuu lyhyeen vokaaliin, esim. ote+tta+koon : ote+ta+an, anne+tta+ne+en : anne+ta+an. Passiivin tunnusta seuraavat tempus- ja modustunnukset. Sitten tulee persoonapääte -Vn (vokaalinpidentymä+n), jonka perässä voi vielä olla liitepartikkeleja.

Esimerkkejä passiivimuotojen käytöstä:

Ovi suljetaan avaimella. (huom. akkusatiiviobjekti ovi)
Tukholmasta lennettiin Osloon.
Päätettäneen, että — —.
Voitaisiinko sopia näin?
Hyväksyttäköön asia semmoisenaan.


Passiivin liittotempukset


Passiivin perfekti ja pluskvamperfekti ovat liittomuotoja, joissa on osina olla-verbin preesens tai imperfekti sekä passiivin 2. partisiippi (jossa tunnuksen -A:n paikalla on -U), esim.

Tähän on tultu.
On sanottu, että — —.
Auto oli ostettu vasta eilen.
Oli jo syöty, kun vieraat tulivat.


Äidinkielen opetus


Suomen kieliopin nimitykset aktiivi ja passiivi eivät vastaa muiden kielten nimityksiä. Erityisesti passiivin käyttötehtävät ansaitsevat huomiota. Toisin kuin suomessa monissa muissa kielissä passiivi on syntaktinen ilmiö, niin että transitiivilauseen objektista tulee passiivilauseen subjekti, esim. engl.

Tom saw a tiger — A tiger was seen by Tom.

Puhekielessä aktiivi- ja passiivimuodoilla ei ole niin selvää eroa kuin kirjakielessä. Puheessa passiivia käytetään myös monikon 1. persoonan pronominin yhteydessä, esim. "Me mennään kahville." (Ks. myös kirjasuomen kehitystä passiivin osalta.)

Yleiskielessäkin voidaan passiivin preesensiä käyttää ilman me-pronominia imperatiivin monikon 1. persoonan asemesta:

Mennään syömään!
Lähdetään jo pois!

Kielenkäytön ohjeena on jo pitkään ollut, että kaikki passiivin myönteiset muodot ovat n-loppuisia. Tämä koskee myös potentiaalia ja konditionaalia. Seuraavanlaisia poikkeamia normista tapaa kuitenkin silloin tällöin: "hyväksyttänee" (hyväksyttäneen), "luettaisi" (luettaisiin).

© Internetix / Erkki Savolainen 1998