3.3.1.2 Tempus eli aikaluokka


Tempus ilmaisee tekemisen ajan puhujan kannalta. Preesens ja imperfekti ovat yksinäistempuksia, perfekti ja pluskvamperfekti ovat liittotempuksia. Preesensillä ei ole erityistä tunnusta. Imperfektin tunnus on -i. Liittotempukset muodostuvat olla-apuverbistä ja pääverbin partisiipista. Esim.

PREESENS sanon
IMPERFEKTI sanoin
PERFEKTI olen sanonut
PLUSKVAMPERFEKTI olin sanonut


Preesens


Preesens ilmaisee ensisijaisesti puhumishetkellä parhaillaan jatkuvaa toimintaa. Sitä käytetään myös puhuttaessa aina tai usein tapahtuvasta toiminnasta sekä tulevasta tekemisestä. Esim.

Pertti lukee sanomalehteä. (parhaillaan)
Aurinko laskee länteen. (aina)
Tytöt lähtevät Lontooseen. (tulevaisuudessa)

Preesensillä ei ole — kuten edellä todettiin — omaa tunnusta. Persoonapäätteet liittyvät suoraan verbin vartaloon. (Yksikön 3. persoonassa vartalon lyhyt loppuvokaali pitenee indikatiivin preesensissä.)


Imperfekti


Imperfekti ilmaisee menneen hetken aikaista tekemistä. Sen tunnus on -i, joka esiintyy vartalon ja persoonapäätteen välissä. Vain indikatiivin imperfekti on mahdollinen. Muiden modusten — potentiaalin, konditionaalin ja imperatiivin — tunnukset eivät voi esiintyä sanassa yhtä aikaa imperfektin i:n kanssa.

Imperfektin i-tunnuksen edellä tapahtuu monia vartalon vokaalin äännevaihteluja. Esim.

Anno+i+n asian raueta. (vrt. anna+n)
Mitä ost+i+t Liisalle lahjaksi? (vrt. osta+t)
Pekka sa+i sakkoja. (vrt. saa)
Jo+i+tte+ko eilen olutta? (vrt. juo+tte+ko)


Perfekti


Perfekti ilmaisee nykyhetkeä varhaisempaa tekemistä. Suomen perfekti muodostuu olla-verbin preesensistä ja pääverbin 2. partisiipista. Persoonapäätteet liittyvät olla-apuverbiin. Partisiippi on subjektin mukaisesti joko yksikössä tai monikossa. Esim.

Olen valvonut koko yön.
Oletko jo syönyt?
Oletteko ennen olleet Suomessa?
Kari ja Pertti ovat lähteneet jo pois.

Suomessa myös nykyhetkeen saakka kestänyt ja yhä jatkuva tekeminen ilmaistaan perfektillä (eikä preesensillä), esim.

Olen tuntenut hänet vuodesta 1995.

Perfekti voi ilmaista myös toimintaa, joka on tapahtunut ennen ajateltua tulevaa ajankohtaa, esim.

Kun olen syönyt, lähden kävelylle.


Pluskvamperfekti


Toinen liittotempus on pluskvamperfekti (lat. plus quam perfectum 'enemmän kuin perfekti'). Se ilmaisee mennyttä hetkeä varhaisempaa tekemistä. Pluskvamperfekti muodostuu olla-verbin imperfektistä ja pääverbin 2. partisiipista. Pluskvamperfekti esiintyy vain indikatiivissa, koska apuverbin imperfektiin ei voi liittyä mitään modustunnuksia. Esim.

Olin juuri tullut kotiin, kun soitit.
He olivat odottaneet puoli tuntia, kun tulin.

Joskus pluskvamperfekti ilmaisee, että sanoma on referaattia ja perustuu muilta saatuun tietoon. Esim.

Isoisä oli nähnyt riihessä aaveen. ('Isoisä kertoi nähneensä ~ kerrotaan että isoisä oli nähnyt')


Äidinkielen opetus


Verbien persoona- ja aikamuotojen tunnistamista tarvitaan erilaisista kerrontatavoista ja teksteistä puhuttaessa. Tavoitteena on, että oppilaat kirjoituksissaan käyttävät aikamuotoja joustavasti, tarkoituksenmukaisesti ja vaihtelevasti. Muotoja nimettäessä on otettava huomioon se periaate, että kieliopillinen nimitys ei saa olla normin peruste. Niinpä aikamuodon nimi imperfekti ei sulje pois esim. tämän muodon kohteliaisuuskäyttöä, esim.

Tuliko rouvalle muuta?

Suomen aikamuotoja voidaan myös verrata englannin ja ruotsin vastaaviin. Suomen preesensiä vastaa englannissa kolme eri muotoa, joista kahdessa on apuverbi:

She is writing. 'Hän kirjoittaa (parhaillaan).'
She writes. 'Hän kirjoittaa (yleensä, ammatikseen tms.).'
She will write. 'Hän kirjoittaa (tulevaisuudessa).'

Verrattaessa suomen perfektiä ja pluskvamperfektiä englantiin ja ruotsiin havaitaan sama periaate: apuverbi + pääverbi, esim.

Minä olen ~ olin kirjoittanut.
I have ~ had written.
Jag har ~ hade skrivit.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998