3.3.1.1 Persoonakongruenssi

Suomessa on kuusi persoonapronominia ja samalla myös kuusi kieliopillista persoonaa. Verbien persoonapäätteen esiintyminen on kongruenssi- eli mukautumisilmiö. Subjektin kieliopillinen persoona määrää kulloisenkin persoonapäätteen. (Verbikongruenssin lisäksi suomelle tyypillisiä ovat myös possessiivikongruenssi, esim. minun kirjani, sekä luku- ja sijakongruenssi, esim. isoissa taloissa.)

Seuraavassa on esimerkkejä indikatiivin preesensin persoonataivutuksesta:



Muilla persoonilla kuin yksikön 3:nnella on omat erityiset päätteensä. Yksikön 3. persoonassakin pitenee vartalon lyhyt vokaali (esim. sano+o, osta+a, tule+e), mutta vartalon pitkä vokaali ja diftongi pysyvät semmoisenaan (esim. saa, syö).

1. ja 2. persoonan pronominisubjektit jäävät usein pois, ja ne on siksi merkitty kaaviossa sulkeisiin. Sen sijaan yksikön ja monikon 3. persoonan subjektisanaa ei normaalisti voi jättää pois. Verbi on 3. persoonassa aina kun sen ei välttämättä ole oltava 1. tai 2. persoonassa; muut kielen nominit kuin 1. ja 2. persoonan pronominit edellyttävät 3. persoonaa, kun ne esiintyvät lauseen subjektina.

Nykypuhekielessä persoonakongruenssi pyrkii tasoittumaan. Kongruoimattomat ne menee ('he menevät') -muodot ovat monissa murteissakin vallitsevia. (Ks. tuonnempaa passiivin yleistymistä monikon 1. persoonan tilalle.)

Yksipersoonaiset verbit

Verbien enemmistö taipuu kaikissa kuudessa persoonassa. Kuitenkin eräät verbiryhmät esiintyvät vain yksikön 3. persoonassa, ja siksi niitä nimitetään yksipersoonaisiksi. Tekijä, subjekti, ilmaistaan tällaisten verbien yhteydessä normaalisti <genetiivillä, esim.

Teidän pitäisi jo lähteä.
Ei minun kannata valittaa.
Tarvitseeko sinun levätä?
Näin sopii tehdä.

Geneerinen persoona

Eri kielissä joitakin persoonia käytetään ei-spesifisesti eli geneerisesti. Suomessa näin käytetään yksikön 3:tta ilman persoonapronominia, subjektittomana, esim.

Sinne ei pääse tänään.
Huomenna voi nukkua pitkään.
Englannista sai villapuseroita halvalla.

Geneeriset lauseet ("nollapersoonalauseet") tulkitaan siten, että niissä on puhe kenestä tahansa ihmisestä. Eräissä yhteyksissä geneerisen 3. persoonan ja >passiivin välillä ei ole merkityseroa, esim.

Tästä voi ~ voidaan päätellä, että — —.

Inkongruenssi

Subjektin ja predikaatin kongruenssi on yleissääntö, mutta siitä on eräitä poikkeuksia. Inkongruenssi tarkoittaa taivutuksen mukautumattomuutta. Jos subjekti on partitiivissa tai genetiivissä (edellä kohta yksipersoonaiset verbit), predikaatti on aina yksikön 3. persoonassa; esim.

Pihalla leikkii lapsia. (partitiivisubjekti)
Teidän täytyy valvoa heitä. (genetiivisubjekti)

Kun subjekti on monikon nominatiivissa, predikaatti tulee poikkeuksellisesti yksikköön eksistentiaali- ja omistuslauseissa, monikollisten erisnimisubjektien yhteydessä (tavallisesti) sekä sanan puolet yhteydessä. Esim.

Laatikossa oli kengät. (eksistentiaalilause)
Tytöllä on ruskeat silmät. (omistuslause)
Helsingin Sanomat on suurin lehti. (subjektina monikollinen erisnimi)
Osallistujista puolet oli ensikertalaisia. (subjektina sana puolet)

Harjoitustehtäviä

Valitse sopiva predikaatin muoto.

a) Todistajina oli- Pekka, Liisa ja minä.
b) Useimmat meistä halua- oppia jotain uutta.
c) Valokopio tai jäljennös riittä- todisteeksi.
d) Viisi joukkueen jäsentä kilpaile- huomenna.
e) Joukkueen viisi jäsentä kilpaile- huomenna.
f) Koneeseen liitty- huolto-ohjeet.
g) Yhdysvallat osallistu- sittenkin kokoukseen.
h) Valtiopäivät kokoontu- jälleen.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998