3.3 Verbien taivutus ja käyttö lauseissa


Verbi on sanaluokista selväpiirteisin. Vain verbiin voi suomessa liittyä tempus- ja modustunnus sekä persoonapääte. Verbillä on erikoisasema myös lauseessa ja lausemaisuus riippuu ratkaisevasti verbin muodosta. Jokaisessa täydellisessä lauseessa on oltava persoonamuotoinen verbi; verbi voi yksinäänkin muodostaa lauseen, esim. Istu! Menen. Sataa.

Verbinmuodot ovat joko persoona- eli finiittimuotoja tai sitten nominaali- eli infiniittimuotoja (infinitiivejä ja partisiippeja).


Finiittiverbit


Finiittiverbien muotoluokkia voidaan alustavasti tarkastella seuraavasta kaaviosta:



Persoonia on kuusi eli yhtä monta kuin persoonapronomineja. Kullakin persoonalla on omat päätteensä.

Tempuksia eli aikaluokkia on neljä: kaksi yksinäistempusta — preesens (ei tunnusta), joka ilmaisee menemätöntä aikaa, sekä imperfekti (tunnus -i), joka ilmaisee mennyttä aikaa — ynnä kaksi liittotempusta, perfekti ja pluskvamperfekti.

Moduksia eli tapaluokkia on neljä: indikatiivi eli tositapa (ei tunnusta), potentiaali eli mahtotapa (tunnus -ne-), konditionaali eli ehtotapa (tunnus -isi-) sekä imperatiivi eli käskytapa (tunnus usein sulautuu persoonapäätteisiin). Modukset ilmaisevat lähinnä puhujan asennetta verbin ilmaisemaan tekemiseen.

Passiivi ilmaisee suomessa tekijäksi epämääräisen persoonan. Toinen ns. pääluokka — aktiivi — ilmaisee määräistä persoonaa. Passiivimuodoilla on erityinen passiivin tunnus -ttA- tai -tA- sekä passiivin persoonapääte -Vn (vokaalinpidentymä + n). Aktiivimuodoilla ei ole erityistä tunnusta.


Infiniittiverbit


Ei-finiittisillä verbinmuodoilla tarkoitetaan muotoja, jotka (toisin kuin finiittiverbit) eivät sisällä persoonapäätteitä. Infiniitti- eli nominaalimuodot ovat infinitiivejä ja partisiippeja. Infinitiivejä voi käytön suhteen verrata substantiiveihin, partisiippeja adjektiiveihin.

Seuraava kaavio kuvaa infiniittimuotojen muotoluokkia:



Kaikilla infinitiiveillä on oma tunnuksensa, jolla ei ole varsinaista merkitystä. Eräät infinitiivit esiintyvät passiivissa (etenkin 2. infinitiivi) tai voivat saada useitakin sijapäätteitä (varsinkin 3. infinitiivi). 1. ja 2. infinitiivi saavat tietyin ehdoin myös omistusliitteitä. — Partisiipit toimivat adjektiivien tapaan, ja niillä on täydellinen luku- ja sijataivutus. Partisiippeja voidaan myös komparoida.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998