3.2.10 Adjektiivien vertailu eli komparaatio
Adjektiivien erikoisuutena ovat vertailuasteet. Positiivi on perusaste ja ilmaisee ominaisuuden sellaisenaan, ilman vertailua, esim. kaunis. Komparatiivi eli voittoaste ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää, esim. kauniimpi. Superlatiivi eli yliaste ilmaisee ominaisuuden suurinta määrää, esim. kaunein.
Komparatiivi
Komparatiivin tunnus on -mpi. Sen edellä kaksitavuisten vartaloiden lyhyt loppu-A vaihtuu -e:ksi, esim.
vahva : vahve+mpi
kylmä : kylme+mpi
Taivutuksessa tunnus -mpi vaihtuu asuun -mpA, joka astevaihtelussa saa muodon -mmA. Monikon i:n edellä tunnuksen loppu-A katoaa. Esim.
paksu+mpi : paksu+mpa+na : paksu+mma+ksi
paksu+mp+i+na : paksu+mm+i+lle
Superlatiivi
Superlatiivi muodostetaan tunnuksella -in. Taivutuksessa tunnus muuttuu asuun -impA ja edelleen astevaihtelussa asuun -immA. Monikon i:n edellä viimeinen -A katoaa. Esim.
paksu+in : paksu+impa+na : paksu+imma+n
paksu+imp+i+na : paksu+imm+i+lle
Tyypissä kaunis : kaunii+n vaihtuu vartalon -i superlatiivissa -e:ksi, esim.
kaunis : kaune+in
raitis : raitte+in
Vertailuasteet ovat erityisen tyypillisiä adjektiiveille, mutta myös eräitä adverbeja voidaan komparoida. Tuttuja esimerkkejä ovat sanat enemmän (positiivi paljon) ja vähemmän (positiivi vähän). Yleinen tapaus on myös usein : useammin : useimmin.
Joissakin harvoissa tapauksissa voidaan substantiivejakin komparoida, esim. keväällä : keväämpänä.
Äidinkielen opetus
Komparaatio on kieliopissa rajailmiö, josta ei voi sanoa, onko se taivuttamista vai johtamista. Nykykieliopeissa komparatiivia ja superlatiivia pidetään yleensä adjektiivien johdoksina. Tällöin komparatiivin -mpi (-mpA, -mmA) ja superlatiivin -in (-impA, -immA) ovat johtimia (toisen käsityksen mukaan ne ovat tunnuksia).
© Internetix / Erkki Savolainen 1998
|