3.2.9 Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit

Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ovat suomen kielen erikoisuuksia. Ne ilmaisevat omistajaa eri persoonissa. Kolmannen persoonan omistusliittet ovat samat yksikössä ja monikossa, esim.

Omistusmuodot

Possessiivisuffiksillisia muotoja sanotaan omistusmuodoiksi. Omistusliitteet liittyvät vain pääsanaan, eivät attribuutteihin. Esim.

hänen pieni punainen autonsa

Sen sijaan ns. agenttipartisiipin yhteydessä omistusliite liittyy agenttipartisiippiin eikä sen pääsanaan, esim.

hänen ostamansa auto

Persoonapronominin genetiivi ja omistusliite

Omistusmuotojen yhteydessä on usein persoonapronominin genetiivi. Pronominin genetiivi ja omistusliite noudattavat ns. possessiivikongruenssia: minun kirjani, sinun kirjasi jne. 1. ja 2. persoonan pronominit (minun, sinun, meidän, teidän) jäävät tavallisesti pois, ellei pronominia haluta erityisesti korostaa, esim.

Otan autoni.
Onko se sinun autosi? (korostetusti)
Myykää autonne.

Mutta 3. persoonan pronomini (hänen, heidän) voi jäädä pois vain, kun omistusliite viittaa saman lauseen subjektiin. Muussa tapauksessa pronominin genetiiviä tarvitaan. Vertaa seuraavia:

Pekka unohti autonsa kaupungille. (oman autonsa)
Kalle ajoi hänen autonsa kotiin. (jonkun toisen auton)

Omistusliitteen poisjäänti

Persoonapronominin genetiivi siis vaatii normaalisti pääsanaan omistusliitteen: minun kirjassani, meidän lisäksemme. Arkipuheessa omistusliite jää yleisesti pois: "m(in)un kirjassa", "mei(d)än lisäks(i)". Huoliteltuun yleiskieleen tällainen omistusliitteettömyys ei vielä kuulu. Poikkeuksia ovat sellaiset kuin meidän perheessä, teidän lapset, meidän luokalla, teidän kylässä. Näissä ei ole kyse varsinaisesta omistamisesta, vaan monikollisen persoonapronominin genetiivi ilmaisee kuulumista perheeseen tai muuhun lähiyhteisöön.

Omistusliitteet nominaalimuodoissa

Omistusliitteitä käytetään suomessa myös verbien nominaalimuotorakenteissa. Niissä ne ilmaisevat tekijää, esim.

Ihminen syö elääkseen. (finaalinen lauseenvastike)
Tietääksemme hän ei asu täällä. (kvantum-lauseenvastike)
Nauroin kuollakseni. (intensiteettirakenne)
Menee, jos on mennäkseen. (fatum-rakenne)
Hän puhuu aina syödessään ~syötyään. (temporaalinen lauseenvastike)
Tekikö hän sen teidän nähtenne ~ näkemättänne? (modaalinen lauseenvastike)
Luuletko osaavasi asian? (referatiivinen lauseenvastike)
Tyttö oli nukkuvinaan. (kvasirakenne)

© Internetix / Erkki Savolainen 1998