3.2.6 Paikallissijat adverbiaalina

Nimitys paikallissijat perustuu siihen, että suomen sijamuodoista kuusi sijaa — inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi ja allatiivi — muodostavat yhtenäisen ryhmän siten, että ne perusmerkitykseltään ilmaisevat paikkaa ja suuntaa. Paikallissijat jakautuvat paitsi sisä- ja ulkopaikallissijoihin myös olo-, ero- ja tulosijoihin:





Paikallissijaiset lausekkeet ovat lauseenjäseninä yleensä adverbiaaleja. Ne ilmaisevat paikallisuuden lisäksi esim. omistajaa, aikaa, syytä, tapaa ja välinettä. On myös paikallissija-attribuutteja.

Inessiivi (-ssA)

- Inessiivi ilmaisee useimmiten jonkin sisäpuolella olemista, esim.
talossa, laatikossa

- Monesti inessiivi ilmaisee myös välitöntä kosketusta, yhteyttä, esim.
Minulla on sukat jalassa.
Onko sinulla hattu päässäsi?
Laiva on laiturissa.
Tuopissa on korvat.

- Joskus inessiivi ilmaisee ainetta, jonka peitossa, vallassa, tahraamana jokin on, esim.
Lasi on huurteessa.
Talo on tulessa.
Nenä oli veressä.

- Inessiivi ilmaisee myös aikaa, jonka kuluessa jotakin tapahtuu, esim.
Luin kirjan tunnissa.
Hän valmistui opettajaksi neljässä vuodessa.

Elatiivi (-stA)

- Perusmerkityksessään elatiivi ilmaise siirtymistä, liikettä jostakin pois, esim.
Nousen sängystä kello 8.
Nouda paketti postista.
Ota hattu päästäsi.
Mistä löysit kynäsi?

- Usein elatiivi esiintyy sellaisten verbien määritteenä, jotka ilmaisevat jostakin puhumista, kirjoittamista, ajattelemista, pitämistä yms. Tällöin varsinainen paikallissijamerkitys on hävinnyt. Esim.
Pentti kertoo matkastaan.
Mitä ajattelet tästä?
Minä pidän Liisasta.

- Elatiivi voi myöskin ilmaista materiaalia, alkuperää ja syytä, esim.
Pöytä on tehty puusta.
Teuvo on Kemistä.
Tyttö hymyili onnesta.

- Elatiivi esiintyy myös attribuuttina, joka ilmaisee minkä kokonaisuuden osa pääsanan tarkoite on, esim.
Jotkut valituista empivät.
Kuka teistä teki tämän?

Illatiivi (-Vn, -hVn, -seen, -siin)

Illatiivi on päätteiltään monimuotoisin paikallissija. Seuraavassa on esimerkkejä eri päätteiden esiintymisestä (-V tarkoittaa samaa vokaalia, joka esiintyy edellä). Pääte -Vn esiintyy pääpainottoman tavun lyhyen vokaalin jäljessä; pääte -hVn pääpainollisen tavun jäljessä aina sekä pääpainottoman tavun diftongin jäljessä; pääte -seen esiintyy pääpainottoman tavun pitkän vokaalin jäljessä; monikossa päätteenä voi olla joko -siin tai -hin, kun monikkovartalo päättyy supistumadiftongiin tai pitkään i:hin. Esim.



- Illatiivi ilmaisee perusmerkityksessään liikettä johonkin, esim.
Isä ajoi auton talliin.
Panetko sokeria kahviin?
Lähetin kirjeen Tukholmaan.

- Illatiivi voi ilmaista myös liikkeen tai muutoksen loppupistettä, esim.
Käteen tuli haava.
Lamppu ripustettiin kattoon.
Pane kengät jalkaan.

- Edelleen illatiivi esiintyy eräissä ajanilmauksissa. Se ilmaisee mm. jälkimmäistä aikarajaa sekä aikaa, jonka kuluessa jotakin ei ole tapahtunut. Esim.
Aamusta iltaan.
En ole käynyt Ruotsissa vuoteen.

Adessiivi (-llA)

Adessiivi ilmaisee usein jonkin päällä tai läheisyydessä olemista sekä omistajaa ja välinettä. Esimerkkejä:

- Päällä:
Matto on lattialla.
Kupit ovat pöydällä.

- Läheisyydessä:
Tavataan koululla.
Ilmoitus on ovella.

- Omistaja (ns. habitiiviadverbiaali, vrt. adessiiviin ja ablatiiviin):
Minulla ei ole rahaa.
Pertillä on uusi vene.
Miehellä on harmaat hiukset.

Omistajaa ilmaiseva adverbiaali on omistuslauseen alussa, predikaattina on yks. 3. persoonan muoto ja omistettavaa ilmaiseva subjekti on lauseen lopussa. Esim. ruotsissa omistussuhde ilmaistaan ha-verbillä: Jag har inga pengar. Saksassa on haben, englannissa have.

- Väline:
Kirjoitan kynällä.
Matkustamme Kuopioon junalla.

Adessiivi ilmaisee myös aikaa (varsinkin ilmauksissa, joissa ei ole attribuuttia) sekä tapaa. Esimerkkejä:

- Aika:
Talvella voi hiihtää.
Yöllä pitäisi nukkua.

- Tapa:
Puhukaa kovalla äänellä.
Tällä tavalla ei voi tehdä.

Ablatiivi (-ltA)

- Ablatiivi ilmaisee lähinnä liikettä pois jonkin päältä tai läheisyydestä, esim.
Otatko maton lattialta?
Reino nousi penkiltä.
Tuula tulee kaupungilta.

- Se on yleinen myös merkityksessä saada tai pyytää jotakin joltakulta henkilöltä (ns. habitiiviadverbiaali, vrt. adessiiviin ja allatiiviin), esim.
Lainaa rahaa äidiltä.
Pyydän sinulta anteeksi.
Ano rehtorilta lupaa.

- Ablatiivi ilmaisee myös aikaa, määrää ja ominaisuutta, esim.
Opetus alkaa kello yhdeksältä.
Perunat maksavat markan kilolta.
Hän on luonteeltaan vilkas.

- Aistivaikutelmaa ilmaisevat verbit saavat usein määritteekseen ablatiivin, esim.
Tämä näyttää kummalta.
Ehdotus tuntuu huonolta.
Ruoka maistuu hyvältä.

Allatiivi (-lle)

Allatiivi ilmaisee lähinnä liikettä, siirtymistä jonkin päälle, jollekin paikalle tai jollekulle henkilölle. Esim.

- Päälle:
Kirja putosi lattialle.
Pane tyynyt sohvalle.

- Paikalle:
Lähdemmekö asemalle?
Muutamme Kauppakadulle.

- Jollekulle (ns. habitiiviadverbiaali, vrt. adessiiviin ja ablatiiviin):
Kerro asia minulle.
Annan lahjan pojalleni.

- Ne aistihavaintoverbit, jotka liittyvät ablatiiviin, voivat vaihtoehtoisesti saada myös allatiivin. Ablatiivi on kuitenkin yleiskielessä tavallisempi. Esim.
Tämä näyttää kummalle ~ kummalta.
Ruoka maistui huonolle ~ huonolta.

Adverbiaalin asema lauseeessa

Adverbiaalit määrittävät verbiä tai koko lausetta. Kaikkein kiintein suhde on verbin ja sen rektio- eli valenssiadverbiaalin välillä. Valenssilla tarkoitetaan sitä sanan ominaisuutta, että sana vaatii mukaansa muita jäseniä täydennykseksi; rektio määrää täydennyksen muodon. Tällaisia lauseenjäseniä on nimitetty uusimmassa kirjallisuudessa myös obliikvitäydennyksiksi (Vilkuna 1996). Valenssiadverbiaalin (eli obliikvi[täydennykse]n) sijamuoto on voinut menettää varsinaisen merkityksensä, esim.

kyllästyä johonkin
näyttää joltakin
pitää jostakin

Toisaalta sijamuodolla voi olla jäljellä paikan tai suunnan merkitys mm. eräiden oloverbien sekä liike- ja muutosverbien yhteydessä, esim.

asua jossakin
mennä johonkin
palata jostakin t. johonkin


Adverbiaali kuuluu oleellisena osana, usein lauseen alussa, myös eräiden peruslausetyyppien rakenteeseen. Esim.

Puistossa leikkii lapsia. (eksistentiaalilause)
Minulla ei nyt ole rahaa. (omistuslause)
Pojasta tulee mies. (tuloslause)
Tytölle kävi hyvin. (kokijalause)

Harjoitustehtäviä

Etsi tekstistä kaikki sisä- ja ulkopaikallissijojen esiintymät. Määritä niiden merkitykset.

Siihen aikaan kun isä lampun osti, sanoi hän äidille näinikään:
— Äiti hei, kuulehan, — eiköhän ostettaisi lamppua meillekin?
— Mitä lamppua?
— No, etkö sinä tiedä, että kirkonkylän kauppamies on Pietarista tuonut semmoisia lamppuja, joista yksi näyttää enemmän kuin kymmenen pärettä. Jo ovat pappilaankin semmoisen ostaneet.
— Onko se semmoinen, että kun se keskellä huonetta palaa, näkee joka nurkassa lukea melkein kuin selvällä päivällä?
— Se se on — ja siinä palaa öljy, eikä tarvitse muuta kuin sytyttää iltasella, niin se palaa sammumatta, vaikka aamuun asti polttakoon.
— Mutta mitenkä se märkä öljy palaa?
— No, mitenkäs viina palaa?
— Mutta saattaisihan siitä tulla tulipalo koko taloon — kun viina syttyy palamaan, ei se sammu vedelläkään.
— Eihän siitä mitenkä talo palamaan pääse, kun öljy on kiintonaisen lasin sisässä, ja tuli on myöskin.
— Lasin sisässä! — Mitenkä se tuli saattaa lasin sisässä olla — eikö se poksahda rikki?
— Tuliko?
— Ei, vaan lasipa.
— Poksahda rikki! Eikä poksahda — kyllä se saattaa poksahtaakin, jos tulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää.
— Tultako vääntää? — Älä — älä, mitenkä sinä tulta väännät!
— No, ka — kun ruuvia vääntää oikeaan käteen, niin sydän nousee — siinä on niinkuin kynttilässäkin sydän, ja tuli nousee myöskin, mutta kun vasempaan käteen, niin se pienenee, ja kun sitten puhaisee, niin se sammuu.
— Vai sammuu — mutta en minä sitä nyt ymmärrä, vaikka kuinka selittelisit — mitä lienee niitä uusmuotisia herrain laitoksia.
— Kyllä sitten ymmärrät, kun saat nähdä, jahka minä sen ostan.
— Paljonko se maksaa?
— Seitsemän ja puoli markkaa — öljy erittäin, ja sitä saa markalla kannun!
— Seitsemän ja puoli markkaa, ja vielä öljy erittäin! Sillähän jo saa pärekupoja moneksi talveksi, jos ostaa tahtoo, mutta kun Pekka niitä kiskoo, ei mene penniäkään hukkaan.

© Internetix / Erkki Savolainen 1998